Parisuhde pettämisen jälkeen?

Kaikki eivät petä uudestaan. Ap:n mies saattaa olla niitä, joka kerran kokeilee ja huomaa, ettei se ole hänen juttunsa. Tai tajuaa, että hänellä on liikaa menetettävää. Tuollainen puoliso on ikävän vaiheen jälkeen tavallaan entistä parempi puoliso.



Silloin valitettavasti petetylle jää tehtäväksi kerätä itsetuntonsa, antaa anteeksi ja jatkaa hyvää avioliittoa. Se ei ole reilua, mutta kun pettäjä jo tekee kaiken oikein, muuttumisen taakka tosiaan on ensisijassa petetyllä.

Miehen kahden vuoden pettämiset paljastui minulle n. vuosi sitten. Eka reaktioni oli paeta. Olin sekoamispisteessä. Onneksi meillä ei ole vielä lapsia, en tiedä, miten heidän olisi käynyt!



Kun seuraavana aamuna asian paljastumisen jälkeen mies lähti töihin, soitin töihin ja ilmoitin olevani työkyvytön. Soitin parille ystävälle ja tyhjensimme asunnosta kaikki minun ostamani tavarat toisen kaverin autotalliin. Sitten hankin prepaid-liittymän ja katosin miehen elämästä.



Käskin kaikkien, joille asiasta ilmoitin (soitin läpi omat sukulaiset, miehen äidin ja siskon, lähimmät ystävät), sanoa miehelle, etteivät tiedä minusta mitään.



Nostin tililtä rahaa ja menin toiseen kaupunkiin hotelliin. Mietin asiaa kaksi viikkoa. Paruin. Lopetin syömisen ja nukkumisen. Kävin terapeutilla. Kuulin tutuilta, että mies vaan parkua vollotti ja etsi ja kyseli minua.



Parin viikon päästä soitin miehelle. Puimme asiaa tuntikausia puhelimessa.



Kuukausi tapahtuneesta tapasimme. Ensin en tuntenut enää mitään.



Otin puolen vuoden aikalisän. Tapailin muita miehiä. Kenenkään kanssa ei synkannut samalla tavoin kuin oman miehen kanssa.



Lähdimme yhdessä pitkälle ulkomaanmatkalle katsoaksemme, miten tulemme vielä juttuun yhdessä. Sillä ajatuksella, että kumpi vain voi koska tahansa varata paluulipun takaisin kotiin, jos ei halua jatkaa. Yllätyksekseni meillä oli hurjan hauskaa!



Nyt olemme palanneet yhteen. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo. Nyt ainakin tiedän, millainen mies on. Läpikotaisin. Ei tule enää yllätyksiä. Minusta on tullut sisältä kova, vähän kuollut. Petän varmasti joku päivä miestä epäröimättä ja vailla tunnontuskia, jos minua niin huvittaa tehdä. Ennen otin aina muut huomioon, nyt ajattelen aina ensin itseäni.



Mutta vaikka etsisin nyt uuden miehen - mistä voin olla varma, ettei hänkin petä? En usko enää ihmisiin.



Olemme alkaneet panostaa suhteeseen. Myös mies. Olemme tietoisesti hankkineet pari uutte yhteistä harrastusta. Touhuamme enemmän yhdessä kuin aiemmin. Se on lähentänyt meitä.



Välillä tunnen, että rakastan miestä tosi paljon. Välillä tuntuu, että vihaan häntä, hänen huoriaan ja sitä, miten hän veti suhteemme lokaan.



Yksi asia on varma. Mitään yhteistä omaisuutta en miehen kanssa halua. Tahdon, että lähteminen suhteesta on yhtä helppoa, kuin ulko-oven avaaminen ja sulkeminen.

oletteko naimisissa?

Mutta menossa nyt tänä vuonna. Päätimme, että yritämme nyt oikeasti jatkaa tästä eteenpäin ja rakentaa kunnolla elämämme.



