Lemmikkien oikeus olla vanhoja ja vähän raihnaisiakin
Heti alkuun sanon, että minusta lemmikin lopettaminen oikeassa kohtaa on rakkaudellinen ja epäitsekäs teko ja olen itsekin vienyt kaikki lemmikkini (koiria ja kissa) tuohon toimenpiteeseen sitten kun aika on tuntunut oikealta.
Pohdin vaan sitä, kuinka nykyään eläinlääkäreillä on tapana sanoa, että "parempi liian aikaisin kuin liian myöhään" ja "on parempi jos koira pystyy itse kävelemään paikalle, sitten kun aika on". Tavallaan ymmärrän tämän, mutta toisaalta onko tässä jo menty liian pitkälle siihen toiseen suuntaan? Eli onko lemmikkieläimellä nykymaailmassa oikeutta olla vanha ja ehkä vähän sairaskin ja raihnainen?
Ja toki tässä tullaan nyt siihen vaikeaan aiheeseen, eli kipuun. Vaikea siksi, että eivät osaa sitä itse ilmaista ja sitä on meidän vaikea tietää onko sitä ja jos on, niin miten vaikeaa. Toisaalta kipu on osa elämää ihmisilläkin, varsinkin vanhuudessa. Nuori eläinkin voi kärsiä jostain vaivasta ja kivusta eikä omistajalla ole siitä tietoa. Mun kaikilla koirilla on senioreina ollut jo kipulääkitys nivelvaivojen takia jopa vuosien ajan.
Kun vein viimeisimmän koirani piikille, niin muutama tuttava kommentoi jälkeen päin tyyliin "kyllä oli jo aikakin!" ja "huonolta jo näyttikin" jne. Juu, koira oli vanha ja jo laihtunut, mutta kävellä köpsötteli pikkuisen ulkona ja leikkikin vielä hetkittäin. Seurasin erittäin tarkasti sen elekieltä ja liikkumista, syömistä ja juomista ja tein sitten päätöksen kun se tuntui oikealta. Muistan sen hetkenkin kun koirani tuli viereeni ja jotenkin vaan tuli voimakkaasti sellainen olo että nyt on se hetki. Hyvin vaikea on ulkopuolisen siitä tilanteesta tietää tarkkaan mikä se on, vaikka koira näyttää hyvinkin vanhalta ja "huonolta". Ja omistajan voimavarat ja halu hoitaa vanhusta toki vaikuttavat myös.
Kysymys kuuluu siis: onko nykyajassa lemmikillä oikeus elää vanhuutta vai painostavatko eläinlääkärit ja ehkä ulkopuolisten paheksuvat katseet omistajan tekemään lopullisen ratkaisun liian aikaisin?
Kommentit (63)
Toiset käskee viedä piikille vaikka ei olisi edes kunnon syytä. Kunhan ovat ilkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu joutui lopettamaan yli 19 vuotiaan koiransa, ei pysynyt pystyssä kuin maton päällä, eläinlääkäri tuli kotiin tekemään viimeisen palveluksen. Oli käynyt jo aiemmin kysymässä pitääkö koira lopettaa kun sokeutui, joku oli huudellut että pitää viedä piikille mutta eläinlääkäri ei suostunut, noin vuosi meni ennen kuin viimeinen palvelus piti tehdä. Koira siis söi hyvin, käveli hyvin kuono maassa kun ei enää nähnyt.
Sokeutuminen, raajan menettäminen, kuuroutuminen eivät sellaisenaan ole syitä lopettamiseen. Mutta yleinen kivulloisuus ja perussairauset yhdistettynä korkeaan ikään on aika paha. Jos niiden päälle tulee sitten jotain uutta niin kyllä se on piikin paikka.
Vierailija kirjoitti:
Toiset käskee viedä piikille vaikka ei olisi edes kunnon syytä. Kunhan ovat ilkeitä.
Siinä vaiheessa, kun joku ehdottaa piikkiä, on se koira jo hemmetin huonossa kunnossa. Tuollaista ei helpolla ehdota.
