Missä sinä aikanaan vietit ylioppilaspäivän iltasi?
Itse olin varannut ja maksanut sijan yhteiseltä illalliselta kaupungin hienoimman hotellin ravintolassa kaikkien koulun ylioppilaitten kanssa, mutta tarjoilun taso ja pahvilautasilta tarjoilu harmittivat niin pahasti, että lähdin kesken pois. Loppuyö ajeltiin pikaystävän kanssa autolla ympäri kesäistä lähimaaseutua
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiset ja kummit kävi muistamansa. Mulla oli ns hyvät paperit.
En muista mitään kivaa jatkobileistä. Muistan käyneeni niissä, mutten muista mitään hauskaa.
Minulla ei ollut koskaan hauskaa luokkaretkillä tai missään luokan yhteisessä menossa. Vältin niitä kaikin keinoin.
Selvimmin asia tuli selväksi, kun hiihdin 20 km lenkin vain välttääkseni kytiksessä olevat kouluystäväni.
Asia tietysti olisi nykyoppien mukaan selvinnyt, kun olisin ollut pakotettu lyömään kättä päälle.
Oikeasti kun lastani kiusattiin koulussa, niin haukuin jopa opettajat, tein ladut ja rikosilmoitukset. Huusin opettajalle suoraa huutoa, kun se väitti, etten etten saa nimetä kiusaajia, vaan se on koulun tehtävä.
Koin samat ahdistuksen tunteet kropassa, kun kävelin lapseni kouluun. Puristuksen rintaan aiheutti kuulemani lasten äänet.
Sinne kuitenkin kävelin ja oikeasti lapseni vielä tänäkin päivänä kiittää sen, että vastustin opettajaa, joka yritti siirtää lapseni pienluokalle.
Vain koska pystyin vastustamaan tuota opettajaa lapseni on tänä päivänä insinööri.
Vierailija kirjoitti:
Miten te voitte muistaa? Tuossa iässä tapahtuu muutenkin niin paljon, että yo-ilta on vain pisara valtameressä.
Voihan sen noinkin kertoa, ettei päässyt ylioppilaaksi.
Lähdettiin ystävien kanssa Helsinkiin yökerhoon. Se oli 4.6.2011.
Tuosta onkin aikaa, yksi poikakakeveriehdokas toi helmikorvakakorut. Äitini oli yrittänyt tehdä parhaansa bileiden suhteen. Pyörä oli korea ja se hohti hopeaa.
T. Korkeakoulutettu pitkäaikaistyötön. Olen sitä työttömyyden kovinta ydintä, eli liian koulutettu ja aina palkkaavaa esihenkilöä kovempi
Olin yksin kotona, paistoin lettuja, join olutta ja katsoin telkkaria 🥺
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräässä melko vaatimattomassa motellissa jonne oli kirkonkylämme lukiosta n.60 km.
Söimme ja joimme hiukan ja liftasin luokkatoverini kanssa koteihimme.
Seuraava päivänä kävi vielä vieraita mutta illalla piti mennä jo navetalle
ja seuraavana aamuna alkoi kaikenlaiset maatilan kevätkesän työt.
Tämä vuonna 1986.
Tällainen yo-juhla oli myös sisaruksillani
sekä muillakin maatalon nuorilla meilläpäin.
Mikähän ihmettely ja huuto olisi seurannut, jos olisimme jääneet jonnekin jatkoille!
Lehmät ainakin olisivat kärsineet kun ei ollut lypsäjää.
Sanopa muuta. Navettatyöt kutsuivat minuakin valmistuttuani ylioppilaaksi. Sentään täytekakkua sain ja limsaa. Vappupäivinä meillä ei laitettu ylioppilaslakkia päähän, vaan meillä ja naapureissa ajettiin sontaa pelloille. Elettiin 1980-lukua.
Meinasin sanoa, että ihanaa kun joku ymmärtää!
