Lemmikkien oikeus olla vanhoja ja vähän raihnaisiakin
Heti alkuun sanon, että minusta lemmikin lopettaminen oikeassa kohtaa on rakkaudellinen ja epäitsekäs teko ja olen itsekin vienyt kaikki lemmikkini (koiria ja kissa) tuohon toimenpiteeseen sitten kun aika on tuntunut oikealta.
Pohdin vaan sitä, kuinka nykyään eläinlääkäreillä on tapana sanoa, että "parempi liian aikaisin kuin liian myöhään" ja "on parempi jos koira pystyy itse kävelemään paikalle, sitten kun aika on". Tavallaan ymmärrän tämän, mutta toisaalta onko tässä jo menty liian pitkälle siihen toiseen suuntaan? Eli onko lemmikkieläimellä nykymaailmassa oikeutta olla vanha ja ehkä vähän sairaskin ja raihnainen?
Ja toki tässä tullaan nyt siihen vaikeaan aiheeseen, eli kipuun. Vaikea siksi, että eivät osaa sitä itse ilmaista ja sitä on meidän vaikea tietää onko sitä ja jos on, niin miten vaikeaa. Toisaalta kipu on osa elämää ihmisilläkin, varsinkin vanhuudessa. Nuori eläinkin voi kärsiä jostain vaivasta ja kivusta eikä omistajalla ole siitä tietoa. Mun kaikilla koirilla on senioreina ollut jo kipulääkitys nivelvaivojen takia jopa vuosien ajan.
Kun vein viimeisimmän koirani piikille, niin muutama tuttava kommentoi jälkeen päin tyyliin "kyllä oli jo aikakin!" ja "huonolta jo näyttikin" jne. Juu, koira oli vanha ja jo laihtunut, mutta kävellä köpsötteli pikkuisen ulkona ja leikkikin vielä hetkittäin. Seurasin erittäin tarkasti sen elekieltä ja liikkumista, syömistä ja juomista ja tein sitten päätöksen kun se tuntui oikealta. Muistan sen hetkenkin kun koirani tuli viereeni ja jotenkin vaan tuli voimakkaasti sellainen olo että nyt on se hetki. Hyvin vaikea on ulkopuolisen siitä tilanteesta tietää tarkkaan mikä se on, vaikka koira näyttää hyvinkin vanhalta ja "huonolta". Ja omistajan voimavarat ja halu hoitaa vanhusta toki vaikuttavat myös.
Kysymys kuuluu siis: onko nykyajassa lemmikillä oikeus elää vanhuutta vai painostavatko eläinlääkärit ja ehkä ulkopuolisten paheksuvat katseet omistajan tekemään lopullisen ratkaisun liian aikaisin?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä pitää kärsivää lemmikkiä hengissä, kun "ei kestä" luopumista ja pitkittää eläimen tuskaa.
Kaverin kanssa oli mennä välit, kun pitkitti liikaa lemmikin tuskaa. Sanoin suoraan mitä ajattelen. Lopulta hänen puoliso vei lemmikin piikille sanomatta mitään. Yhteisomistuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä perheenjäseniä ei lopeteta oman mukavuudenhalumme vuoksi. Yhtä koiraa kannoin ulos monta kuukautta, jos ei pystynyt kävelemään. Usein kuitenkin pystyi. Ja ihanat, parhaimat hetket oli kun hieroin vanhan koiran lihaksia ja se painoi päänsä mun kättä vasten ja nuoli mun kättä.
Ei ikinä ketään piikille, ellei selvästi sellaiset kivut, joita mikään lääkitys ei vie pois.
Eläinrääkkääjä.
Tämä oli nyt todella asiaton kommentti ihmiselle, joka selvästi rakastaa lemmikkejään.
ap
Olisin tehnyt eläinsuojeluilmoituksen. Taidat olla provo.
Tehnyt ilmoituksen mistä? Siitä, että joku kantaa vanhaa koiraansa välillä ulos pissalle?
ap
Useita kuukausia.