Onnellinen vanhuus eläimille,sitten se suuri suru..sydämeen jää ikuinen tassun jälki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinlääkärit sanovat noin siksi, että näkevät työssään jatkuvasti kuinka paljon yleisempi ongelma on, että omistaja ei raaski lopettaa kärsivää lemmikkiään ajoissa, kuin että vanhoja eläimiä lopetettaisiin liian hyvässä kunnossa.
Eläin ei lopetuksesta kärsi. Kipu ei myöskään aina näy päällepäin. Miksi antaa kärsiä, jos lopetus on joka tapauksessa edessä lähiaikoina?
Niin tiedän että kipu ei aina näy päällepäin. MIten siinä kohtaa vanha koira eroaa nuoresta? Kumpikaan ei osaa kertoa jos jotain paikkaa kolottaa. Ei nuorten koirien omistajat silti käytä koiriaan kerran kk lääkärissä kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa ja kuvauksissa, jotta saataisiin selville onko koiralla mahdollisesti joku sairaus ja kipua.
ap
Jos koira ei voi liikkua enää normaalisti,on aika viedä piikille.
Tämä on selkeä merkki.
Silloin koira ei nauti enää elämästä ja tuntee varmasti kipua.
Koirille on nykyisin esim nivelrikkoon kipupiikkejä kerran pari vuodessa se annetaan. Jos koira ei liiku normaalisti mennään tutkimaan missä vika on, eikä sitä viimeistä piikkiä ensimmäisenä. Just tulin tunnin lenkiltä 14 vuotiaan koiran kanssa, itse päätti lenkin ja minä koitin pysyä perässä. Ei mitään ongelmaa, koira käy hierojalla säännöllisesti juuri siksi että pysyy vetreänä. Eikä haittaa jos vauhti tässä hidastuu lähemmäs 10 kilometrin tuntivauhtia vielä paahtaa
Me ollaan pähkäilty tätä samaa asiaa tuon vanhan isännän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinlääkärit sanovat noin siksi, että näkevät työssään jatkuvasti kuinka paljon yleisempi ongelma on, että omistaja ei raaski lopettaa kärsivää lemmikkiään ajoissa, kuin että vanhoja eläimiä lopetettaisiin liian hyvässä kunnossa.
Eläin ei lopetuksesta kärsi. Kipu ei myöskään aina näy päällepäin. Miksi antaa kärsiä, jos lopetus on joka tapauksessa edessä lähiaikoina?
Niin tiedän että kipu ei aina näy päällepäin. MIten siinä kohtaa vanha koira eroaa nuoresta? Kumpikaan ei osaa kertoa jos jotain paikkaa kolottaa. Ei nuorten koirien omistajat silti käytä koiriaan kerran kk lääkärissä kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa ja kuvauksissa, jotta saataisiin selville onko koiralla mahdollisesti joku sairaus ja kipua.
ap
Jos koira ei voi liikkua enää normaalisti,on aika viedä piikille.
Tämä on selkeä merkki.
Silloin koira ei nauti enää elämästä ja tuntee varmasti kipua.
Koirille on nykyisin esim nivelrikkoon kipupiikkejä kerran pari vuodessa se annetaan. Jos koira ei liiku normaalisti mennään tutkimaan missä vika on, eikä sitä viimeistä piikkiä ensimmäisenä. Just tulin tunnin lenkiltä 14 vuotiaan koiran kanssa, itse päätti lenkin ja minä koitin pysyä perässä. Ei mitään ongelmaa, koira käy hierojalla säännöllisesti juuri siksi että pysyy vetreänä. Eikä haittaa jos vauhti tässä hidastuu lähemmäs 10 kilometrin tuntivauhtia vielä paahtaa
10 km tunnissa on todella kovaa vauhtia. Mihin tuollainen tulipalokiire? Ei noin nopeasti normaalisti kävellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinlääkärit sanovat noin siksi, että näkevät työssään jatkuvasti kuinka paljon yleisempi ongelma on, että omistaja ei raaski lopettaa kärsivää lemmikkiään ajoissa, kuin että vanhoja eläimiä lopetettaisiin liian hyvässä kunnossa.
Eläin ei lopetuksesta kärsi. Kipu ei myöskään aina näy päällepäin. Miksi antaa kärsiä, jos lopetus on joka tapauksessa edessä lähiaikoina?