Ihan eheäksi suhdetta ei varmaan saa. Eikä minuakaan. Miehestä en tiedä. Mutta en usko, että olisi sen ehyempi kenenkään muunkaan kanssa.



Miehessä ja meissä yhdessä on pettämisestä huolimatta sen verran hyvää, että vastaavaa voi olla vaikea löytää kenenkään muun kanssa. Lisäksi olemme jo sen ikäisiä, että sopivan parin löytäminen, tutustuminen, jne. veisi vuosia. Ja jos sitten parin vuoden päästä toteaa, ettei siitäkään tule mitään, niin ainakin minun osaltani voi perheen perustamisen sitten unohtaa.



Tämä on kompromissiratkaisu. Ei ehkä huonoin sellainen. Eikä mikään paras prinsessan pilvilinnakaan. Olen vaan alkanut ajattelemaan, että sellaista elämä on. Ei täydellistä, joskus ihan perseestä, mutta otetaan mitä eteen tulee. Paljon on hyvääkin.



Suhteemme on rypenyt nyt niin pohjamudissa, että ehkä tästä eteenpäin voi mennä vain hyvin. Kuka tietää. Ehkä vanhainkodissa kiroan tätä ratkaisua. Ehkä teen lapset tämän miehen kanssa ja vietän sitä vanhuutta sitten jonkun muun kanssa. Ehkä istumme vanhoina yhdessä onnellisina puiston penkillä ja muistelemme kaikkia suhteen aikana ylläpitämiämme sivusuhteita. En tiedä. Elämä näyttää.



T. 8

Vinkkinä - älä mene naimisiin. Valitettavasti - teidän suhde kuulostaa tuhoon tuomitulta. Nyt on vielä "helppo" erota, jos ei ole ole lapsia.

Vinkkinä - älä mene naimisiin. Valitettavasti - teidän suhde kuulostaa tuhoon tuomitulta. Nyt on vielä "helppo" erota, jos ei ole ole lapsia.

Olen jo 38v. Oikeasti, tämän ikäisenä haaste löytää sellainen itselle sopiva mies, jolla olisi työpaikka, joka olisi sosiaalinen, edes likipitäen samoista asioista kiinnostunut ja jolla ei olisi vielä lapsia.

Haluan itse lapsia. Ne on tehtävä nyt, jos niitä haluaa. Ei ole aikaa ryhtyä seulomaan enää niitä harvoiksi käyneitä jyviä akanoista ja ihmettelemään, josko jostain löytäisi sopivan miehen vielä itselleen. Ja haluaako se mies sitten minua. Jne.

Tuossa puolen vuoden aikana kyllä näin, mikä se markkinoiden miestarjonta nyt on. En jaksa alkaa tutustua ihmisiin, jotka ei yhtään tunnu omalta. Ja jos sellainen mukava mies löytyy, niin ei ole sitten minusta kiinnostunut kuitenkaan.

Ja kuten sanottu, en luota enää kehenkään mieheen. Kuka tahansa voi ihan yhtä hyvin olla pettäjä. Onko sillä sitten väliä, onko sellaisen kanssa, joka jo petti vai sellaisen kanssa, joka ei ehkä vielä ole pettänyt?

Huh, minusta tullut viimeisen vuoden aikana niin kyyninen, että huippaa. Mutta sellaiseksi maailma ihmisen tekee.

Yhteisen lapsen voin miehen kanssa tehdä, mutta yhteistä omaisuutta en halua. Ostin pienen asunnon tuossa eron aikana, säilytän sen aina itselläni. Lähden sinne, jos suhde ei toimi.

Ei ideaalitilanne. En tule varmaan koskaan olemaan täysin onnellinen enää. En tämän miehen enkä kenenkään muunkaan kanssa. Mutta yritetään nyt pelastaa se, mikä pelastettavissa on. Useimpina päivinä ei kuitenkaan sada paskaa niskaan.