Itse olen lopettanut lemmikit sitten kun olen harkinnan jälkeen kokenut, että elämä on enemmän huonoa kuin hyvää. Kyllä omistaja tietää parhaiten, milloin on aika päästää irti omasta perheenjäsenestä. Minä myös sain kuulla ikäviä kommentteja siitä että sokea kissani pitäisi viedä piikille. Kissa eli muuten hyvää elämää, ei vaan nähnyt enää. Lopulta kun koin että syliin otettaessa, en enää saanut yhteyttä kissaan (vaikea selittää, mutta lemmikin omistajat varmasti ymmärtää), päätin että nyt on aika. Kissa eli melkein 20-vuotiaaksi ja oli kovin rakas.
Lopetin edelliset metsästyskoirat kun niihin tuli vikaa. Toisen kun tuli syöpä ja toisen kun oli jo kolme vuotta hoidettu nivelrikkoa ja alkoi mennä huonompaan päin. Olivat yhdeksänvuotiaita,a
Täällä maaseudulla normi, että metsästyskoiran elämä päättyy luotiin. On kova paikka lopettaa itse oma koira mutta ei saa antaa eläimen kärsiä. Makkarapötkö heitetään koiralle ja kun koira katsoo makkaraa niin laukaus.
Eihän sitä pysty sitten enää itsekään katsomaan, kun kunto huononee. Koskee toisen puolesta. Meillä ovat kaikki olleet kävelykuntoisia, mutta kuitenkin huonokuntoisia ja liikkuminen alkanut huonontua. Olen yrittänyt miettiä sen kautta mitä lääkkeitä itselleni syöttäisin ja miten pitkään (kipu), miten itse olen sairastanut eri liikuntakyvyn ongelmia ja mikä on normaalin rajoissa vanhuuteen "kuuluvaa", mutta ei liian vaivalloista jne. Että se alkuvaihe on vielä ok, kun vähän alkaa olla vaikeaa, mutta sitten, kun näkee, ettei toinen enää pärjää, eikä nauti, niin sitten ei halua, että toinen kärsii. Mutta joo, kyllä vanhuus "kuuluu" koirallekin sen aikaa, kun se ei kärsi liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinlääkärit sanovat noin siksi, että näkevät työssään jatkuvasti kuinka paljon yleisempi ongelma on, että omistaja ei raaski lopettaa kärsivää lemmikkiään ajoissa, kuin että vanhoja eläimiä lopetettaisiin liian hyvässä kunnossa.
Eläin ei lopetuksesta kärsi. Kipu ei myöskään aina näy päällepäin. Miksi antaa kärsiä, jos lopetus on joka tapauksessa edessä lähiaikoina?
Niin tiedän että kipu ei aina näy päällepäin. MIten siinä kohtaa vanha koira eroaa nuoresta? Kumpikaan ei osaa kertoa jos jotain paikkaa kolottaa. Ei nuorten koirien omistajat silti käytä koiriaan kerran kk lääkärissä kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa ja kuvauksissa, jotta saataisiin selville onko koiralla mahdollisesti joku sairaus ja kipua.
ap
Siinä vaiheessa nuortenkin koirien omistajat toivottavasti käyttävät lemmikkinsä tutkimuksissa, kun sen olemus ja liikkuminen näyttää siltä että ulkopuolisetkin huolestuvat.
Mutta kun vanhuus itsessään ei ole sairaus. Ei ihmisillä eikä eläimillä.
Ei se eläin halua elää vanhana ja raihnaisena. Se on kova stressi sille miten pärjää, jos ei edes pysty kävelemään kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä perheenjäseniä ei lopeteta oman mukavuudenhalumme vuoksi. Yhtä koiraa kannoin ulos monta kuukautta, jos ei pystynyt kävelemään. Usein kuitenkin pystyi. Ja ihanat, parhaimat hetket oli kun hieroin vanhan koiran lihaksia ja se painoi päänsä mun kättä vasten ja nuoli mun kättä.
Ei ikinä ketään piikille, ellei selvästi sellaiset kivut, joita mikään lääkitys ei vie pois.
