Lue keskustelun säännöt.
Lemmikkien oikeus olla vanhoja ja vähän raihnaisiakin
09.05.2026 |
Heti alkuun sanon, että minusta lemmikin lopettaminen oikeassa kohtaa on rakkaudellinen ja epäitsekäs teko ja olen itsekin vienyt kaikki lemmikkini (koiria ja kissa) tuohon toimenpiteeseen sitten kun aika on tuntunut oikealta.
Pohdin vaan sitä, kuinka nykyään eläinlääkäreillä on tapana sanoa, että "parempi liian aikaisin kuin liian myöhään" ja "on parempi jos koira pystyy itse kävelemään paikalle, sitten kun aika on". Tavallaan ymmärrän tämän, mutta toisaalta onko tässä jo menty liian pitkälle siihen toiseen suuntaan? Eli onko lemmikkieläimellä nykymaailmassa oikeutta olla vanha ja ehkä vähän sairaskin ja raihnainen?
Ja toki tässä tullaan nyt siihen vaikeaan aiheeseen, eli kipuun. Vaikea siksi, että eivät osaa sitä itse ilmaista ja sitä on meidän vaikea tietää onko sitä ja jos on, niin miten vaikeaa. Toisaalta kipu on osa elämää ihmisilläkin, varsinkin vanhuudessa. Nuori eläinkin voi kärsiä jostain vaivasta ja kivusta eikä omistajalla ole siitä tietoa. Mun kaikilla koirilla on senioreina ollut jo kipulääkitys nivelvaivojen takia jopa vuosien ajan.
Kun vein viimeisimmän koirani piikille, niin muutama tuttava kommentoi jälkeen päin tyyliin "kyllä oli jo aikakin!" ja "huonolta jo näyttikin" jne. Juu, koira oli vanha ja jo laihtunut, mutta kävellä köpsötteli pikkuisen ulkona ja leikkikin vielä hetkittäin. Seurasin erittäin tarkasti sen elekieltä ja liikkumista, syömistä ja juomista ja tein sitten päätöksen kun se tuntui oikealta. Muistan sen hetkenkin kun koirani tuli viereeni ja jotenkin vaan tuli voimakkaasti sellainen olo että nyt on se hetki. Hyvin vaikea on ulkopuolisen siitä tilanteesta tietää tarkkaan mikä se on, vaikka koira näyttää hyvinkin vanhalta ja "huonolta". Ja omistajan voimavarat ja halu hoitaa vanhusta toki vaikuttavat myös.
Kysymys kuuluu siis: onko nykyajassa lemmikillä oikeus elää vanhuutta vai painostavatko eläinlääkärit ja ehkä ulkopuolisten paheksuvat katseet omistajan tekemään lopullisen ratkaisun liian aikaisin?
Kommentit (66)
Hyvin sairaita ihmisiä pidetään vuosia hengissä usein pienessä huoneessa ja paska housuissa kunnes lopulta kuolevat itse. Miksi se on hyväksyttävää mutta lemmikin kärsimys ja luonnollinen kuolema ei?
Joku alkupään kommentti sanoi että ei se eläin siitä lopettamisesta kärsi, miten se muka niistä kivuista ja normaalista kuolemasta kärsii kun eihän se kuoleman jälkeen muista niitäkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä pitää kärsivää lemmikkiä hengissä, kun "ei kestä" luopumista ja pitkittää eläimen tuskaa.
Tämä. Luovu ajoissa. Vain eläin tuntee kipua kun ei enää pysty kunnolla kävelemään. Et sinä. Ihmisille on lääkkeitä kun selkä on kipeä ja nivelet eivät toimi. Ei ole mitään koiran elämää enää siinä vaiheessa kun rappusissa tai ulos kulkeminen jo sattuu.
Eikö ole ihmisen elämää, kun minulla on hajonnut nivel, selkä ym. ja kulkeminen sattuu. Pitäsikö lopettaa? Noin 30 vuotta on kulkeminen sattunut ja olen työikäinen. Ihan kaikki hankaluudet eivät tarkoita sitä, että mikään ei onnistu.
Terveiset töistä
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on hyvä avaus ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että lemmikillä on oikeus elämään myös vanhuksena ja vähän raihnaisenakin.
Olen tehnyt 20 vuotta töitä eläintenhoitajana pieneläinklinikoilla ja huomannut, kuinka ihmisten sieto oman lemmikin ikääntymistä kohtaan on edelleen heikkoa, vaikka parannusta on tullut huomattavasti. Oman kokemukseni mukaan eläin lopetetaan useammin ns. liian aikaisin kuin liian myöhään. Kun vauhti alkaa hidastumaan ja lemmikki tarvitsisi erityishuomiota, omistaja tekee päätöksen "lopettaa kärsimys", vaikka oikealla hoidolla ja rauhallisella elämällä lemmikillä olisi voinut olla vielä monia hyviä vuosia edessä. Lemmikkien kivunhoito on edistynyt huomattavasti kuten myös ymmärrys niiden kivuista. Nivelrikon tai esim. spondyloosin kanssa voi elää pitkäänkin laadukasta elämää oikealla hoidolla.