Ja jos jostain löydän sellaisen miehen, johon tulisesti rakastun ja joka rakastuu minuun, niin mikäs siinä. Kyllähän ne ihmiset tänä päivänä eroaa. Tehdään vaan jo avioliittoa solmittaessa sellaiset paperit, ettei erotessa tule riitoja. Sovitaan kaikki valmiiksi, mahdollisen lapsen elämä ja muut.

8

Ennen aina ajattelin, että olisin ihan innoissani häiden suunnittelusta.



Nyt on sellainen olo, että en suunnittele niitä itselleni. Vaan muille. Haluan sellaisen yhden täydellisen päivän. Ja en kumminkaan halua. Ihan sama, millainen siitä tulee. Ja sitten ei kuitenkaan ole ihan sama.



Mutta tosiaan tuntuu, etten tee niitä häitä itselleni. Vaan vieraille. Suoritushäät.



8

Ennen aina ajattelin, että olisin ihan innoissani häiden suunnittelusta. Nyt on sellainen olo, että en suunnittele niitä itselleni. Vaan muille. Haluan sellaisen yhden täydellisen päivän. Ja en kumminkaan halua. Ihan sama, millainen siitä tulee. Ja sitten ei kuitenkaan ole ihan sama. Mutta tosiaan tuntuu, etten tee niitä häitä itselleni. Vaan vieraille. Suoritushäät. 8

Minusta kuulostaa siltä että olet mahdollisesti masentunut ja "pysähtyneessä mielentilassa". Et ehkä tiedä enää mitä elämältäsi haluat etkä ehkä edes välitä. Kumppanisi pettäminen taisi olla sinulle kovempi paukku kuin luulitkaan etkä ehkä tiedä kuinka siihen tulisi suhtautua. Itselläni on vähän samoja fiiliksiä ollut sen jälkeen kun erosimme avomieheni kanssa viime kesän alusta ja jotenkin kirjoituksesi toivat jos eivät samanlaisia niin ainakin samantyyppisiä tuntemuksia.

Ajatustesi taustalta paistaa ajatus, ettei nainen voi elää täyttä elämää ilman miestä. Jos lapsiakaan ei ole, miksi roikkua huonossa suhteessa? Ja ennen kaikkea, miksi haluta lapsia huonoon suhteeseen?



Mies petti, minä jätin hänet. Uutta miestä en missään nimessä halua, elämäni on hyvä näin.

Miksi tuo pettäminen on sinulle noin iso juttu? Oliko miehellä pitkä salasuhde? Oliko mies rakastunut toiseen?



Mietin vain, että jos kyse oli perintesestä kännipano-pettämisestä, niin jotenkin olet mielestäni tehnyt kärpäsestä härkäsen, etenkin jos mies on asiaa kovasti katunut ja ollut tapauksen jälkeen "parempi mies". Jos taustalla pitkään jatkunut petos, niin ymmärrän tunteesi paremmin.



Mutta suosittelisin elämään tätä päivää. Menneisyys on mennyttä.

tiedän ihmisiä, jotka ovat lähteneet suhteesta heti pettämisen jälkeen. Pettäminen romuttaa kaiken, mitä on siihen asti yhdessä rakennettu. Se osoittaa, ettei toinen ole ollut täysillä suhteessa mukana. Siksi se on niin iso juttu.

Tiedän olevani hyvä nainen. Tiedän, että mieheni menettäisi paljon enemmän kuin minä, jos lähtisin.

Eikä kyseessä ollut kännipano, ihan selvin päin ja harkitusti tapahtui. Valitettavasti tiedän vain sen, mikä minulle on kerrottu, totuus voi olla toisenlainen.

Miksi tuo pettäminen on sinulle noin iso juttu? Oliko miehellä pitkä salasuhde? Oliko mies rakastunut toiseen?

Mietin vain, että jos kyse oli perintesestä kännipano-pettämisestä, niin jotenkin olet mielestäni tehnyt kärpäsestä härkäsen, etenkin jos mies on asiaa kovasti katunut ja ollut tapauksen jälkeen "parempi mies". Jos taustalla pitkään jatkunut petos, niin ymmärrän tunteesi paremmin.

