Miten läheisen hautajaisista selviytyy?

Menet. Itket. Hyväksyt. Jatkat elämää.

Itkemällä.silmät päästään, hyperventiloimalla. Muistojuhlassa jo alkaa vitsitkin lentää.

Ne on surujuhlat.

Vierailija kirjoitti:

Menet. Itket. Hyväksyt. Jatkat elämää.

Just näin. Ei jäädä vellomaan missään. 

Hyvä aloittaja:

Jos olet ikinä ollut ensimmäisissäkään hautajaisissa tiedät vastauksen itsekin

Jättää väliin hautajaiset.

Itket niinkuin muutkin, ei sitä tarvi hävetä. Tai sitten oot kivikasvo. Valinta on sinun. 

Ei pidä ajatella liian pitkälle. Ajattelet vain paikalle menemistä. Missä pitää olla, mihin aikaan, mitä puet päälle, millä menet paikalle, mitä tarvitset mukaan matkaan. Keskity tähän, ei mihinkään muuhun. Tässäkin asiassa usein vaikeinta on lähteminen, mutta sitten, kun olet paikan päällä, asiat etenevät painollaan.

Kestin, kun sain suunnitella isän hautajaiset sellaisiksi, mistä hän olisi pitänyt ja ajattelin, että isä saattaa katsella jostain, joten vedetään tilaisuus hienosti läpi hänen muistokseen ja kerkiän itkemään myöhemmin. Valokuvia en ole vieläkään katsonut, yli 5 vuotta mennyt.

Siksi olisikin parempi järjestää hautajaiset avsta myöhemmin, silloin on usein helpompaa kestää se tilaisuus. Hautajaiset voi järjestää vaikka tuhkauksenkin jälkeen.

Päivälleen vuosi äitini hautajaisista. Aloin kyynelehtimään varmaan heti kun näin arkun ja koko loppu siunaustilaisuudesta oli hyvin raskas. Kun kappelista päästiin pois ja oltiin pienellä porukalla koossa niin olo helpotti. Hyvä että oli rakkaita ihmisiä koolla äitiä muistelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Jättää väliin hautajaiset.

Tämä. Kävin kerran ja se oli ihan prseestä. Sen jälkeen skipannut kaikki.

Pue yllesi tyylikkäät mustat vaatteet ja otat vakavan ilmeen. Itkemään kerkiää jälkeenpäin, todennäköisesti vuosia aikaa.

Ei tarvi mennä kuin omiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Jättää väliin hautajaiset.

Tämä.

Hautajaiset on aika pikkujuttu ja rituaali.

Kun katsot juuri kuollutta isääsi vierestä saattokodissa, ajelet arkun perässä saatossa säilöön ympäri kaupunkia ja hyvästelet vielä kun laitetaan hautuumaalla säilöön odottamaan hautajaisia niin siinä on vähän brutaalimmat fiilikset. Mutta Hän näytti vihdoin siltä, että todellakin lepäsi. Olihan Hän oman alansa legenda, joka on ehkä Sinuakin auttanut. Taivaaseen pääsi, tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on aika pikkujuttu ja rituaali.

Kun katsot juuri kuollutta isääsi vierestä saattokodissa, ajelet arkun perässä saatossa säilöön ympäri kaupunkia ja hyvästelet vielä kun laitetaan hautuumaalla säilöön odottamaan hautajaisia niin siinä on vähän brutaalimmat fiilikset. Mutta Hän näytti vihdoin siltä, että todellakin lepäsi. Olihan Hän oman alansa legenda, joka on ehkä Sinuakin auttanut. Taivaaseen pääsi, tiedän.

Miten niin pikkujuttu?

Vierailija kirjoitti:

Siksi olisikin parempi järjestää hautajaiset avsta myöhemmin, silloin on usein helpompaa kestää se tilaisuus. Hautajaiset voi järjestää vaikka tuhkauksenkin jälkeen.

Omien läheisten hautajaiset on olleet yleensä kuukauden tai kahden kuluttua kuolemasta ja se on ollut ihan hyvä. Tuolloin on jo ehtinyt kulua aikaa ja olla muutakin elämää, kuolema ei ole ollut enää ihan ainoa vallitseva ajatus. On myös ollut aikaa järjestää kaikki sellaiseksi kun on ollut ajatus.

Mä otin yhden rauhoittavan ennen hautajaisia etten huutoitke koko aikaa.

ryynikännit ja pervoileen baariin naisille.

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on aika pikkujuttu ja rituaali.

Kun katsot juuri kuollutta isääsi vierestä saattokodissa, ajelet arkun perässä saatossa säilöön ympäri kaupunkia ja hyvästelet vielä kun laitetaan hautuumaalla säilöön odottamaan hautajaisia niin siinä on vähän brutaalimmat fiilikset. Mutta Hän näytti vihdoin siltä, että todellakin lepäsi. Olihan Hän oman alansa legenda, joka on ehkä Sinuakin auttanut. Taivaaseen pääsi, tiedän.

Sehän riippuu ihan tilanteesta. Tuokin on varmasti aika erilainen kokemus. Omat läheiset on yleensä kuolleet äkillisesti joten kuvioon on tullut mukaan esimerkiksi kuolinsyyntutkinta ruumiinavauksineen, yhdessä tapauksessa läheiset olivat kateissa viikkoja ja kuukausia ennen tunnistamista. Arkkujen vastaanotto tuntui hautajaisilta jo itsessään.