Lue keskustelun säännöt.
Lemmikkien oikeus olla vanhoja ja vähän raihnaisiakin
09.05.2026 |
Heti alkuun sanon, että minusta lemmikin lopettaminen oikeassa kohtaa on rakkaudellinen ja epäitsekäs teko ja olen itsekin vienyt kaikki lemmikkini (koiria ja kissa) tuohon toimenpiteeseen sitten kun aika on tuntunut oikealta.
Pohdin vaan sitä, kuinka nykyään eläinlääkäreillä on tapana sanoa, että "parempi liian aikaisin kuin liian myöhään" ja "on parempi jos koira pystyy itse kävelemään paikalle, sitten kun aika on". Tavallaan ymmärrän tämän, mutta toisaalta onko tässä jo menty liian pitkälle siihen toiseen suuntaan? Eli onko lemmikkieläimellä nykymaailmassa oikeutta olla vanha ja ehkä vähän sairaskin ja raihnainen?
Ja toki tässä tullaan nyt siihen vaikeaan aiheeseen, eli kipuun. Vaikea siksi, että eivät osaa sitä itse ilmaista ja sitä on meidän vaikea tietää onko sitä ja jos on, niin miten vaikeaa. Toisaalta kipu on osa elämää ihmisilläkin, varsinkin vanhuudessa. Nuori eläinkin voi kärsiä jostain vaivasta ja kivusta eikä omistajalla ole siitä tietoa. Mun kaikilla koirilla on senioreina ollut jo kipulääkitys nivelvaivojen takia jopa vuosien ajan.
Kun vein viimeisimmän koirani piikille, niin muutama tuttava kommentoi jälkeen päin tyyliin "kyllä oli jo aikakin!" ja "huonolta jo näyttikin" jne. Juu, koira oli vanha ja jo laihtunut, mutta kävellä köpsötteli pikkuisen ulkona ja leikkikin vielä hetkittäin. Seurasin erittäin tarkasti sen elekieltä ja liikkumista, syömistä ja juomista ja tein sitten päätöksen kun se tuntui oikealta. Muistan sen hetkenkin kun koirani tuli viereeni ja jotenkin vaan tuli voimakkaasti sellainen olo että nyt on se hetki. Hyvin vaikea on ulkopuolisen siitä tilanteesta tietää tarkkaan mikä se on, vaikka koira näyttää hyvinkin vanhalta ja "huonolta". Ja omistajan voimavarat ja halu hoitaa vanhusta toki vaikuttavat myös.
Kysymys kuuluu siis: onko nykyajassa lemmikillä oikeus elää vanhuutta vai painostavatko eläinlääkärit ja ehkä ulkopuolisten paheksuvat katseet omistajan tekemään lopullisen ratkaisun liian aikaisin?
Kommentit (83)
Hyvin sairaita ihmisiä pidetään vuosia hengissä usein pienessä huoneessa ja paska housuissa kunnes lopulta kuolevat itse. Miksi se on hyväksyttävää mutta lemmikin kärsimys ja luonnollinen kuolema ei?
Joku alkupään kommentti sanoi että ei se eläin siitä lopettamisesta kärsi, miten se muka niistä kivuista ja normaalista kuolemasta kärsii kun eihän se kuoleman jälkeen muista niitäkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä pitää kärsivää lemmikkiä hengissä, kun "ei kestä" luopumista ja pitkittää eläimen tuskaa.
Tämä. Luovu ajoissa. Vain eläin tuntee kipua kun ei enää pysty kunnolla kävelemään. Et sinä. Ihmisille on lääkkeitä kun selkä on kipeä ja nivelet eivät toimi. Ei ole mitään koiran elämää enää siinä vaiheessa kun rappusissa tai ulos kulkeminen jo sattuu.
Eikö ole ihmisen elämää, kun minulla on hajonnut nivel, selkä ym. ja kulkeminen sattuu. Pitäsikö lopettaa? Noin 30 vuotta on kulkeminen sattunut ja olen työikäinen. Ihan kaikki hankaluudet eivät tarkoita sitä, että mikään ei onnistu.
