Sinä jolla on onnellinen parisuhde

Haista pas ka!

Se on ihmisessä oleva asenne. Paljon on naisia vihaavia miehiä (ja varmaan miehiä vihaavia naisia), joilla ei tarvitse paljon pintaa raaputtaa, kun viha tulee esiin. Sellainen ihminen ei osaa olla samalla puolella. Ei siis kykene parisuhteeseen.

Naiset, tarkistakaa aina millainen suhde miehellä on äitiinsä. Siitä sen näkee.

Kommunikointi ja ettei mennä vihaisina nukkumaan. Rentous ja samanlaine huumorintaju. Leikkimielisyys. 

Yksi hyvä merkki on, jos miestä ei oikeasti haittaa ne tilanteet, missä nainen tienaa enemmän tai on jossain asiassa taitavampi, tai jos vaikka naisella on hienompi auto kuin miehellä. Jos näissä ilmenee pientäkin nihkeyttä tai kuittailua heti alussa, käsillä on luultavasti semmoinen tilanne, missä miehen pitäisi koko ajan saada kokea olevansa ylempänä. 

Paljon helpompaa elää elämää yhdessä, jos mies ymmärtää, että vaimon isot tulot ovat hänellekin vain pelkkää plussaa. Samoin on parisuhteelle vain hyvä asia, jos vaimo osaa jotain, mitä mies ei osaa. On parempi, että joku osaa vaikka korjata veneen moottorin, jos se menee rikki. Ihan sama, kumpi. 

Naiset harvemmin suhtautuvat vihamielisesti miehen hyvään työuraan, isoihin tuloihin tai taitoihin. Naisilla taas haasteena voi olla, että jos etsii vain itseään parempituloista ja taitavampaa miestä eikä ollenkaan siedä miehessä sitä, että se voi olla joissain asioissa itseä osaamattomampi, saattaa joutua valitsemaan k-päisen miehen. Mukavan miehen löytää paljon varmemmin, jos osaa rakastaa ihmistä hänen persoonansa takia eikä suoritusten. Jos on itse kovin menestyvä ja hyvätuloinen, niin eihän miehen tarvitse sitten olla sitä samaa. Mieluummin ottaa mukavan ja ahkeran miehen, joka mielellään hoitaa kotia ja lapsia ja tekee just niitä arjen asioita, joita ei ehkä itse ehdi yhtä hyvin.

Kun suhde ei alunperinkään ollut mikään vuosisadan rakkaustarina, niin yhdessä pysytään järkisyistä ja elämä on tasaisen rauhallista. 

Parisuhteen pitää antaa enemmän kuin ottaa. Tämä on tärkeää. Jos näin ei ole, vaan parisuhde vain ottaa ja ottaa, ei toista lopulta enää kiinnosta toisen onni, vaan hän ottaa onnen omiin käsiinsä. 

Vierailija kirjoitti:

Haista pas ka!

Jos ei ole parisuhdetta, on ok olla vastaamatta.

En yritä rajoittaa kumppania eikä hän minua. Meidän ei tarvitse tehdä kaikkea yhdessä ja käsi kädessä vaan kumpikin saa mennä ja tulla miten tykkää. Jossain kohtaa osutaan kuitenkin saman katon alle tai edes johonkin muuhun paikkaan samaan aikaan. Välillä ollaan pitempään samassa paikassa, kunnes taas jommankumman tai molempien pitää mennä.

Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. 

Mutta voiko toista kunnioittaa jos toinen esim luuseri omasta syystään.

Vierailija kirjoitti:

Kommunikointi ja ettei mennä vihaisina nukkumaan. Rentous ja samanlaine huumorintaju. Leikkimielisyys. 

Miten ratkaisette illalla vihan laannuttamisen, jos kyseessä on suurehko erimielisyys? Onko teillä alkuaikoina sovittu rutiini? Vihainen olo ei välttämättä häivy, kuin tuhka tuuleen. Eli miten käsittelette?

Vierailija kirjoitti:

Se on ihmisessä oleva asenne. Paljon on naisia vihaavia miehiä (ja varmaan miehiä vihaavia naisia), joilla ei tarvitse paljon pintaa raaputtaa, kun viha tulee esiin. Sellainen ihminen ei osaa olla samalla puolella. Ei siis kykene parisuhteeseen.

Naiset, tarkistakaa aina millainen suhde miehellä on äitiinsä. Siitä sen näkee.

Tai sitten vain kohtelee äitiään paremmin kuin omaa perhettään.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen pitää antaa enemmän kuin ottaa. Tämä on tärkeää. Jos näin ei ole, vaan parisuhde vain ottaa ja ottaa, ei toista lopulta enää kiinnosta toisen onni, vaan hän ottaa onnen omiin käsiinsä. 

Miten pidätte yllä tasapainoa siitä, että molemmat haluavat antaa yhtä paljon?

Vierailija kirjoitti:

Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. 

Mutta voiko toista kunnioittaa jos toinen esim luuseri omasta syystään.

Ei varmaan kannata jäädä saman katon alle, jos huomaa seurusteluvaiheessa, että pitää toista luuserina. Sillä ennaltaehkäisee myöhempiä ongelmia. Kannattaa ryhtyä suhteeseen vain sellaisen kanssa, jota pitää samanarvoisena kuin itseään.

Ei olla itsekkäitä, pyritään asettamaan toisen tarpeet omien edelle. Pyydetään ja annetaan anteeksi.