Eläinrääkkääjä.
Tämä oli nyt todella asiaton kommentti ihmiselle, joka selvästi rakastaa lemmikkejään.
ap
Joskus se "rakkaus" ei ole lemmikin parhaaksi, vaan ihmisen itsekästä luopumisen vaikeutta.
Vaikea kysymyshän tämä on, kun ei ole mitään pätevää kipu/kärsimysmittaria. Eli kuka sen sitten tietää parhaiten milloin kärsii "liikaa": eläinlääkäri, omistaja vai joku muu?
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä pitää kärsivää lemmikkiä hengissä, kun "ei kestä" luopumista ja pitkittää eläimen tuskaa.
Tämä. Luovu ajoissa. Vain eläin tuntee kipua kun ei enää pysty kunnolla kävelemään. Et sinä. Ihmisille on lääkkeitä kun selkä on kipeä ja nivelet eivät toimi. Ei ole mitään koiran elämää enää siinä vaiheessa kun rappusissa tai ulos kulkeminen jo sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinlääkärit sanovat noin siksi, että näkevät työssään jatkuvasti kuinka paljon yleisempi ongelma on, että omistaja ei raaski lopettaa kärsivää lemmikkiään ajoissa, kuin että vanhoja eläimiä lopetettaisiin liian hyvässä kunnossa.
Eläin ei lopetuksesta kärsi. Kipu ei myöskään aina näy päällepäin. Miksi antaa kärsiä, jos lopetus on joka tapauksessa edessä lähiaikoina?
Niin tiedän että kipu ei aina näy päällepäin. MIten siinä kohtaa vanha koira eroaa nuoresta? Kumpikaan ei osaa kertoa jos jotain paikkaa kolottaa. Ei nuorten koirien omistajat silti käytä koiriaan kerran kk lääkärissä kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa ja kuvauksissa, jotta saataisiin selville onko koiralla mahdollisesti joku sairaus ja kipua.
ap
Siinä vaiheessa nuortenkin koirien omistajat toivottavasti käyttävät lemmikkinsä tutkimuksissa, kun sen olemus ja liikkuminen näyttää siltä että ulkopuolisetkin huolestuvat.
Mutta kun vanhuus itsessään ei ole sairaus. Ei ihmisillä eikä eläimillä.
Ei se eläin halua elää vanhana ja raihnaisena. Se on kova stressi sille miten pärjää, jos ei edes pysty kävelemään kunnolla.
Juurikin tämä. Eläin ei ymmärrä että tässä ollaan jo vanhoja ja siksi kolottaa sieltä ja täältä eikä liikkuminenkaan onnistu kuin hiljaa köpötellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä pitää kärsivää lemmikkiä hengissä, kun "ei kestä" luopumista ja pitkittää eläimen tuskaa.
Tämä. Luovu ajoissa. Vain eläin tuntee kipua kun ei enää pysty kunnolla kävelemään. Et sinä. Ihmisille on lääkkeitä kun selkä on kipeä ja nivelet eivät toimi. Ei ole mitään koiran elämää enää siinä vaiheessa kun rappusissa tai ulos kulkeminen jo sattuu.
Eläimillekin on nykyään varsin hyvin monenlaisia lääkkeitä, myös kipuun. Koirilla nivelkivut on varsin yleisiä jo ennen vanhuutta.
Kaikki ei ole ihan kartalla niin hyvin kuin ap. Siksi tuo suositus. Lemmikki ei pysty kertomaan päänsäryistä, kolotuksista tai vatsavaivoista kun yrittää olla kuin ei oliskaan. Vanhuus tai hoidettukin perussairaus voi tuoda noita kipuja tullessaan.
Näemme ihmisen käytöksestä helposti masennuksen, pelon ja apatian, samoin se näkyy eläimelläkin. Vieras varsinkin eläinlääkäri huomaa sen helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinlääkärit sanovat noin siksi, että näkevät työssään jatkuvasti kuinka paljon yleisempi ongelma on, että omistaja ei raaski lopettaa kärsivää lemmikkiään ajoissa, kuin että vanhoja eläimiä lopetettaisiin liian hyvässä kunnossa.