Terveiset töistä
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on hyvä avaus ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että lemmikillä on oikeus elämään myös vanhuksena ja vähän raihnaisenakin.
Olen tehnyt 20 vuotta töitä eläintenhoitajana pieneläinklinikoilla ja huomannut, kuinka ihmisten sieto oman lemmikin ikääntymistä kohtaan on edelleen heikkoa, vaikka parannusta on tullut huomattavasti. Oman kokemukseni mukaan eläin lopetetaan useammin ns. liian aikaisin kuin liian myöhään. Kun vauhti alkaa hidastumaan ja lemmikki tarvitsisi erityishuomiota, omistaja tekee päätöksen "lopettaa kärsimys", vaikka oikealla hoidolla ja rauhallisella elämällä lemmikillä olisi voinut olla vielä monia hyviä vuosia edessä. Lemmikkien kivunhoito on edistynyt huomattavasti kuten myös ymmärrys niiden kivuista. Nivelrikon tai esim. spondyloosin kanssa voi elää pitkäänkin laadukasta elämää oikealla hoidolla.
Ihmiset myös unohtavat, että meidän asuntojamme ei ole suunniteltu eläimille. Tämän takia se, että lattialle on aseteltu mattoja, jotta vanhus ei liukastele tai se, että vanhus kannetaan ulos, ei tarkoita sitä, että ollaan menty liian pitkälle. Rappuset ovat eläimelle täysin luonnoton rakennelma, joten pieni apu ei ole vielä mitään "rääkkäystä", kuten joku tässäkin ketjussa ilmaisi. Aivan samalla tavalla kuin ihmisvanhukset muuttavat mieluiten hissilliseen taloon välttääkseen rappusia, myös eläinvanhukset alkavat välttelemään rappusia. Pelkästään sillä, että lemmikki saa rappusten verran apua ulosmenoon, ei ole vielä sellainen asia josta voisi vetää johtopäätökset sen suhteen, että nyt on elämää pitkitetty liikaa.
Nykyisellä työpaikallani on asiakas, jolla on useampi lemmikki ja hän on käynyt meillä vuosia. Olemme monet hänen lemmikeistään hoitaneet lopulta aina viimeistä matkaa myöten. Kun vanhuksen jatkoa ja mahdollisia hoitoja pohditaan, omistaja kysyy aina eläinlääkäriltä "miten sinä toimisit tässä tilanteessa, jos tämä olisi sinun oma lemmikkisi". Mielestäni tämä on hyvä kysymys työkaluksi arvioida oman lemmikin hoidon järkevyyttä.
Olet jäävi sanomaan mielipidettäsi tähän työsi vuoksi.
Onhan se hyvä sanoa,että pitää hoidattaa jo vanhojakin ja raihnaisia koiria,kun itse on siinä asemassa ,jolle se on bisnestä.
Ihan kaikki eivät ole vielä onneksi menettäneet maalaisjärkeään siinä,mitä he ovat valmiita tekemään koiransa elossa pitämiseksi,jos koira on jo iältään vanha ja kuolema on muutenkin jo nurkan takana.
Nykyajan eläinlääkärin hoidot ja lääkkeet maksavat kohtuuttoman paljon,huomattavasti enemmän kuin ihmisten.
Ei ole taloudellisestikaan järkevää kiduttaa ja pitkittää koiransa kärsimyksiä kaiken maailman hoitojen ja lääkkeiden tukemana.
Eikä eettisesti.
Vanha kärsivä koira on parasta lopettaa.Ihmisten ei pidä keksiä tekosyitä,miksi koiran olisi parempi jatkaa kärsimyksiään ihmisen vuoksi.
Ei ne hoidot ja lääkkeet kuitenkaan täysin edes auta.
Painotan,kyse on siis vanhasta ja kärsivästä koirasta.
Sama kuin sanoisi mummosta/ukista vanhainkodissa "hieman huonolta näyttää, piikille vaan, kohta ei jaksa itse ilman rollaattoria kävellä".
Hankalia ja ikäviä asioita nämä.
