Rehellisesti, mitä naimisissa oleva toiseen ihmiseen rakastunut ihminen ajattelee? Onko helppoa vain jatkaa elämäänsä?
Näitä kuulee usein, että pitkään naimisissa olevat rakastuu toiseen henkilöön. Jotkut pettävät, harvat eroavat. Mitä tuossa prosessissa tapahtuu ja miten siitä pääsee yli/eteenpäin? Voiko tuo herättää ajatuksia siitä, että on aika erota avioliitosta vaikka ei pettäisikään tai aloittaisi suhdetta kohteen kanssa johon rakastui? Oli ikäänkuin voimakas kokemus ja herätys suhteen todellisesta tilasta?
Mitä erilaisia tilanteita tuo voi aiheuttaa?
Kommentit (5)
Ensinnäkin: avioliittohan ei ole mikään tae, että ollaan aina yhdessä. Rakkaus voi loppua. Olivat avio- tai avoliitossa!
Minä tapasin ihmisen lokakuussa ja helmikuussa olin raskaana. Minä olin sinkku mutta toinen henkilö ei; oli kuulemma huonossa suhteessa. Nyt yhteistä eloa 10 vuotta. Ei ole tarvetta naimisiinmenolle; ainoastaan pitää miettiä perintöjä kun toinen kuolee. Tai jos erottaisiin, mikä tavara on kenenkin
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin: avioliittohan ei ole mikään tae, että ollaan aina yhdessä. Rakkaus voi loppua. Olivat avio- tai avoliitossa!
Minä tapasin ihmisen lokakuussa ja helmikuussa olin raskaana. Minä olin sinkku mutta toinen henkilö ei; oli kuulemma huonossa suhteessa. Nyt yhteistä eloa 10 vuotta. Ei ole tarvetta naimisiinmenolle; ainoastaan pitää miettiä perintöjä kun toinen kuolee. Tai jos erottaisiin, mikä tavara on kenenkin
Onhan se, jos sen ottaa vakavasti. Mutta eihän se tietenkään nykyään käy, koska joskus on parempi erota kuin jatkaa yhdessä yms
Jos olet suhteessa niin sinun ei pidä antaa kenenkään suhteesi ulkopuolisen ymmärtää. Etkä edes flirttaile. Rikot ihmisiä käytökselläsi.
Ihmiselle tulee tuollainen rakastumisvaihe nelissäkymmenissä. Joskus se kohdistuu omaan puolisoon, joskus ei, mikä tietysti aiheuttaa hankaluuksia. Sanoisin, että kuuluu ikään.