Ihmiset myös unohtavat, että meidän asuntojamme ei ole suunniteltu eläimille. Tämän takia se, että lattialle on aseteltu mattoja, jotta vanhus ei liukastele tai se, että vanhus kannetaan ulos, ei tarkoita sitä, että ollaan menty liian pitkälle. Rappuset ovat eläimelle täysin luonnoton rakennelma, joten pieni apu ei ole vielä mitään "rääkkäystä", kuten joku tässäkin ketjussa ilmaisi. Aivan samalla tavalla kuin ihmisvanhukset muuttavat mieluiten hissilliseen taloon välttääkseen rappusia, myös eläinvanhukset alkavat välttelemään rappusia. Pelkästään sillä, että lemmikki saa rappusten verran apua ulosmenoon, ei ole vielä sellainen asia josta voisi vetää johtopäätökset sen suhteen, että nyt on elämää pitkitetty liikaa.
Nykyisellä työpaikallani on asiakas, jolla on useampi lemmikki ja hän on käynyt meillä vuosia. Olemme monet hänen lemmikeistään hoitaneet lopulta aina viimeistä matkaa myöten. Kun vanhuksen jatkoa ja mahdollisia hoitoja pohditaan, omistaja kysyy aina eläinlääkäriltä "miten sinä toimisit tässä tilanteessa, jos tämä olisi sinun oma lemmikkisi". Mielestäni tämä on hyvä kysymys työkaluksi arvioida oman lemmikin hoidon järkevyyttä.
Olet jäävi sanomaan mielipidettäsi tähän työsi vuoksi.
Onhan se hyvä sanoa,että pitää hoidattaa jo vanhojakin ja raihnaisia koiria,kun itse on siinä asemassa ,jolle se on bisnestä.
Ihan kaikki eivät ole vielä onneksi menettäneet maalaisjärkeään siinä,mitä he ovat valmiita tekemään koiransa elossa pitämiseksi,jos koira on jo iältään vanha ja kuolema on muutenkin jo nurkan takana.
Nykyajan eläinlääkärin hoidot ja lääkkeet maksavat kohtuuttoman paljon,huomattavasti enemmän kuin ihmisten.
Ei ole taloudellisestikaan järkevää kiduttaa ja pitkittää koiransa kärsimyksiä kaiken maailman hoitojen ja lääkkeiden tukemana.
Eikä eettisesti.
Vanha kärsivä koira on parasta lopettaa.Ihmisten ei pidä keksiä tekosyitä,miksi koiran olisi parempi jatkaa kärsimyksiään ihmisen vuoksi.
Ei ne hoidot ja lääkkeet kuitenkaan täysin edes auta.
Painotan,kyse on siis vanhasta ja kärsivästä koirasta.
Sama kuin sanoisi mummosta/ukista vanhainkodissa "hieman huonolta näyttää, piikille vaan, kohta ei jaksa itse ilman rollaattoria kävellä".
Hankalia ja ikäviä asioita nämä.
Itsellä kohta 15v venäjänajokoira mix jolla lihasten surkastumista takajaloissa ja takapää välillä painuu alemmas. On päiviä jolloin takapää painuu enemmän ja välillä se ei painu juuri lainkaan. Eli kauhean vaihtelevaa.
Huomannu myös että maate meno näyttää välillä olevan hieman hankalaa. Nousee taasen aina makuu asennosta hyvin ylös.
Lähtee myös aina mielellään lenkille ja jaksaa kävellä. Pihalla juoksee ja välillä leikkii toisen koirankin kanssa. Syö hyvin ja on muutenkin virkee. Jaksaa hypätä sohvalle ja sänkyyn.
En koe että vielä olisi aika lopettaa, mutta tiedän että enää puhutaan kuukausista mitä koiralla on elämää jäljellä. Enää ei puhuta vuosista, tuskin edes vuodesta.
Koira saa kerran kk Librela pistoksen. Se on auttanu paljon.
Päivä kerrallaan mennään eteenpäin.
Tärkeä aihe AP! Itsellä kamala ikävä tammikuussa pilven päälle lähtenyttä parasta ystävääni. Oli vasta kymmenen, mutta valitettavasti kärsi kivuliaasta vaivasta, jota ei hoidosta huolimatta saatu kuriin. Vieläkin mietin, oliko päätös oikea. Järjellä tiedän, että oli, mutta tulen oman loppuelämäni muistamaan ystäväni ilmeen, kun tajusi eläinlääkäriä, että sieltä emme lähde enää yhdessä kotiin. Tuntui, että petin ystäväni. Kamala ikävä.