Eläin ei lopetuksesta kärsi. Kipu ei myöskään aina näy päällepäin. Miksi antaa kärsiä, jos lopetus on joka tapauksessa edessä lähiaikoina?
Niin tiedän että kipu ei aina näy päällepäin. MIten siinä kohtaa vanha koira eroaa nuoresta? Kumpikaan ei osaa kertoa jos jotain paikkaa kolottaa. Ei nuorten koirien omistajat silti käytä koiriaan kerran kk lääkärissä kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa ja kuvauksissa, jotta saataisiin selville onko koiralla mahdollisesti joku sairaus ja kipua.
ap
Riittää, kun käyttää heti nähdessään käytöksessä muutoksen. Koirani ei jaksanut lähteä ulos vaikka aina on innokas lenkille. Tiesin, että nyt on jotain pielessä. Samana päivänä menin eläinlääkäriin. Sisäinen verenvuoto kasvaimesta ja koira sai heti viimeisen piikin. Ei mitään merkkejä aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä pitää kärsivää lemmikkiä hengissä, kun "ei kestä" luopumista ja pitkittää eläimen tuskaa.
Kaverin kanssa oli mennä välit, kun pitkitti liikaa lemmikin tuskaa. Sanoin suoraan mitä ajattelen. Lopulta hänen puoliso vei lemmikin piikille sanomatta mitään. Yhteisomistuksessa.
Lisään vielä, että kaveri kertoi sokeutuneensa asialle. Järkytyksen jälkeen ymmärsi, että oli oikein lopettaa lemmikki. Myöhemmin hänellä oli huono omatunto asiasta, miksi itse ei sitä tajunnut tehdä.
Vaikka ulkopuolisten mielipide ärsyttää niin heitä kannattaa kuunnella. Koska omistaja näkee koiransa joka ikinen päivä niin hän tottuu ja turtuu koiran kuntoon. Koira menee hitaasti huonommaksi ja huonommaksi joka päivä mutta omistaja vertaa koiran kuntoa aina vain pariin viimeisimpään päivään eikä esim. kahden viikon tai kuukauden takaiseen koska hänellä ei ole enää selvää muistikuvaa siitä. Ihminen joka näkee koiraa harvemmin näkee muutoksen selvemmin.
Oikeassa olet. Minä en tottele ketään. Laihtuminen kuuluu asiaan ja lihakset katoaa niin kun meillä ihmisillä. Se on vaan se jokin juttu minkä omistaja vaistoaa.
Kasvattaja sanoi että hiipuu ja paino olematon. Meillä on siis kissoja.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ulkopuolisten mielipide ärsyttää niin heitä kannattaa kuunnella. Koska omistaja näkee koiransa joka ikinen päivä niin hän tottuu ja turtuu koiran kuntoon. Koira menee hitaasti huonommaksi ja huonommaksi joka päivä mutta omistaja vertaa koiran kuntoa aina vain pariin viimeisimpään päivään eikä esim. kahden viikon tai kuukauden takaiseen koska hänellä ei ole enää selvää muistikuvaa siitä. Ihminen joka näkee koiraa harvemmin näkee muutoksen selvemmin.
Täysin eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä pitää kärsivää lemmikkiä hengissä, kun "ei kestä" luopumista ja pitkittää eläimen tuskaa.
Tämä. Luovu ajoissa. Vain eläin tuntee kipua kun ei enää pysty kunnolla kävelemään. Et sinä. Ihmisille on lääkkeitä kun selkä on kipeä ja nivelet eivät toimi. Ei ole mitään koiran elämää enää siinä vaiheessa kun rappusissa tai ulos kulkeminen jo sattuu.
Kaikilla ei vaan ole niitä rappusia. No meillä on yksi.
Tehnyt ilmoituksen mistä? Siitä, että joku kantaa vanhaa koiraansa välillä ulos pissalle?
ap