Lue keskustelun säännöt.
Karkkisäännöt lapsuudenkodissasi? Miten vaikuttivat?
11.05.2026 |
Meillä: 7-vuotiaaksi asti ei lainkaan karkkia. Sen jälkeen ehdottomasti vain lauantaina. Siis jos sai lahjaksi yhden karkin viikolla, sitä ei saanut syödä. Äitini myös kontrolloi isäni makean syöntiä kaiken muun lisäksi.
Tulos: minulta meni varmaan vuosikymmen aikuisena, että sain normalisoitua suhteeni karkkiin. Nykyisin minua ei kiinnosta karkki ollenkaan, syön sitä varmaan kolme kertaa vuodessa ja silloinkin maltillisesti.
Entä teillä?
Kommentit (13)
Meillä ei kotona pidetty mitään karkkipäiviä, eikä ollut mitään yleistä raha-automaattia (viikkorahaa).
Jos halusi rahaa, piti tehdä töitä, esim pinota klapeja liiteriin, kantaa apuna työkaluja metsätöissä, talvella lumityöt, halon hakkuu ymym
Lähin kauppa oli 10 kilometrin päässä, jos tienatuilla rahoilla halusi, sai vapaasti mennä fillarilla hakemaan karkkia.
Meininki on sama vielä nelikymppisenä, rahaa ei tule taikaseinästä vaan sen eteen on tehtävä töitä ja paikallaan saa käydä ostamassa jos sen kokee sen arvoiseksi.
M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tosi nyrkeät karkkisäännöt
Alakouluiässä aduttiin maalla jossa kävi kauppa-auto 70 luvulla, ei juurikaan päästy kaupoille ja karkkia saatiin vähän lauantaina + muutama ladillinen saunajaffaa. Kaikki leivonnaiset ja makeat jälkiruoat olivat suosittuja makeutensa takia, ihan tavallinen pullapitko jossa kaardemummaa oli taivaallista maidon kanssa. Onneksi sillon ei ollut tätä kaikkea myrkyllistä lisäainemoskaa tarjolla mitä nykyisin on kaupat väärällään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei kotona pidetty mitään karkkipäiviä, eikä ollut mitään yleistä raha-automaattia (viikkorahaa).
Jos halusi rahaa, piti tehdä töitä, esim pinota klapeja liiteriin, kantaa apuna työkaluja metsätöissä, talvella lumityöt, halon hakkuu ymym
Lähin kauppa oli 10 kilometrin päässä, jos tienatuilla rahoilla halusi, sai vapaasti mennä fillarilla hakemaan karkkia.
Meininki on sama vielä nelikymppisenä, rahaa ei tule taikaseinästä vaan sen eteen on tehtävä töitä ja paikallaan saa käydä ostamassa jos sen kokee sen arvoiseksi.
M43
Saarnaat nyt väärässä ketjussa. Ei AP tavullakaan vinkannut, että mitä sen karkin eteen piti tehdä tai ei pitänyt.
50 -luku. Ehkä pari kertaa vuodessa piemi nyssäkkä Pohjanmaan pastilleja, niitä soikeita valkoisi. Siksipä en aikuisenakaan tajunnut että karkkeja voi ostaa ja syödä. Omilla lapsilla ei ollyt karkkipäivää eivätkä paljon niitä syöneet. Jokaisella hyvät hampaat vielä nyt 50 +-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vieläkään oikein tiedä, miksi, mutta meillä ei melkein koskaan saanut mitään karkkia, tai jos sai, niin kamalan säännöstellysti, tyyliin pieni aski tai kourallinen jotain muuta karkkia. Jos joskus sai mummeilta tai kummeilta suklaalevyn tai karkkipussin ja erehtyi syömään sen kokonaan, niin sitäkin piti ivata, kuinka ei mitään jätä myöhemmäksi. Ja lapsi olen ollut ihan 80-luvulla, jolloin kaikilla kavereilla ja serkuillakin oli karkkipäivät tms.
Vaikutti sitten niin, että omaan kotiin muutettuani söin just tasan niin paljon kuin huvitti, aika överistikin välillä. Sittemmin tuokin laantui, ja nyt viisikymppisenä karkki ei enää taas oikein maistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä ei yritetty kouluttaa bulimikoiksi tai tuleviksi alkoholisteksi millään erikoisella ohjelmalla saatavuuden rajoituksineen tai valistksineen, jolloin mitään etityistä karkkisuhdettakaan ei päässyt syntymään ja meistä tuli vallan normaaleita.
Kotiin ei juuri ostettu karkkia ja kaupat oli kaukana. Sai syödä, milloin sattui olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudessa ei ollut karkkisääntöjä. Oli nyrkkisääntöjä. Isän nyrkki kertoi, milloin oli tehty väärin.
Ei ollut sääntöjä, mutta kaupat kaukana. Isä joskus toi tikkarit. Ei jäänyt traumoja.
en oikeastaan ole koskaan piitannut paljoakaan karkeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään sääntöjä.
Harvoin syötiin karkkeja. Eipä ole mitään ongelmaa ollu, vaikka vähän karkkeja saatiin.
Meillä oli karkkipäivä joko pe tai la. Silloin sai pussin karkkia. Jos viikolla sai jonkun niin sai syödä heti.
En mä usko, että suhteeni karkkiin ja syömiseen johtuu tuosta mallista, vaan muusta lapsuudenkodin käytösmalleista ruokailun suhteen. En avaa enempää.
Jäätävää ahmimista ruokaillessa, mutta karkkia osaan syödä karkin kerrallaan ja pussista osaa säästää, kuten levystäkin rivikerrallaan - voin syödä viikon pari.