Millaisia oireita sinulle on tullut yllätyserosta?
Millaisia oireita sinulle on tullut yllätyserosta? Itseäni ahdistaa koko ajan, olo on surullinen, itkettää (mutten silti itke), ruokahalu mennyt, herään keskellä yötä virkeänä ja kun nukahdan uudelleen ja aamulla herään niin en saa itseäni moneen tuntiin sängystä ylös. Ei asuttu yhdessä ja asutaan eri paikkakunnilla mikä osaltaan lisää tuskaa, sillä toinen on ihan oikeasti tavoittamattomissa. Eniten ahdistaa, että en päässyt millään osallistumaan tähän päätökseen. Ja kaikki oli mielestäni hetki sitten aivan normaalisti. Miten kukaan eron kokenut voi enää uudelleen ihastua joskus? Tai rakastua? En ole eronnut ennen ja siksi tämä kaikki on mulle uutta.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Samat oireet.
Mut vaan jätettiin 18 vuoden avioliitosta. Lyhyellä kylmällä ilmoituksella, en edes tiennyt olevani erouhan alla. Mies häipyi heti eroilmoituksen tiputettuaan. Hänellä olikin uusi nainen. Mies myös yksipuolisesti täytti molempien vaiheiden avioerohakemukset ja tipahti mulle sitten postiluukusta tiedoksi. Erosta vuosikausia. En enää ikinä halua suhdetta.
Onpa ikävä kuulla. Itselleni puolestaan tuli tunne, että todellakin haluan uuden suhteen, mutta nyt vain tuntuu siltä että miksi sellaista nyt ikinä löytäisin ja toisaalta kukaan ei voi olla kuten hän. Me ollaan kaikki uniikkeja ihmisiä. Tämä suhde oli tosi turvallinen ja mielenterveydelle hyväksi, ei siis mikään sellainen missä olisi ollut mitään merkkejä erosta.
-ap
Kuinka kauan olitte yhdessä? Saitko selville, että miehelläsi olisi ollut toinen nainen?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan olitte yhdessä? Saitko selville, että miehelläsi olisi ollut toinen nainen?
Ei kauaa, enkä millään usko että oli toista.
-ap
20v vuoden jälkeen tulin jätetyksi, olo vuosia sellainen kun liukastut ja tiedät että kohta sattuu, räpiköi ilmassa tietämättä kuinka käy.
Nyt 20v myöhemmin olisin valmis uuteen suhteeseen, mutta olen kyllä jo tottunut tähän yksinoloon.
Jos silloin 20v sitten olisin tiennyt että olen loppuelämän yksin olisin kyllä tappanut itseni. Nyt olen kuitenkin pääsääntöisesti onnellinen.
Ota rauhassa ajan kanssa menee tovi että löytää taas itsensä ja paranee surusta pitkän suhteen jälkeen. jos sinun on tarkoitus jokupäivä tavata joku jonka kanssa loppu elämäsi vietät niin sehän on sitten parempi suhde tulevaisuudessa odottamassa. Vaikka vaikealta nyt tuntuukin toivon kaikkea hyvää sinulle tulevaisuuteen. tsemppiä!
Mitä osallistumista siinä päätöksessä sulle olisi jos toinen on päättänyt haluta erota sinusta? Olisit halunnut kääntää hänen päänsä vastoin hänen tahtoaan jollain säälillä tai tunnetason kiristyksellä? Sinustako eroa haluavan pitäisi kysyä sinulta ensin lupa eroon? Vai? Millä lailla voit osallistaa jätettyä ja tehdä päätöksestä yhteisen jos yksi haluaa erota ja toinen ei halua. Ei siihen ole olemassa mitään kompromissia, johon olit ollut tyytyväinen. Halunnut osallistua päätöksentekoon = halu estää ero ja näin jyrätä oma halu exän päätöstä tärkeämmäksi. Vai kaipasitko jotain teatteria siihen, jossa exäsi ensin leikkisi sinun mieliksesi yrittävänsä korjata suhdetta, vaikka on jo päättänyt erota?