Itsellä kohta 15v venäjänajokoira mix jolla lihasten surkastumista takajaloissa ja takapää välillä painuu alemmas. On päiviä jolloin takapää painuu enemmän ja välillä se ei painu juuri lainkaan. Eli kauhean vaihtelevaa.
Huomannu myös että maate meno näyttää välillä olevan hieman hankalaa. Nousee taasen aina makuu asennosta hyvin ylös.
Lähtee myös aina mielellään lenkille ja jaksaa kävellä. Pihalla juoksee ja välillä leikkii toisen koirankin kanssa. Syö hyvin ja on muutenkin virkee. Jaksaa hypätä sohvalle ja sänkyyn.
En koe että vielä olisi aika lopettaa, mutta tiedän että enää puhutaan kuukausista mitä koiralla on elämää jäljellä. Enää ei puhuta vuosista, tuskin edes vuodesta.
Koira saa kerran kk Librela pistoksen. Se on auttanu paljon.
Päivä kerrallaan mennään eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinlääkärit sanovat noin siksi, että näkevät työssään jatkuvasti kuinka paljon yleisempi ongelma on, että omistaja ei raaski lopettaa kärsivää lemmikkiään ajoissa, kuin että vanhoja eläimiä lopetettaisiin liian hyvässä kunnossa.
Eläin ei lopetuksesta kärsi. Kipu ei myöskään aina näy päällepäin. Miksi antaa kärsiä, jos lopetus on joka tapauksessa edessä lähiaikoina?
Niin tiedän että kipu ei aina näy päällepäin. MIten siinä kohtaa vanha koira eroaa nuoresta? Kumpikaan ei osaa kertoa jos jotain paikkaa kolottaa. Ei nuorten koirien omistajat silti käytä koiriaan kerran kk lääkärissä kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa ja kuvauksissa, jotta saataisiin selville onko koiralla mahdollisesti joku sairaus ja kipua.
ap
Jos koira ei voi liikkua enää normaalisti,on aika viedä piikille.
Tämä on selkeä merkki.
Silloin koira ei nauti enää elämästä ja tuntee varmasti kipua.
Mikä on normaalia liikkumista? Koirankin askel lyhenee ja hidastuu vanhana kuten ihmisen.
ap
Ja vanhoilla koirilla on hetkiä, jolloin jäsenet ovat vähän kankeammat, aivan samoin kuin ihmisillä. Huonosti nukutut yöt väsyttävät enemmän kuin nuorena jne. Ja sitten taas on hetkiä kun askel kevyempi ja olo pirteämpi. Vanhat koirat myös nauttivat eri asioista kuin nuorempana. Huomaan, että monet katsovat pitkään kun koirani vaan seisoo ulkona, mutta se tykkää kovasti vain haistella ilmaa ja kuulostella ja tarkkailla. Sitten kun se on sitä aikansa tehnyt, niin pieni jaloittelukin kiinnostaa. Kai joku minunkin koirani olisi jo piikille laittanut, kun ei ole yhtä reipas menossaan kuin nuori koira. Ihan hyvää ja leppoisaa elämää se kuitenkin viettää ja ikäisekseen kuulemma varsin hyvässä kunnossa.
Vakuutusyhtiöt ja eläinlääkäriasemat markkinoivat lemmikkien vanhuuden hyvää hoivaa ja oikeutta vanhuuteen aika aggressiivisestikin. En ole itse kohdannut ap:n mainitsemaa asennetta, etteikö lemmikkiä voisi pitää niin pitkään kuin se jaksaa ja on kivuton.
Iäkäs kissani näytti tekevän kuolemaa, ja valvoin sen vieressä yön päästäkseni sen kanssa sisäelintutkimuksiin ja kalliiseen magneettikuvaukseen. Halusin olla varma, ettei energisen kissani äkillinen romahdus olisi hoidettavissa. Sanoin eläinlääkärille jo kissaa kopasta otettaessa, että olen valmis päästämään kissani pois mieluummin kuin kiduttamaan sitä raihnaisella loppuelämällä. Noin tuhannen euron tutkimusten jälkeen eläinlääkäri lähes raivosi minulle siitä, etten kunnioita kissan seniorivaihetta, vaikka kyse oli vain kovasta vatsasta eli tonnin hintaisesta kakkakikkareesta suolistossa. Sopersin jotain omistajan vastuusta, mutta sen tulikivenkatkuisen kohtaamisen jälkeen opin, ettei eläinlääkäreille tai hoitajille kannata puhua eläimen järkevästä lopettamisesta – etenkin kun kuitenkin tarkistutan lemmikin voinnin perusteellisesti.