Niin tiedän että kipu ei aina näy päällepäin. MIten siinä kohtaa vanha koira eroaa nuoresta? Kumpikaan ei osaa kertoa jos jotain paikkaa kolottaa. Ei nuorten koirien omistajat silti käytä koiriaan kerran kk lääkärissä kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa ja kuvauksissa, jotta saataisiin selville onko koiralla mahdollisesti joku sairaus ja kipua.
ap
Jos koira ei voi liikkua enää normaalisti,on aika viedä piikille.
Tämä on selkeä merkki.
Silloin koira ei nauti enää elämästä ja tuntee varmasti kipua.
Koirille on nykyisin esim nivelrikkoon kipupiikkejä kerran pari vuodessa se annetaan. Jos koira ei liiku normaalisti mennään tutkimaan missä vika on, eikä sitä viimeistä piikkiä ensimmäisenä. Just tulin tunnin lenkiltä 14 vuotiaan koiran kanssa, itse päätti lenkin ja minä koitin pysyä perässä. Ei mitään ongelmaa, koira käy hierojalla säännöllisesti juuri siksi että pysyy vetreänä. Eikä haittaa jos vauhti tässä hidastuu lähemmäs 10 kilometrin tuntivauhtia vielä paahtaa
Joudut juoksemaan koiran perässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinlääkärit sanovat noin siksi, että näkevät työssään jatkuvasti kuinka paljon yleisempi ongelma on, että omistaja ei raaski lopettaa kärsivää lemmikkiään ajoissa, kuin että vanhoja eläimiä lopetettaisiin liian hyvässä kunnossa.
Eläin ei lopetuksesta kärsi. Kipu ei myöskään aina näy päällepäin. Miksi antaa kärsiä, jos lopetus on joka tapauksessa edessä lähiaikoina?
Niin tiedän että kipu ei aina näy päällepäin. MIten siinä kohtaa vanha koira eroaa nuoresta? Kumpikaan ei osaa kertoa jos jotain paikkaa kolottaa. Ei nuorten koirien omistajat silti käytä koiriaan kerran kk lääkärissä kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa ja kuvauksissa, jotta saataisiin selville onko koiralla mahdollisesti joku sairaus ja kipua.
ap
Jos koira ei voi liikkua enää normaalisti,on aika viedä piikille.
Tämä on selkeä merkki.
Silloin koira ei nauti enää elämästä ja tuntee varmasti kipua.
Koirille on nykyisin esim nivelrikkoon kipupiikkejä kerran pari vuodessa se annetaan. Jos koira ei liiku normaalisti mennään tutkimaan missä vika on, eikä sitä viimeistä piikkiä ensimmäisenä. Just tulin tunnin lenkiltä 14 vuotiaan koiran kanssa, itse päätti lenkin ja minä koitin pysyä perässä. Ei mitään ongelmaa, koira käy hierojalla säännöllisesti juuri siksi että pysyy vetreänä. Eikä haittaa jos vauhti tässä hidastuu lähemmäs 10 kilometrin tuntivauhtia vielä paahtaa
Koira juoksee päättömästi eikä haistele mitään?
Kyllähän on ihan ymmärrettävää, että ei vanha koira kulje yhtä rivakkaasti kuin nuori. Mulla yksi ystävä, joka lopettanut koiransa aina kun vauhti on ruvennut hidastumaan, kun kuulemma kärsivät kuitenkin kun ovat vanhoja.
Meillä koiravanhuksella oli tosi verkkainen tahti, mutta aina kuitenkin halusi lähteä lenkille. Sekin kertoo jo paljon, jos koira vielä innostuu lenkeistä, vaikka kulkeminen olisi hidasta.
Mutta vanhemmiten koirat eivät valita näkyvästi kivuistaan. Siksi vanhan koiran vinkumiseen tai kivun ilmaisuihin tulee aina suhtautua vakavasti, koska silloin on todennäköisesti kivut jo pitkällä jos niitä näyttää. Nuoremmat koirat ja pennut saattavat hyvin dramaattisestikin ilmaista kipua, vaikka vaiva ei olisikaan vielä kovin paha. Tietysti näitäkään signaaleja ei tule sivuuttaa.