Mutta suosittelisin elämään tätä päivää. Menneisyys on mennyttä.

Minulle aina pongahtaisi mieleen se pettäminen ja katkerat ajatukset alkaisivat valtaamaan ajatukset.

Vuosi on lyhyt aika ja pitkä aika.



Saat vastauksen jossakin vaiheessa, joko eroat tai sitten jatkat.

Aion tehdä miehelle ihan saman. Roikottaa vuosia jotain salasuhdetta. Nytkin jo jätän kertomatta asioita tai puhun puuta heinää. Ennen en olisi kyennyt tähän. Nyt evvk.



Tuo jonkun kuvaama pysähtyneisyyden tila osui oikeaan. Siltä tuntuu.



Jos löytäisinkin toisen miehen, en usko, että voisin enää luottaa. Varmuuden vuoksi pettäisin häntä ensin. Olen nyt tästä ihmisille juteltuani saanut kuulla, kuinka yleistä pettäminen on. Kun muutkin pelaa vaan omaan pussiinsa, miksen minäkin.

Miksi olet parisuhteessa jos ajattelet noin?



Lapsille huonoa esimerkkiä. Jos ajattelet lapsiasi niin tahdotko että he elää aikuisina kuten sinä?



Jos saisit tietää että lastasi on hänen kumppani pettänyt ja he elävät vaan koska on lapsia niin miltä se tuntuisi?



Ei ihminen tartte kumppania, vaan ihmisiä joiden kanssa on mukava olla!

syvältä. Menkää hyvälle terapeutille, jossa kaivatte esiin kaiken pettämisen herättämän tunteen ja paskan. Vasta kun kaiken on saanut ulos, voi antaa anteeksi ja aloittaa alusta. Suomalainen mentaliteetti että mennyt on mennyttä ja siitä vain sitten positiivisesti eteenpäin ei pidä paikkaansa. Jos sulla on sisälläsi taakkoja joita ei ole selvitetty, ne eivät mihinkään itsestään poistu. JOs mies ei ole valmis ottamaan vastuutá ja kohtaamaan syyllisyyttään ihan pohjamutia myöten, aito suhde ei tietenkään ole mahdollinen. Eli kyse on teidän välisestä jututsta. Ja sitten sun tehtäväsi on opetella antamaan anteeksi. Kun kukaan ei ole täydellinen, virheitä sattuu; eli voit aivan hyvin antaa miehellesi anteeksi- et itsekään ole täydellinen. Vaikka moni kontrollifriikki niin itselleen uskotteleekin.

jäi ukko kiinni pettämisestä. Oli käynyt kuukauden päivät päiväkahvilla yhdella "naapurillamme". Tässä oli kyse siis seksistä ihan totaalisesti.

Tilanne oli meillä kotona se että olimme eroamassa, mutta asuimme vielä saman katon alla ja olimme sopineet että mitään ei tapahsu ennen kuin asumme eri taloissa. Minuun iski joku hulluus kun sain tästä tietää ja sanoin miehelle että haluan vielä yrittää hänen kanssaan!! Kuinka tyhmä minä olinkaan? lin jo pääsemässä tuosta eroon! 1kk meni ok mutta sitten alkoi se valtava ahdistus. Kyttään miestä, luen tekstiviestit. En voi luottaa ollenkaan ja haluan pois tästä suhteesta. Nyt yritän vaivihkaa etsiä itselleni asuntoa. En voi enää elää näin. Luottamus on kokonaan mennyt ei tästä tule enää mitään.

