Missä sinä aikanaan vietit ylioppilaspäivän iltasi?
Itse olin varannut ja maksanut sijan yhteiseltä illalliselta kaupungin hienoimman hotellin ravintolassa kaikkien koulun ylioppilaitten kanssa, mutta tarjoilun taso ja pahvilautasilta tarjoilu harmittivat niin pahasti, että lähdin kesken pois. Loppuyö ajeltiin pikaystävän kanssa autolla ympäri kesäistä lähimaaseutua
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Perheeni osti lipputangon kun näin suuri ihme tapahtui. No eihän se ihme ollut. Ainahan minä osasin. Kuitenkin äitini puhui ikäviä. Hän oli puhunut, että eihän sitä nyt tiedä, onko meillä juhlia.
Koin nuo puheet kympin oppilaana erittäin pahantahtoisiksi. Samoin koin pahantahtoisiksi äitini puheet poikaystävästäni. No tuossahan tuo nyt panee ja tuon kanssa on. Ei tuosta mihinkään ole.
Keskiarvoni oli päälle 9,5 ja olen nykyisin oman alani tohtori.
No noin alhaisten kanssa laitetaan tietenkin välit poikki, toivottavasti teit niin.
Kotona. Missään ei järjestetty raittiiden ylioppilaiden juhlia. En jaksanut mennä kännijuhliin, joten kivempaa oli sitten olla kotona. Olisi uskvaiset järjestäneet omat juhlansa, mutta kun en ollut uskovainenkaan, joten mikään kristillinen sisältökään ei kiinnostanut. PAri 20 vuotta minua vanhempaa miestä olivat pyytäneet kyllä treffeille ja luksusyötä viettämään hotelliin (ei kolmistaan, vaan molemmat toisistaan tietämättä), eikä sekään napannut. oman ikäiset pojat oli hekin kännäämässä.
Nykyään lukiolaisilla korostuu ystävyys, yhteisöllisyys ja hyvät välit. Kiitellään myös opettajia ja koko koulun hyvää yhteishenkeä. Tämä ainakin kun haastatteluja katsoo/lukee. Onko näin? Itse kun kuulun niihin lukioaikana näkymättömiin tyyppeihin jotka sopivasti ignoorattiin. Minua ei kiusattu, mutta olin nobody. Luokkakaverini kokoontuivat illalla yhden kämpille etkoille, mutta minulle ei kutsua tipahtanut. Jatkoilla kaupungin yökerhossa tämäkin selvisi ja kylläpä tulikin juhlamieli. Vedin pään täyteen ja otin taksin kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman poikaystävän kainaloon nukahdin. Kirjoitettiin samalta luokalta, penkkareista alkoi seurustelu. Voi tuota nuorta lempeä… Aamulla tuleva appiukko pilke silmäkulmassa kyseli, oliko se erilaista ylioppilaan kanssa…
Niin ja edelleen yhdessä tuon ylioppilaan kanssa, yhteisia vuosia 37 takana ja toivottavasti vielä monta edessä!
Olisin tuon appiukon kommentin jälkeen poistunut todella ripeästi ja pannut välit tuohon perheeseen ja poikaan poikki. Ei ole tervettä.
Näin se sukupuolentutkimuksen laitoksen aamukollokviossa varmaan on päätetty. Oikeasti tämä oli aivan mainio ja herkullinen kommentti appiukolta.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lukiolaisilla korostuu ystävyys, yhteisöllisyys ja hyvät välit. Kiitellään myös opettajia ja koko koulun hyvää yhteishenkeä. Tämä ainakin kun haastatteluja katsoo/lukee. Onko näin? Itse kun kuulun niihin lukioaikana näkymättömiin tyyppeihin jotka sopivasti ignoorattiin. Minua ei kiusattu, mutta olin nobody. Luokkakaverini kokoontuivat illalla yhden kämpille etkoille, mutta minulle ei kutsua tipahtanut. Jatkoilla kaupungin yökerhossa tämäkin selvisi ja kylläpä tulikin juhlamieli. Vedin pään täyteen ja otin taksin kotiin.
Öö... Miten elämässä noin muuten on mennyt?
Vierailija kirjoitti:
Perheeni osti lipputangon kun näin suuri ihme tapahtui. No eihän se ihme ollut. Ainahan minä osasin. Kuitenkin äitini puhui ikäviä. Hän oli puhunut, että eihän sitä nyt tiedä, onko meillä juhlia.
