Miten paha turn off teille on, jos mies ei suostu syömään kasvis/vegaani ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvissyönti on henkilökohtainen valinta. Jos ei-kasvissyöjät eivät pakota sinua syömään lihaa, miksi kasvissyöjien pitäisi pakottaa muita olemaan syömättä lihaa?

Etkö sä todellakaan osaa lukea? Mitään tuollaista ei edes kysytty.

Kyllä juuri siitä tässä ketjussa on kyse: miksei mies voi syödä niinkuin minä haluan, vaan kiukuttelee ja nirsoilee kasvisruualle.

Ei ole. Tuo on vain sinun rajoittunutta ajattelutapaasi ja huonoa lukutaitoa. 

Kyllä se olisi turn off ihan kaikissa ihmisissä. Yleinen kaikelle kasvisruoalle yököttely on niin keskenkasvuista, että siihen jäisi se tuttavuus ainakin vapaaehtoisin osin. Liharuoalle yököttelyn hyväksyn paremmin, koska siihen on päivänselvät eettiset perusteet. Mutta en siinä kohtaa jos minulla on vieressä lihaa lautasella tai tilassa on sitä tarjolla. Eli tilannetaju.

Jos nainen pakottaisi syömään vegaanisesti olisi kyllä exä.

T. DI

Ehdoton ei. Nauraisin itseni pois paikalta (oli mies sitten treffikumppani tai mikä tahansa). :D

Erityisruokavaliot hyväksyn, onhan niillä terveydellinen tai selkeä elämänkatsomuksellinen peruste. Voin myös osoittaa ajattelevuutta sillä että en vie ystävääni chiliravintolaan jos hän ei pidä tulisesta ruoasta. Mutta kun puhutaan nirsoilusta niin mielestäni aikuisuuteen kuuluu se että pystyy syömään normaalisti sitä mitä on tarjolla, myös sellaista mistä ei välttämättä pidä, ja ennen kaikkea osaa käyttäytyä ruokapöydässä eli ei ala yökkimään, kitisemään, kritisoimaan, paasaamaan, närppimään ruokaa tmv.. Nämä jutut opitaan lapsena. Ruokatraumoihin ja syömishäiriöön voi sitten hakea apua lääkäristä.

Mitä tulee suhteisiin ja erilaisiin ruokavalioihin niin opin kasvissyöjä/sekasyöjä avioliiton aikana (jossa minun piti aina tehdä myönnytyksiä sen lihansyöjän hyväksi) että jos kyse on arvoista eikä pelkästä dieetistä niin asia kannattaa ottaa huomioon pariutumisessa. Vastakohdat eivät tosiaan täydennä toisiaan vaan perustavanlaatuisesti erilaiset elämänarvot eivät yksinkertaisesti toimi mitä läheisempi ihmissuhde on kyseessä.

Nykyään olen vegaani enkä näe pariutuvani ei-vegaanin kanssa, koska en pysty perustelemaan edes itselleni sitä ristiriitaa eläinperäisten tuotteiden kuluttamisen ja eettisyyden välillä (kasvissyöjänä en pystynytkään, välttelin sen kohtaamista). Jos arvomme ja käsityksemme empatiasta olisi niin erilaiset, niin se näkyisi kyllä muissakin asioissa kuin vain syömisessä, joten mitä yhteistä meillä lopulta olisi. Deittivalikoiman rajaaminen ei ole minulle mikään ongelma, ei edes siksi että valinnanvaraa on vähemmän koska vegaaneja on vähän. Tarve on 0-1 kumppanille, joten se on ihan tarpeeksi. Jostain syystä se on isompi ongelma niille muille, päätellen sen ulinan volyymistä (ja alanuolista) jos asian sanoo ääneen.