Aihe on vaikea, ylilyöntejä tapahtuu molempiin suuntiin ja tavallaan ihan ymmärrettävistä syistä. Muistelen tapausta, jossa ruotsalainen tuli kotiin ja hevoset oli sillävälin lopetettu hätätilanteen nimissä. Oli katsottu liian laihoiksi. Nykyisin hevosetkin syötetään epäterveellisen pulleiksi, ja ne saattavat kärsiä kipeistä jaloista koko ajan sen takia, niillekin tulee metabolinen oireyhtymä. Mietitään kyllä ratsastajan painoa viiden kilon tarkkuudella, mutta hevosella voi olla helposti sata kiloa ylipainoa rutiininomaisesti jalkojensa päällä joka hetki. Ihmisten silmä kuitenkin tottuu pitämään luonnottoman pyöreää hevosta kauniina, jolloin normaalipainoinen hevonen alkaa näyttää huonosti pidetyltä. Oikeudessa sitten joku professori oli vakuuttanut, että salaa lopetetut hevoset eivät edes olleet laihoja.
Sama tietysti koskee koiria ja kissoja. Mietitään vanhuuteen liittyviä ja muitakin kiputiloja tosi tarkkaan, ikään kuin pieni kivuliaisuus olisi kategorisesti täysin väärin aina, mitä näin eläkeikää lähestyvän kansalaisen on hiukan vaikea ymmärtää, ja aiheeseen liittyvä hysteria estää asiallisen keskustelun. Samaan aikaan syötetään lemmikit niin pulleiksi, että elämä on niille koko ajan hankalaa ja epämukavaa, mutta se ei ole asia eikä mikään. Tai altistetaan ne varmasti pelottaville ja kivuliaille syöpähoidoille, joita on vaikea pitää eläimen omana etuna. Mutta koska tämä ylihoitaminen on määritelmän mukaan uhrautuvaa huolenpitoa silloinkin kun siihen yllytetään eläinlääkäriketjun rahastustarkoituksessa ja minkäänlainen välinpitämättömyyteen viittaava taas on hoitamattomuutta ja heitteillejättöä, on nykyisin todella helppoa eläimenpitäjän päätyä teknisesti ottaen rikolliseksi. Säädöksiä myös kiristetään nopeammin kuin ihmiset ehtivät tottua edellisiin. Määräyksiä ei tehdä maalaisjärjen mukaisiksi vaan helposti valvottaviksi, ja tulkinnanvaraa ei ole. Ilmapiiri ei ole täysin terve. Valitettavasti se johtaa vain pahempaan.
Vierailija kirjoitti:
Aihe on vaikea, ylilyöntejä tapahtuu molempiin suuntiin ja tavallaan ihan ymmärrettävistä syistä. Muistelen tapausta, jossa ruotsalainen tuli kotiin ja hevoset oli sillävälin lopetettu hätätilanteen nimissä. Oli katsottu liian laihoiksi. Nykyisin hevosetkin syötetään epäterveellisen pulleiksi, ja ne saattavat kärsiä kipeistä jaloista koko ajan sen takia, niillekin tulee metabolinen oireyhtymä. Mietitään kyllä ratsastajan painoa viiden kilon tarkkuudella, mutta hevosella voi olla helposti sata kiloa ylipainoa rutiininomaisesti jalkojensa päällä joka hetki. Ihmisten silmä kuitenkin tottuu pitämään luonnottoman pyöreää hevosta kauniina, jolloin normaalipainoinen hevonen alkaa näyttää huonosti pidetyltä. Oikeudessa sitten joku professori oli vakuuttanut, että salaa lopetetut hevoset eivät edes olleet laihoja.