Koin nuo puheet kympin oppilaana erittäin pahantahtoisiksi. Samoin koin pahantahtoisiksi äitini puheet poikaystävästäni. No tuossahan tuo nyt panee ja tuon kanssa on. Ei tuosta mihinkään ole.
Keskiarvoni oli päälle 9,5 ja olen nykyisin oman alani tohtori.
Se mikä tässä tässä on hauskaa on se, että nyt he joutuvat aina muistamaan, miksi lipputangon ostivat ja joutuvat vetämään lipun tankoon joka ikinen liputuspäivä ajallaan.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lukiolaisilla korostuu ystävyys, yhteisöllisyys ja hyvät välit. Kiitellään myös opettajia ja koko koulun hyvää yhteishenkeä. Tämä ainakin kun haastatteluja katsoo/lukee. Onko näin? Itse kun kuulun niihin lukioaikana näkymättömiin tyyppeihin jotka sopivasti ignoorattiin. Minua ei kiusattu, mutta olin nobody. Luokkakaverini kokoontuivat illalla yhden kämpille etkoille, mutta minulle ei kutsua tipahtanut. Jatkoilla kaupungin yökerhossa tämäkin selvisi ja kylläpä tulikin juhlamieli. Vedin pään täyteen ja otin taksin kotiin.
Vähän tuollaista se oli minunkin aikana. Se oli niin tarkkaa kenen kanssa kaveerataan. Lukiosta ei paljoa hyviä muistoja. Tai ei ylipäätänsä muistoja. Merkityksetöntä ajanhukkaa. Myös lakki on ollut minulle merkityksetön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman poikaystävän kainaloon nukahdin. Kirjoitettiin samalta luokalta, penkkareista alkoi seurustelu. Voi tuota nuorta lempeä… Aamulla tuleva appiukko pilke silmäkulmassa kyseli, oliko se erilaista ylioppilaan kanssa…
Niin ja edelleen yhdessä tuon ylioppilaan kanssa, yhteisia vuosia 37 takana ja toivottavasti vielä monta edessä!
Olisin tuon appiukon kommentin jälkeen poistunut todella ripeästi ja pannut välit tuohon perheeseen ja poikaan poikki. Ei ole tervettä.
Näin se sukupuolentutkimuksen laitoksen aamukollokviossa varmaan on päätetty. Oikeasti tämä oli aivan mainio ja herkullinen kommentti appiukolta.
Mainio ja herkullinen? Mikä sinusta sitten on rajatonta, saastaista ja halventavaa?
Kotona. Oli mulla yksi kaveri luokassa mutta päätettiin että käydään myöhemmin kaksin syömässä ja käytiin. Meillä oli huono luokkahenki, kuppikuntainen. Jos kaveri oli kipeä ja muutenkin hengailin nörttipoikien porukassa. Meillä.kävi vieraitakin aika pitkään. En ollut juhlijatyyppiä eikä minusta sellaista tullut.
Mulle ei pidetty juhlia,koska äiti sanoi,että just pari vuotta sitten oli isosiskon suuret yo-juhlat. Eli kotona vaan mököttäen omassa huoneessa. Oli ikimuistoiset 🙃 no, olen pitänyt myöhemmin ihania juhlia senkin edestä!
Olin raskaana ja lakkiaispäivänä muutin pois kotoa. Eli olin roudaamassa kamoja hienosta omakotitalosta paikkakunnan lähes pahimpaan slummiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman poikaystävän kainaloon nukahdin. Kirjoitettiin samalta luokalta, penkkareista alkoi seurustelu. Voi tuota nuorta lempeä… Aamulla tuleva appiukko pilke silmäkulmassa kyseli, oliko se erilaista ylioppilaan kanssa…
Niin ja edelleen yhdessä tuon ylioppilaan kanssa, yhteisia vuosia 37 takana ja toivottavasti vielä monta edessä!
Olisin tuon appiukon kommentin jälkeen poistunut todella ripeästi ja pannut välit tuohon perheeseen ja poikaan poikki. Ei ole tervettä.
Näin se sukupuolentutkimuksen laitoksen aamukollokviossa varmaan on päätetty. Oikeasti tämä oli aivan mainio ja herkullinen kommentti appiukolta.
Mainio ja herkullinen? Mikä sinusta sitten on rajatonta, saastaista ja halventavaa?