Sittenkun on toipunut voi ihastua kyllä uudestaankin. :) itse erosin 25 vuotiaana ajattelin samoin että en ihastu enää koskaan. Noh... olen kaksi kertaa ihastunut sen jälkeen ainakin. Näyttäisi sinulla rakkautta ja empatiaa olevan tarjolla kerta suret. Eiköhän se siitä. :)
Vierailija kirjoitti:
Mitä osallistumista siinä päätöksessä sulle olisi jos toinen on päättänyt haluta erota sinusta? Olisit halunnut kääntää hänen päänsä vastoin hänen tahtoaan jollain säälillä tai tunnetason kiristyksellä? Sinustako eroa haluavan pitäisi kysyä sinulta ensin lupa eroon? Vai? Millä lailla voit osallistaa jätettyä ja tehdä päätöksestä yhteisen jos yksi haluaa erota ja toinen ei halua. Ei siihen ole olemassa mitään kompromissia, johon olit ollut tyytyväinen. Halunnut osallistua päätöksentekoon = halu estää ero ja näin jyrätä oma halu exän päätöstä tärkeämmäksi. Vai kaipasitko jotain teatteria siihen, jossa exäsi ensin leikkisi sinun mieliksesi yrittävänsä korjata suhdetta, vaikka on jo päättänyt erota?
Taidat olla aina se, joka jättää vain ilmoituksella ilman keskustelua?
Kuuden vuoden masennus, josta kaksi ensimmäistä täyttä Helvettiä, lopun elämän pituinen sitoutumistammo...
Feel you. Tuon saman on monet kokeneet ennen sua ja ovat yhä hengissä ja enemmänkin. Perheellisiä hyvissä elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Kyllä säkin selviit ja paremminkin kuin tuon menettämäsi luuserin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sittenkun on toipunut voi ihastua kyllä uudestaankin. :) itse erosin 25 vuotiaana ajattelin samoin että en ihastu enää koskaan. Noh... olen kaksi kertaa ihastunut sen jälkeen ainakin. Näyttäisi sinulla rakkautta ja empatiaa olevan tarjolla kerta suret. Eiköhän se siitä. :)
Oon melkein 10 vuotta sinua vanhempi. En ennen pitänyt itseäni vanhana mutta kun katsoo oman ikäisiä jamppoja niin hitsiläinen, ei tässä niin nuoria enää olla. Iso osa naimisissa tai isejä, joilla on lapsia. Löytääkö lähes 35-vuotiaana lapsettomana naisena ketään joka tuntuu oikealta eikä sellaiselta mihin tyytyy, kun ei muutakaan saanut? Tosin mieluummin olen yksin kuin tyydyn kehenkään. Pelottaa tosi kovasti ensimmäistä kertaa elämässä että jään yksin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä osallistumista siinä päätöksessä sulle olisi jos toinen on päättänyt haluta erota sinusta? Olisit halunnut kääntää hänen päänsä vastoin hänen tahtoaan jollain säälillä tai tunnetason kiristyksellä? Sinustako eroa haluavan pitäisi kysyä sinulta ensin lupa eroon? Vai? Millä lailla voit osallistaa jätettyä ja tehdä päätöksestä yhteisen jos yksi haluaa erota ja toinen ei halua. Ei siihen ole olemassa mitään kompromissia, johon olit ollut tyytyväinen. Halunnut osallistua päätöksentekoon = halu estää ero ja näin jyrätä oma halu exän päätöstä tärkeämmäksi. Vai kaipasitko jotain teatteria siihen, jossa exäsi ensin leikkisi sinun mieliksesi yrittävänsä korjata suhdetta, vaikka on jo päättänyt erota?
