Lue keskustelun säännöt.
Lemmikkien oikeus olla vanhoja ja vähän raihnaisiakin
09.05.2026 |
Heti alkuun sanon, että minusta lemmikin lopettaminen oikeassa kohtaa on rakkaudellinen ja epäitsekäs teko ja olen itsekin vienyt kaikki lemmikkini (koiria ja kissa) tuohon toimenpiteeseen sitten kun aika on tuntunut oikealta.
Pohdin vaan sitä, kuinka nykyään eläinlääkäreillä on tapana sanoa, että "parempi liian aikaisin kuin liian myöhään" ja "on parempi jos koira pystyy itse kävelemään paikalle, sitten kun aika on". Tavallaan ymmärrän tämän, mutta toisaalta onko tässä jo menty liian pitkälle siihen toiseen suuntaan? Eli onko lemmikkieläimellä nykymaailmassa oikeutta olla vanha ja ehkä vähän sairaskin ja raihnainen?
Ja toki tässä tullaan nyt siihen vaikeaan aiheeseen, eli kipuun. Vaikea siksi, että eivät osaa sitä itse ilmaista ja sitä on meidän vaikea tietää onko sitä ja jos on, niin miten vaikeaa. Toisaalta kipu on osa elämää ihmisilläkin, varsinkin vanhuudessa. Nuori eläinkin voi kärsiä jostain vaivasta ja kivusta eikä omistajalla ole siitä tietoa. Mun kaikilla koirilla on senioreina ollut jo kipulääkitys nivelvaivojen takia jopa vuosien ajan.
Kun vein viimeisimmän koirani piikille, niin muutama tuttava kommentoi jälkeen päin tyyliin "kyllä oli jo aikakin!" ja "huonolta jo näyttikin" jne. Juu, koira oli vanha ja jo laihtunut, mutta kävellä köpsötteli pikkuisen ulkona ja leikkikin vielä hetkittäin. Seurasin erittäin tarkasti sen elekieltä ja liikkumista, syömistä ja juomista ja tein sitten päätöksen kun se tuntui oikealta. Muistan sen hetkenkin kun koirani tuli viereeni ja jotenkin vaan tuli voimakkaasti sellainen olo että nyt on se hetki. Hyvin vaikea on ulkopuolisen siitä tilanteesta tietää tarkkaan mikä se on, vaikka koira näyttää hyvinkin vanhalta ja "huonolta". Ja omistajan voimavarat ja halu hoitaa vanhusta toki vaikuttavat myös.
Kysymys kuuluu siis: onko nykyajassa lemmikillä oikeus elää vanhuutta vai painostavatko eläinlääkärit ja ehkä ulkopuolisten paheksuvat katseet omistajan tekemään lopullisen ratkaisun liian aikaisin?
Kommentit (63)
Hyvin sairaita ihmisiä pidetään vuosia hengissä usein pienessä huoneessa ja paska housuissa kunnes lopulta kuolevat itse. Miksi se on hyväksyttävää mutta lemmikin kärsimys ja luonnollinen kuolema ei?
Joku alkupään kommentti sanoi että ei se eläin siitä lopettamisesta kärsi, miten se muka niistä kivuista ja normaalista kuolemasta kärsii kun eihän se kuoleman jälkeen muista niitäkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä pitää kärsivää lemmikkiä hengissä, kun "ei kestä" luopumista ja pitkittää eläimen tuskaa.
Tämä. Luovu ajoissa. Vain eläin tuntee kipua kun ei enää pysty kunnolla kävelemään. Et sinä. Ihmisille on lääkkeitä kun selkä on kipeä ja nivelet eivät toimi. Ei ole mitään koiran elämää enää siinä vaiheessa kun rappusissa tai ulos kulkeminen jo sattuu.
Eikö ole ihmisen elämää, kun minulla on hajonnut nivel, selkä ym. ja kulkeminen sattuu. Pitäsikö lopettaa? Noin 30 vuotta on kulkeminen sattunut ja olen työikäinen. Ihan kaikki hankaluudet eivät tarkoita sitä, että mikään ei onnistu.
Terveiset töistä
Tärkeä aihe AP! Itsellä kamala ikävä tammikuussa pilven päälle lähtenyttä parasta ystävääni. Oli vasta kymmenen, mutta valitettavasti kärsi kivuliaasta vaivasta, jota ei hoidosta huolimatta saatu kuriin. Vieläkin mietin, oliko päätös oikea. Järjellä tiedän, että oli, mutta tulen oman loppuelämäni muistamaan ystäväni ilmeen, kun tajusi eläinlääkäriä, että sieltä emme lähde enää yhdessä kotiin. Tuntui, että petin ystäväni. Kamala ikävä.