Voi rakas ihminen.
Minusta olisi rajatonta, saastaista tai halveksivaa, jos nuoren ylioppilaan ainutkertaisen, tärkeän, ihanan, nautinnollisen, huippuluokkaisen nuoren lemmenyön jälkeen appiukko olisi kommentoinut jotain saastaista ja halventavaa tyyliin "syntistä" "paheksuttavaa" "saatanallista" "esiaviollista" "neitseellisen poksauttavaa" tms.
Vierailija kirjoitti:
Perheeni osti lipputangon kun näin suuri ihme tapahtui. No eihän se ihme ollut. Ainahan minä osasin. Kuitenkin äitini puhui ikäviä. Hän oli puhunut, että eihän sitä nyt tiedä, onko meillä juhlia.
Koin nuo puheet kympin oppilaana erittäin pahantahtoisiksi. Samoin koin pahantahtoisiksi äitini puheet poikaystävästäni. No tuossahan tuo nyt panee ja tuon kanssa on. Ei tuosta mihinkään ole.
Keskiarvoni oli päälle 9,5 ja olen nykyisin oman alani tohtori.
Meillekin ostettiin lipputanko juhlan kunniaksi. Olin sukuni ensimmäinen ylioppilas, vänrikki ja maisteri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lukiolaisilla korostuu ystävyys, yhteisöllisyys ja hyvät välit. Kiitellään myös opettajia ja koko koulun hyvää yhteishenkeä. Tämä ainakin kun haastatteluja katsoo/lukee. Onko näin? Itse kun kuulun niihin lukioaikana näkymättömiin tyyppeihin jotka sopivasti ignoorattiin. Minua ei kiusattu, mutta olin nobody. Luokkakaverini kokoontuivat illalla yhden kämpille etkoille, mutta minulle ei kutsua tipahtanut. Jatkoilla kaupungin yökerhossa tämäkin selvisi ja kylläpä tulikin juhlamieli. Vedin pään täyteen ja otin taksin kotiin.
Öö... Miten elämässä noin muuten on mennyt?
Kasvatin selkärangan & itsetunnon ja nyt elämä on 🤸🥳💖
Kai mulla ylioppilasbileet oli. Sen jälkeen ei ole tainnut juuri olla bileitä. Ei minulla ole ollut tasavuotisbileitä, läksiäisiä,vauvabileitä tmv. Mies on saattanut ostaa jonkin häävuosimatkan, mutta siinä se on ollut,
Minulla ei ollut edes viiskymppisvileitä, joihin isoisälleni kaikki seurat toi viirit ja ruusut, jotka ympäröi häntä.
Vierailija kirjoitti:
Olin yksin kotona, paistoin lettuja, join olutta ja katsoin telkkaria 🥺
💛🌹
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te voitte muistaa? Tuossa iässä tapahtuu muutenkin niin paljon, että yo-ilta on vain pisara valtameressä.
Voihan sen noinkin kertoa, ettei päässyt ylioppilaaksi.
Kerrohan kaikki yo-arvosanasi ja vähän siitä, mitä teit lukion lisäksi niinä vuosina. T. Sama
Onko sinulle tosiaan ylpeydenaihe, ettet itse muista abivuodesta tai sen jälkeisestä vuodesta mitään? Et muista edes omia arvosanojasi? Minä muistan matkat, jotka tein sinä kesänä, muistan mihin menin opiskelemaan, muistan opiskelukavereiden nimet (ovat edelleen ystäviäni nyt 30+ vuotta myöhemmin), muistan vaikka kuinka paljon asioita niiltä ajoilta. säälittävää, ettet sinä muista mitään, vaikka puhuit "elämän nosteesta" toisessa kommentissa. Luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei pidetty juhlia,koska äiti sanoi,että just pari vuotta sitten oli isosiskon suuret yo-juhlat. Eli kotona vaan mököttäen omassa huoneessa. Oli ikimuistoiset 🙃 no, olen pitänyt myöhemmin ihania juhlia senkin edestä!
Olipas äidillä perustelut. Hyvä ettei muisto ilmeisesti tunnu raskaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin yksin kotona, paistoin lettuja, join olutta ja katsoin telkkaria 🥺
💛🌹
💖🥹
Olisin tuon appiukon kommentin jälkeen poistunut todella ripeästi ja pannut välit tuohon perheeseen ja poikaan poikki. Ei ole tervettä.