Ei kyse ole eron estämisestä vaan siitä, että yksi ihminen harvoin osaa ajatella kaikkia näkökulmia, niin hyvässä kuin pahassa varsinkaan kun yleensä eroaikeissa ajattelee varmaan aika putkinäköisesti.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ota rauhassa ajan kanssa menee tovi että löytää taas itsensä ja paranee surusta pitkän suhteen jälkeen. jos sinun on tarkoitus jokupäivä tavata joku jonka kanssa loppu elämäsi vietät niin sehän on sitten parempi suhde tulevaisuudessa odottamassa. Vaikka vaikealta nyt tuntuukin toivon kaikkea hyvää sinulle tulevaisuuteen. tsemppiä!
En oo vuosiin enää uskonut tarkoituksiin kun näin päin h*lvettiä näyttää asiat menevän lyhyessä ajassa vaikka äsken oli kaikki ihan hyvin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä osallistumista siinä päätöksessä sulle olisi jos toinen on päättänyt haluta erota sinusta? Olisit halunnut kääntää hänen päänsä vastoin hänen tahtoaan jollain säälillä tai tunnetason kiristyksellä? Sinustako eroa haluavan pitäisi kysyä sinulta ensin lupa eroon? Vai? Millä lailla voit osallistaa jätettyä ja tehdä päätöksestä yhteisen jos yksi haluaa erota ja toinen ei halua. Ei siihen ole olemassa mitään kompromissia, johon olit ollut tyytyväinen. Halunnut osallistua päätöksentekoon = halu estää ero ja näin jyrätä oma halu exän päätöstä tärkeämmäksi. Vai kaipasitko jotain teatteria siihen, jossa exäsi ensin leikkisi sinun mieliksesi yrittävänsä korjata suhdetta, vaikka on jo päättänyt erota?
Ei kyse ole eron estämisestä vaan siitä, että yksi ihminen harvoin osaa ajatella kaikkia näkökulmia, niin hyvässä kuin pahassa varsinkaan kun yleensä
Tai saattaa olla hyvinkin varma asiastaan ja miettinyt sen tarpeeksi varmaksi omalta kantiltaan. Miksei aikuinen ihminen niin osaisi tehdä? Nyt vaikuttaa juuri siltä mitä kielsit: haluat päästä pyörtämään jättäjän päätöksen jos hän ei sittenkään olisi kyennyt itsenäisesti näkemään kaikkia puolia eikä olisikaan tarpeeksi järkevä ja harkintakykyinen päättämään asiaa omasta puolestaan ilman sinun apuasi. Jätetyn osa on valitettavasti jätetyn osa tilanteessa, jossa toisen eroajatus on jo päivänselvä. Ei se auta kuin hyväksyä. Eri asia jos kumppanikin on oikeasti kahden vaiheilla tai syynä on vain joku korjattava asia kuten liiallinen kuormitus kotitöistä. Löydät vielä sopivamman tyypin rinnallesi vielä.
Miten eroaikeensa voi kertoa muuten kuin yllättämällä? Koska lähes ainahan se yllätyksenä ja shokkina tulee. Ei ole mitään lempeämpää tapaa sanoa sanaa "ero". Jos on aikeissa erota niin siinähän sen eroilmoituksen samalla joutuu sanomaan jos aikoo asiasta mitään kommunikoida.
Ihana rauha, lämpö ja vapaus. Miehellä uusi parempi nainen sanojensa mukaan. Luovutin ilolla.
Samat oireet.
Mut vaan jätettiin 18 vuoden avioliitosta. Lyhyellä kylmällä ilmoituksella, en edes tiennyt olevani erouhan alla. Mies häipyi heti eroilmoituksen tiputettuaan. Hänellä olikin uusi nainen. Mies myös yksipuolisesti täytti molempien vaiheiden avioerohakemukset ja tipahti mulle sitten postiluukusta tiedoksi. Erosta vuosikausia. En enää ikinä halua suhdetta.