Mutta tosiaan, monet meistä maalaistalon ylioppilaista meni ilman muuta meni töihin navettaan, pellolle..jne
eikä siinä ole mitään säälimistä!
Kirjoitin hölmösti tuon että "ihanaa kun joku ymmärtää" .
Nimittäin itse olisin halunnut olla Fiskars Torpenilla ja mennä jatkoille Dipoliin ja ajella hienolla autolla ympäri Helsinkiä.....aivan kuin elokuvassa Leijat Helsingin yllä.
Vihasin maatalon töitä ja vihasin kesä"lomaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te voitte muistaa? Tuossa iässä tapahtuu muutenkin niin paljon, että yo-ilta on vain pisara valtameressä.
Ei kuule aina tapahdu. Jäin jumiin 2 vuodeksi pikkupaikkunnalle ku en saanut jatko-opiskelipaikkaa. Kaikki kaverit muutti muualle opintojen perässä. Eipä siinä yksin ujona nuorena tyttönä tullut lähdettyä humputtlemaan.
En tarkoita mitään omaa humputtelua, vaan ihan elämän ja velvollisuuksien tuomaa nostetta. Sama
Meillä oli varattu illallinen ja bilepaikka koulun ylioppilaille. Juhliessa meni koko yö ja palasin kuudelta aamulla kotiin. Yksi poika haukku huoraksi, kun en antanut numeroa, mutta muuten oli oikein hauskaa.
Joku Helsingin keskustan baareista se oli, en yhtään muista mikä. Parit kaverit samasta lukiosta. 1997.
Vierailija kirjoitti:
Minä tapasin yo-juhlailtana baarissa lasteni isän ja muistan kuulkaa sanasta sanaan keskustelutkin, mitä käytiin. :D
Baarissa...
Joensuun hotelli Kimmelin jossakin ravintola- tai yökerhotilassa, mikä se silloin sitten olikin. Kun en muuten vielä silloin harrastanut kapakoissa käyntiä niin paikan nimi ei ole sen tarkemmin jäänyt mieleen.
Kuskina kaverin pikkusiskolle ja hänen frendeilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin kotona juhlittiin päivä sukulaisten ja ystävien kanssa. SItten lähdettiin ystävien kanssa kiertämään muiden lakkiaisia ja loppuillasta päädyttiin kavereiden kanssa yökerhoon.
Kiva ja ikimuistoinen ilta oli. Kymmenisen vuotta ja saan seurata oman esikoiseni lakkiaisia. :)
Oletkos niinkin varma, että esikoinen kirjoittaa itsensä yo:ksi?
Kaikki kirjoittavat. Eri
Lähdin ylioppilasbileistä. Menin yökerhoon. Sieltä sentään sain hyvää palautetta. Vasta siellä olin kaunis, nuori ja älykäs.
Yökerhossa drinkkejä juodessani solmin työsopimuksen kesäksi.
Kotijuhlien jälkeen oltiin pienellä porukalla yhdessä keskustan kivassa ravintolassa syömässä. Oltiin kapinallisia eikä menty muiden kaupungin ylioppilaiden kanssa silloiseen muotipaikkaan, koska siellä oli ollut jossain aiemmassa juhlassa aika huono ja ylimielinen kohtelu (siis noin henkilökunnan puolelta). Ruokailun jälkeen mun oli määrä mennä poikaystävän luokse yöksi, mutta ovisummeri ei toiminut, joten kävelin sitten 8 kilometriä kotiini. Kännyköitä ei vielä ollut, enkä voinut soittaa kolikkopuhelimesta, koska siihenhän olisivat heränneet myös poikaystävän vanhemmat. Onneksi oli lämmin ja leppoisa kesäilta.
Illalla normityöt: mun lehmien lypsy ja kakkojen siivous kaikilta elikoilta heti ylioppilasjuhlien jälkeen.
Minua kiusasi opettajatkin homovastaisesti vaasan lyseon lukiossa 2000 luvulla.