Sama tietysti koskee koiria ja kissoja. Mietitään vanhuuteen liittyviä ja muitakin kiputiloja tosi tarkkaan, ikään kuin pieni kivuliaisuus olisi kategorisesti täysin väärin aina, mitä näin eläkeikää lähestyvän kansalaisen on hiukan vaikea ymmärtää, ja aiheeseen liittyvä hysteria estää asiallisen keskustelun. Samaan aikaan syötetään lemmikit niin pulleiksi, että elämä on niille koko ajan hankalaa ja epämukavaa, mutta se ei ole asia eikä mikään. Tai altistetaan ne varmasti pelottaville ja kivuliaille syöpähoidoille, joita on vaikea pitää eläimen omana etuna. Mutta koska tämä ylihoitaminen on määritelmän mukaan uhrautuvaa huolenpitoa silloinkin kun siihen yllytetään eläinlääkäriketjun rahastustarkoituksessa ja minkäänlainen välinpitämättömyyteen viittaava taas on hoitamattomuutta ja heitteillejättöä, on nykyisin todella helppoa eläimenpitäjän päätyä teknisesti ottaen rikolliseksi. Säädöksiä myös kiristetään nopeammin kuin ihmiset ehtivät tottua edellisiin. Määräyksiä ei tehdä maalaisjärjen mukaisiksi vaan helposti valvottaviksi, ja tulkinnanvaraa ei ole. Ilmapiiri ei ole täysin terve. Valitettavasti se johtaa vain pahempaan.
Ottaisin kyllä syöpähoidon, esim. leikkaus, koiralle, jos se sillä paranisi. Muutkin hoidot tehdään eläimille paljon kevyempinä kuin ihmisille. Jos elinaikaa ei saada merkittävästi lisää ja oloa hyväksi, hoidoissa ei ole järkeä.
Meillä sydänsairas koira kertoi itse, koska oli aika. Se halusi jäädä metsään. Tietysti itsekin näin jo siinä vaiheessa, että se oli tosi väsynyt, ei jaksanut lenkkeillä eikä pystynyt nukkumaan kunnolla. Keho oli muuten täysin kunnossa vanhalla koiralla, jaloissa ei ollut mitään vikaa. Kova lenkkeilijä oli aina ollut. Eläinlääkäri tuli kotikäynnille ja koira nukahti sohvalle. Siinä oli sen oma paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinlääkärit sanovat noin siksi, että näkevät työssään jatkuvasti kuinka paljon yleisempi ongelma on, että omistaja ei raaski lopettaa kärsivää lemmikkiään ajoissa, kuin että vanhoja eläimiä lopetettaisiin liian hyvässä kunnossa.
Eläin ei lopetuksesta kärsi. Kipu ei myöskään aina näy päällepäin. Miksi antaa kärsiä, jos lopetus on joka tapauksessa edessä lähiaikoina?
Niin tiedän että kipu ei aina näy päällepäin. MIten siinä kohtaa vanha koira eroaa nuoresta? Kumpikaan ei osaa kertoa jos jotain paikkaa kolottaa. Ei nuorten koirien omistajat silti käytä koiriaan kerran kk lääkärissä kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa ja kuvauksissa, jotta saataisiin selville onko koiralla mahdollisesti joku sairaus ja kipua.
ap
Jos koira ei voi liikkua enää normaalisti,on aika viedä piikille.
Tämä on selkeä merkki.
Silloin koira ei nauti enää elämästä ja tuntee varmasti kipua.
Koirille on nykyisin esim nivelrikkoon kipupiikkejä kerran pari vuodessa se annetaan. Jos koira ei liiku normaalisti mennään tutkimaan missä vika on, eikä sitä viimeistä piikkiä ensimmäisenä. Just tulin tunnin lenkiltä 14 vuotiaan koiran kanssa, itse päätti lenkin ja minä koitin pysyä perässä. Ei mitään ongelmaa, koira käy hierojalla säännöllisesti juuri siksi että pysyy vetreänä. Eikä haittaa jos vauhti tässä hidastuu lähemmäs 10 kilometrin tuntivauhtia vielä paahtaa
Joudut juoksemaan koiran perässä?
Meilläkin oli tuollainen tapaus 😅 Vanhana vielä mennä viiletti eikä perässä meinannut pysyä.
Minusta tämä on hyvä avaus ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että lemmikillä on oikeus elämään myös vanhuksena ja vähän raihnaisenakin.
