Lue keskustelun säännöt.
Missä sinä aikanaan vietit ylioppilaspäivän iltasi?
30.05.2026 |
Itse olin varannut ja maksanut sijan yhteiseltä illalliselta kaupungin hienoimman hotellin ravintolassa kaikkien koulun ylioppilaitten kanssa, mutta tarjoilun taso ja pahvilautasilta tarjoilu harmittivat niin pahasti, että lähdin kesken pois. Loppuyö ajeltiin pikaystävän kanssa autolla ympäri kesäistä lähimaaseutua
Kommentit (101)
Päivä pönötysjuhlissa ja illalla bändin kanssa keikalla. Autolla liikkeellä ja himassa 01.20. Siinäpä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te voitte muistaa? Tuossa iässä tapahtuu muutenkin niin paljon, että yo-ilta on vain pisara valtameressä.
Voihan sen noinkin kertoa, ettei päässyt ylioppilaaksi.
Kerrohan kaikki yo-arvosanasi ja vähän siitä, mitä teit lukion lisäksi niinä vuosina. T. Sama
Vierailija kirjoitti:
Illalla normityöt: mun lehmien lypsy ja kakkojen siivous kaikilta elikoilta heti ylioppilasjuhlien jälkeen.
Sun täytyy olla mua karvan verran vanhempi.
joku tyttö puhui mansikkamaalla kotonaan syödyn ruskeaa kastiketta ja siellä funderaattiin erään pressaehdokkaan olleen hyvä, kun ei heruttanut hunajaa..
Kotona vanhempien kanssa kuten aina 1973
Vierailija kirjoitti:
Olin yksin kotona, paistoin lettuja, join olutta ja katsoin telkkaria 🥺
Sama. Tai ei ihan. Minä söin kylmää HK:n sinistä. Muut juhli. Minä olin se kiusattu ja yksin jätetty tyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin illan kotona eikä tuo lakkiaispäivä mitään sen kummempaa juhlintaa sisältänyt päivälläkään vaan koululla kävin aamusta hakemassa todistuksen ja sitten luikin pois kun kaikkia muita oli pihalla vastassa ja onnittelemassa ruusujen kanssa vanhemmat ja osalla taisi olla isovanhemmat ja kummitkin.
Kotona join vanhempien ja siskoni kanssa kahvit ja oli jokin kinuskikermakakku josta muistan edelleen sen napinan että oli liian kallis ja ei niin isoa olisi tarvinnut kun ei ole juhlijoitakaan vaan pelkkä oma väki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Illalla normityöt: mun lehmien lypsy ja kakkojen siivous kaikilta elikoilta heti ylioppilasjuhlien jälkeen.
Sun täytyy olla mua karvan verran vanhempi.
joku tyttö puhui mansikkamaalla kotonaan syödyn ruskeaa kastiketta ja siellä funderaattiin erään pressaehdokkaan olleen hyvä, kun ei heruttanut hunajaa..
Ylioppilaaksi -99 keväällä. Onhan tässä vähitellen tullut wanha olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin illan kotona eikä tuo lakkiaispäivä mitään sen kummempaa juhlintaa sisältänyt päivälläkään vaan koululla kävin aamusta hakemassa todistuksen ja sitten luikin pois kun kaikkia muita oli pihalla vastassa ja onnittelemassa ruusujen kanssa vanhemmat ja osalla taisi olla isovanhemmat ja kummitkin.
Kotona join vanhempien ja siskoni kanssa kahvit ja oli jokin kinuskikermakakku josta muistan edelleen sen napinan että oli liian kallis ja ei niin isoa olisi tarvinnut kun ei ole juhlijoitakaan vaan pelkkä oma väki.
No, lähdettyäsi laitoit varmasti välit poikki, eikö niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiset ja kummit kävi muistamansa. Mulla oli ns hyvät paperit.
En muista mitään kivaa jatkobileistä. Muistan käyneeni niissä, mutten muista mitään hauskaa.
Minulla ei ollut koskaan hauskaa luokkaretkillä tai missään luokan yhteisessä menossa. Vältin niitä kaikin keinoin.
Selvimmin asia tuli selväksi, kun hiihdin 20 km lenkin vain välttääkseni kytiksessä olevat kouluystäväni.
Asia tietysti olisi nykyoppien mukaan selvinnyt, kun olisin ollut pakotettu lyömään kättä päälle.
Oikeasti kun lastani kiusattiin koulussa, niin haukuin jopa opettajat, tein ladut ja rikosilmoitukset. Huusin opettajalle suoraa huutoa, kun se väitti, etten etten saa nimetä kiusaajia, vaan se on koulun tehtävä.Koin samat ahdistuksen tunteet kropassa, kun kävelin lapseni kouluun. Puristuksen rintaan aiheutti kuulemani lasten äänet.
Sinne kuitenkin kävelin ja oikeasti lapseni vielä tänäkin päivänä kiittää sen, että vastustin opettajaa, joka yritti siirtää lapseni pienluokalle.
Vain koska pystyin vastustamaan tuota opettajaa lapseni on tänä päivänä insinööri.
Kevennetyillä pienluokkaopinnoilla ei pääse edes ammattikoulun halutuimpiin opintoihin. Monia vanhempia huijataan pienluokkiin ja kevennettyihin opintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiset ja kummit kävi muistamansa. Mulla oli ns hyvät paperit.
En muista mitään kivaa jatkobileistä. Muistan käyneeni niissä, mutten muista mitään hauskaa.
Minulla ei ollut koskaan hauskaa luokkaretkillä tai missään luokan yhteisessä menossa. Vältin niitä kaikin keinoin.
