Lue keskustelun säännöt.
Missä sinä aikanaan vietit ylioppilaspäivän iltasi?
30.05.2026 |
Itse olin varannut ja maksanut sijan yhteiseltä illalliselta kaupungin hienoimman hotellin ravintolassa kaikkien koulun ylioppilaitten kanssa, mutta tarjoilun taso ja pahvilautasilta tarjoilu harmittivat niin pahasti, että lähdin kesken pois. Loppuyö ajeltiin pikaystävän kanssa autolla ympäri kesäistä lähimaaseutua
Kommentit (114)
Kotona olin. Yo-juhlat jatkuivat pitkälle iltaan ja seuraavana päivänä juhlat jatkuivat heti puoliltapäivin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lukiolaisilla korostuu ystävyys, yhteisöllisyys ja hyvät välit. Kiitellään myös opettajia ja koko koulun hyvää yhteishenkeä. Tämä ainakin kun haastatteluja katsoo/lukee. Onko näin? Itse kun kuulun niihin lukioaikana näkymättömiin tyyppeihin jotka sopivasti ignoorattiin. Minua ei kiusattu, mutta olin nobody. Luokkakaverini kokoontuivat illalla yhden kämpille etkoille, mutta minulle ei kutsua tipahtanut. Jatkoilla kaupungin yökerhossa tämäkin selvisi ja kylläpä tulikin juhlamieli. Vedin pään täyteen ja otin taksin kotiin.
Ei se nykyään noinkaan mene. Kummityttöni on tällaisessa yhteisöllisyyttä korostavassa lukiossa. Hänet jätetään täysin yksin, koska hän on ujo. Opettajat eivät kuulemma voi tehdä mitään. Olen tosi, tosi pettynyt siihen, että hänen täytyy selvitä lukiosta kärsien yksinäisyydestä eivätkä edes aikuiset auta.
Vierailija kirjoitti:
No 6 ällää kirjoitin. Tyttökaverini kanssa istuin iltaa pikkukaupungin parhaassa ravintolassa, kuten kaikki muutkin ylioppilaat. En juonut mitään, autolla kun olin. Ja autolla kun olin, pikkuisen sekstattiin autossa ennen kuin tyttökaverini kotiin saattelin. Ihanaa muistoa 36 vuotta sitten! (Ja jos Laura luet tämän, lämmin muisto sinulle!)
Kas, jollakin on syytä alapeukuttaa mun hienoa nuoruuden muistoa. Kerro toki miksi!
Siitä on nyt 35 vuotta. Ja en kyllä muista mitä tein illalla ylppäripäivänä. Päivällä oltiin koululla ja kotona vieraita. Mutta illalla? Kai me oltiin paikallisessa yökerhossa.
Lipputangon takia vanhemmat ei ikinä unohda, kuka lapsista osaa ja pystyy.
Yritin kirjoittaantähän jotain, mutta näköjään teknologia estää mun sormusten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marskissa ja siitä vastapäätä Vanhalle. Musiikista vastasi Hurriganes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te voitte muistaa? Tuossa iässä tapahtuu muutenkin niin paljon, että yo-ilta on vain pisara valtameressä.
Voihan sen noinkin kertoa, ettei päässyt ylioppilaaksi.
Kerrohan kaikki yo-arvosanasi ja vähän siitä, mitä teit lukion lisäksi niinä vuosina. T. Sama
Onko sinulle tosiaan ylpeydenaihe, ettet itse muista abivuodesta tai sen jälkeisestä vuodesta mitään? Et muista edes omia arvosanojasi? Minä muistan matkat, jotka tein sinä kesänä, muistan mihin menin opiskelemaan, muistan opiskelukavereiden nimet (ovat edelleen ystäviäni nyt 30+ vuotta myöhemmin), muistan vaikka kuinka paljon asioita niiltä ajoilta. säälittävää, ettet sinä muista mitään, vaikka puhuit "elämän nosteesta" toisessa kommentissa. Luuseri.
Et vastannut kysymyksiin. Se kertoo paljon. Lisäksi fabuloit. En ole tuollaiseen valheellisuuteen törmännyt pariinkymmeneen vuoteen. Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivällä kotona (vanhempien luona) juhlat sukulaisille ja tuttaville.
Illalla käytiin poikakaverin kanssa juomassa parit siiderit ja tapaamassa kavereita ja lähdettiin omaan kotiin nukkumaan (asuttiin yhdessä).
Seuraavana aamuna mentiin tapaamaan vielä pitkästä matkasta tulleita juhlavieraita jotka majoittuivat mökillä vanhempieni lähellä.
Muistan koko päivästä vaan väläyksiä, kävin ainakin illalla saunassa. Olin koko abivuoden henkisesti elämäni huonoimmassa kunnossa ja rukoilin vanhemmilta ettei juhlia järjestettäisi, koska oli ihan mahdollista etten olisi päässyt kirjoituksia läpi kun olin niin tillin tallin. Riideltiin asiasta puoli vuotta sellaista tavarat seinille huutoriita-riitelyä. Yo-juhlat meni sitten läpi alkoholin ja rauhoittavien voimin. Sen muistan ainakin että meinasin nukahtaa ulkovarastoon kun hain lisää voileipäkakkua kylmästä. Olen varmaan hourinut vieraille ihan mitä sattuu. Ai niin, meinasin nukahtaa myös yläkerran vessaan!
Nykyään 10v myöhemmin minulla menee onneksi paremmin, kävin yliopiston ja olen naimisissa. Enkä käytä mitään päihteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona, kaltaiseni introvertti tarvitsi hiljaisuutta ja rauhaa juhlien jälkeen.
Pitäisi olla "missä sinä aikanasi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan koko päivästä vaan väläyksiä, kävin ainakin illalla saunassa. Olin koko abivuoden henkisesti elämäni huonoimmassa kunnossa ja rukoilin vanhemmilta ettei juhlia järjestettäisi, koska oli ihan mahdollista etten olisi päässyt kirjoituksia läpi kun olin niin tillin tallin. Riideltiin asiasta puoli vuotta sellaista tavarat seinille huutoriita-riitelyä. Yo-juhlat meni sitten läpi alkoholin ja rauhoittavien voimin. Sen muistan ainakin että meinasin nukahtaa ulkovarastoon kun hain lisää voileipäkakkua kylmästä. Olen varmaan hourinut vieraille ihan mitä sattuu. Ai niin, meinasin nukahtaa myös yläkerran vessaan!
Nykyään 10v myöhemmin minulla menee onneksi paremmin, kävin yliopiston ja olen naimisissa. Enkä käytä mitään päihteitä.
Hui kamalaa. Onneksi sinulla menee nykyään hyvin!
Vanhemmilla oli juhlat ja skoolailin vieraiden kanssa, taisin olla hieman hiprakassa. Äiti oli tehnyt upean herrkupöydän. Illalla Hotelli Keurusselälle ja siellä yötä. Aamusta takaisin kotiin ottamaan loput juhlavieraat vastaan.
No 6 ällää kirjoitin. Tyttökaverini kanssa istuin iltaa pikkukaupungin parhaassa ravintolassa, kuten kaikki muutkin ylioppilaat. En juonut mitään, autolla kun olin. Ja autolla kun olin, pikkuisen sekstattiin autossa ennen kuin tyttökaverini kotiin saattelin. Ihanaa muistoa 36 vuotta sitten! (Ja jos Laura luet tämän, lämmin muisto sinulle!)