Olen tehnyt 20 vuotta töitä eläintenhoitajana pieneläinklinikoilla ja huomannut, kuinka ihmisten sieto oman lemmikin ikääntymistä kohtaan on edelleen heikkoa, vaikka parannusta on tullut huomattavasti. Oman kokemukseni mukaan eläin lopetetaan useammin ns. liian aikaisin kuin liian myöhään. Kun vauhti alkaa hidastumaan ja lemmikki tarvitsisi erityishuomiota, omistaja tekee päätöksen "lopettaa kärsimys", vaikka oikealla hoidolla ja rauhallisella elämällä lemmikillä olisi voinut olla vielä monia hyviä vuosia edessä. Lemmikkien kivunhoito on edistynyt huomattavasti kuten myös ymmärrys niiden kivuista. Nivelrikon tai esim. spondyloosin kanssa voi elää pitkäänkin laadukasta elämää oikealla hoidolla.
Ihmiset myös unohtavat, että meidän asuntojamme ei ole suunniteltu eläimille. Tämän takia se, että lattialle on aseteltu mattoja, jotta vanhus ei liukastele tai se, että vanhus kannetaan ulos, ei tarkoita sitä, että ollaan menty liian pitkälle. Rappuset ovat eläimelle täysin luonnoton rakennelma, joten pieni apu ei ole vielä mitään "rääkkäystä", kuten joku tässäkin ketjussa ilmaisi. Aivan samalla tavalla kuin ihmisvanhukset muuttavat mieluiten hissilliseen taloon välttääkseen rappusia, myös eläinvanhukset alkavat välttelemään rappusia. Pelkästään sillä, että lemmikki saa rappusten verran apua ulosmenoon, ei ole vielä sellainen asia josta voisi vetää johtopäätökset sen suhteen, että nyt on elämää pitkitetty liikaa.
Nykyisellä työpaikallani on asiakas, jolla on useampi lemmikki ja hän on käynyt meillä vuosia. Olemme monet hänen lemmikeistään hoitaneet lopulta aina viimeistä matkaa myöten. Kun vanhuksen jatkoa ja mahdollisia hoitoja pohditaan, omistaja kysyy aina eläinlääkäriltä "miten sinä toimisit tässä tilanteessa, jos tämä olisi sinun oma lemmikkisi". Mielestäni tämä on hyvä kysymys työkaluksi arvioida oman lemmikin hoidon järkevyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä maaseudulla normi, että metsästyskoiran elämä päättyy luotiin. On kova paikka lopettaa itse oma koira mutta ei saa antaa eläimen kärsiä. Makkarapötkö heitetään koiralle ja kun koira katsoo makkaraa niin laukaus.
Onpa julmaa. Entä jos koira ei kuolekaan heti, vaan kokee hirveää pelkoa ja kipua? Kyllä se normi nykyään on se, että eläinlääkäri nukuttaa koiran. Eläinlääkäreitä löytyy kyllä maaseudultakin, tai sitten viedään koira vastaanotolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä maaseudulla normi, että metsästyskoiran elämä päättyy luotiin. On kova paikka lopettaa itse oma koira mutta ei saa antaa eläimen kärsiä. Makkarapötkö heitetään koiralle ja kun koira katsoo makkaraa niin laukaus.
Onpa julmaa. Entä jos koira ei kuolekaan heti, vaan kokee hirveää pelkoa ja kipua? Kyllä se normi nykyään on se, että eläinlääkäri nukuttaa koiran. Eläinlääkäreitä löytyy kyllä maaseudultakin, tai sitten viedään koira vastaanotolle.
Enemmän varmaan eläinlääkärissä pelkää kuin asetta, johon tottunut. Luulisi metsästäjän osuvan lähietäisyydeltä.
Asuinalueellani on paljon koiria, joihin törmään lenkillä. Moni koira on kuollut äkilliseen sairauteen ja ovat lähteneet saappaat jalassa. Mullakin kaksi koiraa on kuollut äkillisesti. Ei koirat nykyään niin pitkään elä.
Tuo on sitä itserakkautta eikä ajatella lainkaan koiran parasta. Kannetaan ulos kuukausia, kun koira ei itse pysty aina kävelemään. Ihanaa, kun raihnainen ja kärsivä koira nuolee kättä. Ei tämä voi olla totta.