Kun saman kissan aika oli oikeasti lopuillaan, menin toiselle eläinlääkärille. Useiden satojen eurojen verikokeissa oli todella huolestuttavat tulokset, ja ehdotin taas eutanasiaa. Ei, sitä ei haluttu tehdä, koska kissalle voisi antaa kipulääkettä ja “kyllä se siitä taas jaksaa”. Vein kissan parin päivän kuluttua toiselle eläinlääkärille, joka puolestaan ihmetteli, miksi sitä ei ollut lopetettu jo aiemmin. Kissa kärsi selvästi, myös kipulääkkeiden antamisesta ja niiden vaikutuksista.
Kuolema on niin ahdistava asia myös eläinlääkäreille ja hoitajille, että harva uskaltaa ajatella eläimen parasta myös eutanasian kannalta. Meille ihmisille uskotellaan, miten eläin kestää kivun ja lääkettä vain lisää. Ehkä se toimii joillekin lemmikeille, mutta jos eläintään rakastaa, rakkaus voi joskus olla myös päätös päästää irti. Me olemme eläinten suojelusenkeleitä, eikä siihen vastuuseen kuulu eläinlääkäriasemien rahoittaminen silloin, kun ollaan jo harmaalla alueella siinä, onko elämä eläimelle enää hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on hyvä avaus ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että lemmikillä on oikeus elämään myös vanhuksena ja vähän raihnaisenakin.
Olen tehnyt 20 vuotta töitä eläintenhoitajana pieneläinklinikoilla ja huomannut, kuinka ihmisten sieto oman lemmikin ikääntymistä kohtaan on edelleen heikkoa, vaikka parannusta on tullut huomattavasti. Oman kokemukseni mukaan eläin lopetetaan useammin ns. liian aikaisin kuin liian myöhään. Kun vauhti alkaa hidastumaan ja lemmikki tarvitsisi erityishuomiota, omistaja tekee päätöksen "lopettaa kärsimys", vaikka oikealla hoidolla ja rauhallisella elämällä lemmikillä olisi voinut olla vielä monia hyviä vuosia edessä. Lemmikkien kivunhoito on edistynyt huomattavasti kuten myös ymmärrys niiden kivuista. Nivelrikon tai esim. spondyloosin kanssa voi elää pitkäänkin laadukasta elämää oikealla hoidolla.
Ihmiset myös unohtavat, että meidän asuntojamme ei ole suunniteltu eläimille. Tämän takia se, että lattialle on aseteltu mattoja, jotta vanhus ei liukastele tai se, että vanhus kannetaan ulos, ei tarkoita sitä, että ollaan menty liian pitkälle. Rappuset ovat eläimelle täysin luonnoton rakennelma, joten pieni apu ei ole vielä mitään "rääkkäystä", kuten joku tässäkin ketjussa ilmaisi. Aivan samalla tavalla kuin ihmisvanhukset muuttavat mieluiten hissilliseen taloon välttääkseen rappusia, myös eläinvanhukset alkavat välttelemään rappusia. Pelkästään sillä, että lemmikki saa rappusten verran apua ulosmenoon, ei ole vielä sellainen asia josta voisi vetää johtopäätökset sen suhteen, että nyt on elämää pitkitetty liikaa.
Nykyisellä työpaikallani on asiakas, jolla on useampi lemmikki ja hän on käynyt meillä vuosia. Olemme monet hänen lemmikeistään hoitaneet lopulta aina viimeistä matkaa myöten. Kun vanhuksen jatkoa ja mahdollisia hoitoja pohditaan, omistaja kysyy aina eläinlääkäriltä "miten sinä toimisit tässä tilanteessa, jos tämä olisi sinun oma lemmikkisi". Mielestäni tämä on hyvä kysymys työkaluksi arvioida oman lemmikin hoidon järkevyyttä.