Petetyksi tulemista ei voi ymmärtää, ennekuin se osuu omalle kohdalle. Kuinka tavallaan niin pieni asia romuttaa kaiken. Kaikki se yhdessä eletty menneisyys, suunniteltu tulevaisuus, kaikki romahtaa hetkessä. Et enää tunne puolisoasi, etkä pian enää itseäsikään. Luottamus menee laajemmaltikin, en luota enää mieheeni, mutta tuskin voisin luottaa enää yhteenkään mieheen. Jos minun mieheni, maailman kiltein ja kunnollisin ihminen, paljastuukin petturiksi, niin kuka tahansa voi pettää... Mekin elämme kompromissielämää. Lasten takia haluamme jatkaa yhdessä ja arkemme onkin hyvää. Olemme myös ystäviä, mutta minun puoeleltani on iso osa romanttisista tunteista kadonnut.

tiedän ihmisiä, jotka ovat lähteneet suhteesta heti pettämisen jälkeen. Pettäminen romuttaa kaiken, mitä on siihen asti yhdessä rakennettu. Se osoittaa, ettei toinen ole ollut täysillä suhteessa mukana. Siksi se on niin iso juttu. Tiedän olevani hyvä nainen. Tiedän, että mieheni menettäisi paljon enemmän kuin minä, jos lähtisin. Eikä kyseessä ollut kännipano, ihan selvin päin ja harkitusti tapahtui. Valitettavasti tiedän vain sen, mikä minulle on kerrottu, totuus voi olla toisenlainen.

Miksi tuo pettäminen on sinulle noin iso juttu? Oliko miehellä pitkä salasuhde? Oliko mies rakastunut toiseen? Mietin vain, että jos kyse oli perintesestä kännipano-pettämisestä, niin jotenkin olet mielestäni tehnyt kärpäsestä härkäsen, etenkin jos mies on asiaa kovasti katunut ja ollut tapauksen jälkeen "parempi mies". Jos taustalla pitkään jatkunut petos, niin ymmärrän tunteesi paremmin. Mutta suosittelisin elämään tätä päivää. Menneisyys on mennyttä.

Miten mies pettämisen "perusteli"? Mitä oli taustalla? Olettehan käyneet parisuhdeterapiassa?

Pettämisestä ei ole helppo päästä yli, tietenkään. Mutta ei sen tarvitse olla suhteen kuolinisku tai romuttaa kaikkea mitä on ollut.

Meillä minä petin miestäni. Mies halusi antaa anteeksi ja jatkaa. Näin olemme nyt tehneet, tapahtuneesta on reilut 7kk aikaa. Menimme heti jatkamispäätöksen tehtyämme pariterapiaan, koska ymmärsimme ettei näin isoa asiaa osaa kahdestaan välttämättä käsitellä.

Terapiassa olemme oppineet toistamme ja suhteestamme paljon uuta, sellaista, joiden perusteella se pettäminenkin on tullut "ymmärrettävämmäksi". En sitä millään puolustele tietenkään, mutta asiat eivät vain ole aina niin mustavalkoisia. Se uskollinenkin puoliso on voinut pettää uskottoman paljon kipeämmällä tavalla, se uskottomuus ei ole ainoa paha juttu mitä toiselle voi tehdä. Ei voi sanoa, että aviokriisi on sun syytä tai sun syytä. Siinä on aina kaksi. Ja turha väittää, että liitto olisi muuten täydellinen, jos mies ei vaan olisi pettänyt. On siinä ollut jotain vikaa. Siis siinä liitossa, jota on yhdessä rakennettu. Pieleen.

Meillä pettäminen ei siis johtanut eroon ja uskon, ettei tule johtamaankaan. Olemme edelleen molemmat sitoutuneita perheeseemme. Voin siis sanoa pettäjän kannalta, että ei se yhden kerran hairahdus muuta sitä tosiasiaa, että perhe on tärkein. Virhe on tehty ja siitä opittu.

kyllä kivenkovaan väittää, että pettäminen ei johtunut millään tavalla suhteestamme eikä minusta, vaan hänen seksiriippuvuudestaan. Vaikka meillä on aina ollut paljon seksiä, lähti hän purkamaan työstressiä nettiin seksifoorumeille ja asiat vaan kulkivat sitten sitä rataa. En tiedä uskonko tätä selitystä, itse olisin sitä mieltä, ettei hän ole rakastanut minua tarpeeksi... Mutta sitä hän ei tule koskaan myöntämään.