Samanmielisyys ihan jo alkujaan. Eikä saa olla yleisesti pingottava elämänasenne, sillä se johtaa kiukkuun myös parisuhteessa. Omaa aikaa tarvii myös olla, eikä pidä olla yhtenään kyseenalaistamassa. Jos ei osaa kuin nipottaa, niin tee kaikille palvelus ja ole yksin. Huumoria, huomiointia, rentoutta, hymyä, tilan antamista, kannustamista.

Vierailija kirjoitti:

Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. 

Mutta voiko toista kunnioittaa jos toinen esim luuseri omasta syystään.

Sä olet juuri sellainen myrkyllinen kumppani jota ei halua.

Me vaan ollaan, ei tässä mitään erityistä tehdä tai suoriteta, päinvastoin. Me luotetaan toisiimme, meillä on samanlaiset elämänarvot, autetaan toisiamme aina kun voidaan, eletään myös omaa elämää eikä olla aina yhdessä. Kumpikaan meistä ei ole millään tasolla mustasukkainen, ei kiristellä turhista. 

En tiedä vaikuttaako sekin, että meillä on yhteinen talous, tietenkin perheessä sama elintaso, rahankäyttötottumukset ovat samanlaisia, eipä siis tarvi tästäkään vääntää. 

Lasten kohdalla perhevapaat ollaan pidetty suunnilleen puoliksi, välillä toinen on opiskellut tai ollut työtön, mutta toisella on ollut töitä, kotityöt menee suunnilleen puoliksi vaikka itse tykkäänkin siivota enemmän. Eli näissäkään ei ole epätasa-arvoa vaan ollaan tasavertaisia.

Varmaan se että pidetään yhdessä kaikkia muita idiootteina

Vierailija kirjoitti:

Me vaan ollaan, ei tässä mitään erityistä tehdä tai suoriteta, päinvastoin. Me luotetaan toisiimme, meillä on samanlaiset elämänarvot, autetaan toisiamme aina kun voidaan, eletään myös omaa elämää eikä olla aina yhdessä. Kumpikaan meistä ei ole millään tasolla mustasukkainen, ei kiristellä turhista. 

 

En tiedä vaikuttaako sekin, että meillä on yhteinen talous, tietenkin perheessä sama elintaso, rahankäyttötottumukset ovat samanlaisia, eipä siis tarvi tästäkään vääntää. 

 

Lasten kohdalla perhevapaat ollaan pidetty suunnilleen puoliksi, välillä toinen on opiskellut tai ollut työtön, mutta toisella on ollut töitä, kotityöt menee suunnilleen puoliksi vaikka itse tykkäänkin siivota enemmän. Eli näissäkään ei ole epätasa-arvoa vaan ollaan tasavertaisia.

Tekstisi kaksi ensimmäistä kappaletta allekirjoitan täysin. 
Siihen aikaan, kun meidän lapset syntyivät, oli tapana, että isä pitää 2 viikkoa isyysvapaata. Kotityöt meillä on olleet enemmän minun harteillani, koska olen ollut kotiäiti, mutta en siitä valita, minusta se on luonnollista, että kotona oleva tekee enemmän. Enkä tosiaankaan jaksa ymmärtää, että jotkut saavat riidan aikaiseksi siitä, jos toinen ei ole vienyt tasan yhtä monta kertaa roskapussia ja tyhjentänyt tiskikonetta. Haloo?

Ja kun parisuhde jatkuu pitkään, ymmärtää myös, ettei jatkuvaa ensirakkauden huumaa voi kestää, vaan suhde muuttuu myös syväksi ystävyydeksi, toivottavasti.

Oma mieheni on yhtaikaa kaikkea: rakas aviomieheni, rakastajani, lastemme isä ja paras ystäväni, jolle voin puhua ihan kaikesta. Me emme riitele, sillä pikkuasioista on turha riidellä, ja kun tarkemmin ajattelee, niin kaikki asiat ovat pikkuasioita.

Tämä toinen kierros toimii paremmin, kummallakaan ei ollut kotoa terveen parisuhteen mallia, joten ensimmäisistä omista on pitänyt kantapään kautta oppia.

Tykätään riittävän samoista asioista, ajatukset kulkee samaan tapaan, ymmärretään toistemme huumoria ja hiljaista viestintää silloin harvoin kun huumori loppuu. Yksi asia on aika vaikea soveltaa pelkästään parisuhteeseen, siis että ollaan molemmat kilttejä lämpimiä ihmisiä. Ekan kierroksen jälkeen viisaampana tietäen, ettei se pelkkä oma yritys kuitenkaan ole tarpeeksi, jos toinen ei vedä omaa osaansa. Jotenkin on vaan kyllin monta kertaa selvitetty pienet erimielisyydet ja oltu toistemme tukena niin, että kummatkin luottaa että oikeasti haluaa toisilleen hyvää. Jos joskus hetken vaikuttaa että ei, niin siinä on joku väärinymmärrys ja sitten puhutaan.

Puhumista on paljon, joskus se voi toki olla aika raskastakin kun on paljon tunteita mukana, mutta tämä on se miksi meilläkään ei koskaan pian vuosikymmenen aikana ole riita hautunut yön yli. Puhutaan kun asia on vielä pieni, ei jätetä kaunoja kertymään.

Ja on paljon fyysistä läheisyyttä ja hyvää seksiä, mikä luo myös henkistä läheisyyttä.