Olet jäävi sanomaan mielipidettäsi tähän työsi vuoksi.
Onhan se hyvä sanoa,että pitää hoidattaa jo vanhojakin ja raihnaisia koiria,kun itse on siinä asemassa ,jolle se on bisnestä.
Ihan kaikki eivät ole vielä onneksi menettäneet maalaisjärkeään siinä,mitä he ovat valmiita tekemään koiransa elossa pitämiseksi,jos koira on jo iältään vanha ja kuolema on muutenkin jo nurkan takana.
Nykyajan eläinlääkärin hoidot ja lääkkeet maksavat kohtuuttoman paljon,huomattavasti enemmän kuin ihmisten.
Ei ole taloudellisestikaan järkevää kiduttaa ja pitkittää koiransa kärsimyksiä kaiken maailman hoitojen ja lääkkeiden tukemana.
Eikä eettisesti.
Vanha kärsivä koira on parasta lopettaa.Ihmisten ei pidä keksiä tekosyitä,miksi koiran olisi parempi jatkaa kärsimyksiään ihmisen vuoksi.
Ei ne hoidot ja lääkkeet kuitenkaan täysin edes auta.
Painotan,kyse on siis vanhasta ja kärsivästä koirasta.
Vai, että ammattilainen on nyt sitten jäävi puhumaan alastaan :D
Muutenkin, koko löpinäsi lähinnä kertoo, ettet sisäistänyt mitään tuosta lainaamasi henkilön kirjoituksesta. Tai sitten yksinkertaisesti kuulut niihin omistajiin, jotka eivät jaksa hoitaa lemmikkiään sen ikääntyessä vaan se lopetetaan oitis "kärsivänä" ja sen takia koit tarvetta puolustautua.
Oman kokemukseni (useamman vanhuksen omistaneena) eläinlääkärit eivät tee bisnestä näillä vanhuksilla, vaan hoito on asianmukaista ja keskustelevaa siten, että vanhuksen elämän mielekkyyttä arvioidaan yhdessä hoitojen toimivuuden arvioinnin kanssa.
Jos lemmikki alkaa harmaantua se ei ole enää yhtä energinen ja söpö kuin pentu. Vanhentuneen lemmikin on aika mennä taivaaseen, jotta voidaan hihkua ilosta ja onnesta pennun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omistaja tuntee lemmikkinsä parhaiten.Parasta luottaa omaan maalaisjärkeen asioissa eikä lukea/kysyä neuvoja muilta.
Lääkäri sitten, kun näet sen lemmikin parhaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Omistaja tuntee lemmikkinsä parhaiten.Parasta luottaa omaan maalaisjärkeen asioissa eikä lukea/kysyä neuvoja muilta.
Lääkäri sitten, kun näet sen lemmikin parhaaksi.
Omistaja voi sokeutua lemmikin kunnosta. Ei todellakaan tunne aina parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu tosiaan, etteivät monet omistajat kestä sitä kun lemmikin vauhti alkaa hidastua, arjessa täytyy alkaa ottamaan uusia asioita huomioon ja vanhusta viedä säännöllisesti lääkäriin.
Todella usein kuulen kuinka vanhus lopetettiin "vanhuuteen", joka kertoo aina siitä, ettei vanhusta ole edes tutkittu. Kyllä minä omien vanhusteni kohdalla tiesin aina tasan tarkkaan minkä takia ne lopulta piti lopettaa. Yksi lopetettiin sen jälkeen kun sydänlääkkeet lakkasivat antamasta vastetta, yksi suolistolymfoomaan, yhdellä oli maksassa kasvain, jonka leikkaamisen ennuste olisi ollut todella huono, yksi lopetettiin kun pitkään hyvällä hoidolla ollut spondyloosi alkoi mennä niin pitkälle, että kivut eivät olisi olleet enää hoidettavissa ja yhdelle tuli aggressiivinen vatsasyöpä, jota ei enää 19-vuotiaalta kissalta ollut järkeä alkaa leikkaamaan. Yhtäkään ei siis lopetettu mystiseen "vanhuuteen" ja lähes jokaiselle ehti tulla ikään liittyvää hidastumista ja pikkukremppaa, joita hoidettiin.