Selvimmin asia tuli selväksi, kun hiihdin 20 km lenkin vain välttääkseni kytiksessä olevat kouluystäväni.
Asia tietysti olisi nykyoppien mukaan selvinnyt, kun olisin ollut pakotettu lyömään kättä päälle.
Oikeasti kun lastani kiusattiin koulussa, niin haukuin jopa opettajat, tein ladut ja rikosilmoitukset. Huusin opettajalle suoraa huutoa, kun se väitti, etten etten saa nimetä kiusaajia, vaan se on koulun tehtävä.Koin samat ahdistuksen tunteet kropassa, kun kävelin lapseni kouluun. Puristuksen rintaan aiheutti kuulemani lasten äänet.
Sinne kuitenkin kävelin ja oikeasti lapseni vielä tänäkin päivänä kiittää sen, että vastustin opettajaa, joka yritti siirtää lapseni pienluokalle.
Vain koska pystyin vastustamaan tuota opettajaa lapseni on tänä päivänä insinööri.Kevennetyillä pienluokkaopinnoilla ei pääse edes ammattikoulun halutuimpiin opintoihin. Monia vanhempia huijataan pienluokkiin ja kevennettyihin opintoihin.
Pienluokka on ihan huippu esim. kehitysvammaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräässä melko vaatimattomassa motellissa jonne oli kirkonkylämme lukiosta n.60 km.
Söimme ja joimme hiukan ja liftasin luokkatoverini kanssa koteihimme.
Seuraava päivänä kävi vielä vieraita mutta illalla piti mennä jo navetalle
ja seuraavana aamuna alkoi kaikenlaiset maatilan kevätkesän työt.
Tämä vuonna 1986.
Tällainen yo-juhla oli myös sisaruksillani
sekä muillakin maatalon nuorilla meilläpäin.
Mikähän ihmettely ja huuto olisi seurannut, jos olisimme jääneet jonnekin jatkoille!
Lehmät ainakin olisivat kärsineet kun ei ollut lypsäjää.
Mentiin lähikaupungin ravintolaan jossa syötiin oman luokan porukalla ja jatkettiin sitten saman hotellin yökerhossa. Heiluttiin läheisellä uimarannalla aamuviiteen. Yötä hotellissa, lehmät sai hoitaa joku muu. 1986.
Ai jaa? Ihanko totta.
Kuka se "joku " oli joka hoiti lehmä-parat?
Siellä utareet kipeinä odottivat lypsäjää.
No ulkona taisivat jo olla, että oli syötävää tuoretta heinää entä oliko vettä?
Talossa oli tietenkin muita jotka hoiti elukat. En minä niitä hommia tehnyt muutenkaan koulupäivinä.
Omat ylppärini 1988 eivät olleet kiinnostavat. Vanhempien pönötystä rivitalon pihalla.
Poikani ylppärit 2016 olivat kivat. Mentiin kolmestaan (ylioppilas, isä ja minä) Savoyhin illalliselle. Siitä sitten poika jatkoi Hietsuun ja minne menikin.
Savoyssa jäi mieleen yhdessä pöydässä yksinäinen poika ihan itsekseen viettämässä omia ylppäreitään. Hänellä ei ollut ketään, ei edes vanhempia juhlimassa. Toki loistavan paikan oli itselleen valinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheeni osti lipputangon kun näin suuri ihme tapahtui. No eihän se ihme ollut. Ainahan minä osasin. Kuitenkin äitini puhui ikäviä. Hän oli puhunut, että eihän sitä nyt tiedä, onko meillä juhlia.
Koin nuo puheet kympin oppilaana erittäin pahantahtoisiksi. Samoin koin pahantahtoisiksi äitini puheet poikaystävästäni. No tuossahan tuo nyt panee ja tuon kanssa on. Ei tuosta mihinkään ole.
Keskiarvoni oli päälle 9,5 ja olen nykyisin oman alani tohtori.
Oman poikaystävän kainaloon nukahdin. Kirjoitettiin samalta luokalta, penkkareista alkoi seurustelu. Voi tuota nuorta lempeä… Aamulla tuleva appiukko pilke silmäkulmassa kyseli, oliko se erilaista ylioppilaan kanssa…
Niin ja edelleen yhdessä tuon ylioppilaan kanssa, yhteisia vuosia 37 takana ja toivottavasti vielä monta edessä!
En muista yhtään. Varmaan jossain paikallisessa juottolassa.
Kavereiden kanssa paikallisessa ravintolassa syötiin ja sitten ulkona rauhallisesti kaljoiteltiin kauniissa kesäillassa muiden luokkatovereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Perheeni osti lipputangon kun näin suuri ihme tapahtui. No eihän se ihme ollut. Ainahan minä osasin. Kuitenkin äitini puhui ikäviä. Hän oli puhunut, että eihän sitä nyt tiedä, onko meillä juhlia.
Koin nuo puheet kympin oppilaana erittäin pahantahtoisiksi. Samoin koin pahantahtoisiksi äitini puheet poikaystävästäni. No tuossahan tuo nyt panee ja tuon kanssa on. Ei tuosta mihinkään ole.
Keskiarvoni oli päälle 9,5 ja olen nykyisin oman alani tohtori.
Sulle tsemppiyläpeukut tuolta edellisen viestin toiselta tohtorilta. Myös minä olin seksuaalisesti aktiivinen jo lukioaikana.
Hotellissa minua 30 vuotta vanhemman opettajan seurassa. Iki ihanaa. 1978
En ymmärtänyt tuosta mitään.