pari kuukautta elinaikaa lisää kun saa lääkettä. en tiiä onko sen arvoista. ehkä parempi antaa mennä piikin kautta kun kroppa alkaa pettää, tulee nivelkipuja ja on jo dementiaa ja laskee alleen. ei se kissa tai koira enää tässä maailmassa oikeastaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisvanhuksenkin on aika mennä kun vauhti hidastuu ja alkaa tulla kuluja lääkärikäynneistä. Piikin kautta vain taivaaseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinlääkärit sanovat noin siksi, että näkevät työssään jatkuvasti kuinka paljon yleisempi ongelma on, että omistaja ei raaski lopettaa kärsivää lemmikkiään ajoissa, kuin että vanhoja eläimiä lopetettaisiin liian hyvässä kunnossa.
Eläin ei lopetuksesta kärsi. Kipu ei myöskään aina näy päällepäin. Miksi antaa kärsiä, jos lopetus on joka tapauksessa edessä lähiaikoina?
Niin tiedän että kipu ei aina näy päällepäin. MIten siinä kohtaa vanha koira eroaa nuoresta? Kumpikaan ei osaa kertoa jos jotain paikkaa kolottaa. Ei nuorten koirien omistajat silti käytä koiriaan kerran kk lääkärissä kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa ja kuvauksissa, jotta saataisiin selville onko koiralla mahdollisesti joku sairaus ja kipua.
ap
Jos koira ei voi liikkua enää normaalisti,on aika viedä piikille.
Tämä on selkeä merkki.
Silloin koira ei nauti enää elämästä ja tuntee varmasti kipua.
Jotkut eläinlääkärit antavat ohjeen, että kun huonoja päiviä on enemmän kuin huonoja, on armollista antaa eutanasia. Koirilla tuntuu olevan joku vaisto, että ne tietävät kun se hetki koittaa. Lukevat omistajansa ajatukset. Koiraa pitää pyrkiä rauhoittamaan sen viimeisinä hetkinä.
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä pitää kärsivää lemmikkiä hengissä, kun "ei kestä" luopumista ja pitkittää eläimen tuskaa.
Kyllä se eläimelläkin se elämänhalu on usein kova. Elämäniloa ja halua usein löytyy vielä, vaikka olisi jo vanha ja sairauttakin. Ihan kuin ihmiselläkin. Jos pystyy nauttimaan vielä elämästä vaivoistaan huolimatta. Sitten on huonompi tilanne, jos alkaa mennä masentuneeksi ja apaattiseksi eikä mikään tunnu oikein enää kiinostavan, eikä esim. sairauden hoito auta ja paranna tilannetta. Kyllähän tällaisen eläimestä huomaa, jos alkaa mennä tuohon suuntaan.
En kyllä näe, että vanhasta ja sairaastakin huolehtiminen olisi aina mitään itsekästä, oli kyse ihmisestä tai eläimestä, vaan se on usein ihan empaattisen ihmisen toisesta välittävä teko. Väitän, että jos on itse itsekäs ihminen, niin ajattelee muidenkin toimivan aina vain itsekäillä motiiveilla.
Eläin on kuitenkin oma itsensä ja persoonansa ja sen elämä on itseisarvollisesti tärkeä. Lemmikki ei ole mikään omistajansa jatke, vaan perheenjäsen, kanssakulkija ja ystävä. Elämällä on itseisarvo, oli sitten kyse ihmisestä tai eläimestä. Lemmikit eivät ole mitään (kerta)käyttövälineitä ja kelpaavia vain silloin, kun ei ole mitään ongelmia tai sairautta, vaan ongelmia ratkotaan ja vaivoja ja sairauksia hoidetaan ja näin huolehditaan eläimen elämän mielekkyydestä parhaan mukaan, vanhanakin. Vastuu toisen, lemmikin, elämästä on suuri.
Sitten kun eläimen elämän mielekkyys loppuu ja elämänhalu alkaa kadota silmistä ja toiminnasta, niin alkaa olla aika lähteä. Ihan helppoa tätä ei tietenkään aina ole määrittää. Kiitos aloituksesta. Tärkeä aihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä pitää kärsivää lemmikkiä hengissä, kun "ei kestä" luopumista ja pitkittää eläimen tuskaa.
Kyllä se eläimelläkin se elämänhalu on usein kova. Elämäniloa ja halua usein löytyy vielä, vaikka olisi jo vanha ja sairauttakin. Ihan kuin ihmiselläkin. Jos pystyy nauttimaan vielä elämästä vaivoistaan huolimatta. Sitten on huonompi tilanne, jos alkaa mennä masentuneeksi ja apaattiseksi eikä mikään tunnu oikein enää kiinostavan, eikä esim. sairauden hoito auta ja paranna tilannetta. Kyllähän tällaisen eläimestä huomaa, jos alkaa mennä tuohon suuntaan.
En kyllä näe, että vanhasta ja sairaastakin huolehtiminen olisi aina mitään itsekästä, oli kyse ihmisestä tai eläimestä, vaan se on usein ihan empaattisen ihmisen toisesta välittävä teko. Väitän, että jos on itse itsekäs ihminen, niin ajattelee muidenkin toimivan aina vain itsekäillä motiiveilla.
Eläin on kuitenkin oma itsensä ja persoonansa ja sen elämä on itseisarvollisesti tärkeä. Lemmikki ei ole mikään omistajansa jatke, vaan perheenjäsen, kanssakulkija ja ystävä. Elämällä on itseisarvo, oli sitten kyse ihmisestä tai eläimestä. Lemmikit eivät ole mitään (kerta)käyttövälineitä ja kelpaavia vain silloin, kun ei ole mitään ongelmia tai sairautta, vaan ongelmia ratkotaan ja vaivoja ja sairauksia hoidetaan ja näin huolehditaan eläimen elämän mielekkyydestä parhaan mukaan, vanhanakin. Vastuu toisen, lemmikin, elämästä on suuri.
Sitten kun eläimen elämän mielekkyys loppuu ja elämänhalu alkaa kadota silmistä ja toiminnasta, niin alkaa olla aika lähteä. Ihan helppoa tätä ei tietenkään aina ole määrittää. Kiitos aloituksesta. Tärkeä aihe.
Oma koirani maksa alkoi pettää ja sille tuli paha ientulehdus, el sanoi, että antibiootilla ja muulla kipulääkityksellä se voisi tulla kuntoon, mutta kunto romahtaisi parin viikon päästä. Koiralla olisi ollut vielä ehkä ns elämäniloa, mutta tietäen, että sitä ei kuntoon enää saisi, sai tekemään eutanasiapäätöksen. Luotin el:n arvioon, että oli armollista koiraa kohtaan, koska aiemmin epäillessäni koiran vointia 3 kk aiemmin, koira hänen mielestään oli vielä siinä kunnossa, että nauttikin elämästään.
Jonkinlainen epäilys omistajalle aina jää, että olisiko sittenkin pitänyt vielä yrittää.
Piikkikuolema ei ole aina niin nautinnollinen kuin annetaan olettaa.
Vierailija kirjoitti:
Piikkikuolema ei ole aina niin nautinnollinen kuin annetaan olettaa.
Siinä sydän pysähtyy, voi olla, että eläin tuntee kipua, mutta kipu on lyhytaikainen. Jotkut hoitajat tosin sanovat, että sydämenpysähdys on kivuton, toivotaan näin.
Tärkeä aihe AP! Itsellä kamala ikävä tammikuussa pilven päälle lähtenyttä parasta ystävääni. Oli vasta kymmenen, mutta valitettavasti kärsi kivuliaasta vaivasta, jota ei hoidosta huolimatta saatu kuriin. Vieläkin mietin, oliko päätös oikea. Järjellä tiedän, että oli, mutta tulen oman loppuelämäni muistamaan ystäväni ilmeen, kun tajusi eläinlääkäriä, että sieltä emme lähde enää yhdessä kotiin. Tuntui, että petin ystäväni. Kamala ikävä.