Lisäsikö lapsien saanti onnellisuuttasi?
Otsikossa kysymys.
Voisitko enää kuvitella elämää lapsettomana? Jos oisit tiennyt, millaista on olla äiti, niin olisitko jättänyt lapset tekemättä vai sen sijaan valinnut tismalleen samoin, tai jopa tehnyt aiemmin lapset jos vain mahdollista?
Kommentit (63)
Tullessani raskaan päivän jälkeen kotiin lapset on ihanan piristäviä ja laittavat asiat oikeisiin mittasuhteisiin
Lisäsi onnellisuutta. Elämä alkoi siitä. Tuli elämälle tarkoitus.
Lisäsin onnellisuutta. Siksi toivoin ja sain oman lapsen josta Nautin.
Hyi. Lapset on likaisia ja kalliita. Menettää oman itsenäisen elämän.
Vierailija kirjoitti:
Lisäsi onnellisuutta. Elämä alkoi siitä. Tuli elämälle tarkoitus.
Elämäntarkoituksena lapset 😆 Säälin heitä.
Sekä lisäsi että vähensi. Lapset ovat arvokkainta, mitä ihmisellä voi ikinä olla. Ja parasta. Mutta toki aikuistenkin lasten huolet ovat aina äidin mielessä.
Jos olisin tiennyt minkälaista kiusaamista tämä on synnärillä, päiväkodissa ja koulussa, en ikimaailmassa olisi tehnyt lapsia. Fiksut ihmiset jättää tekemättä. Uupumus tulee viimeistään päiväkodin jokapäiväisistä kyselyistä, lippulapuista, pakkomyyntilapuista, tuputuslapuista, saat tapella lapsen oikeuksista ettei joudu uskonnolliseen aivopesuun, kaikkeen pitää osallistua ja vtun keskustelut yms, eväsretkiä joka toinen päivä ja siihen liittyen 52:n asian lista mitä pitää ottaa mukaan erikseen retkireppuun.
Jos luulet, että tämä helpottaa koulussa, niin ei. Toiset lapset kiusaa sinun lasta, ope kiusaa lapsia, ketään ei kiinnosta lapsen hyvinvointi koulussa, bussikuskit vittuilee, terkkarikin on ihan turha ja tyhmä, pakolliset joulumyyjäiset, pakolliset muut myyjäiset 34 krt vuodessa, wilma täynnä haukkumaviestejä lapsestasi ja muuta ihan turhaa viestiä.
Ei kannata millään mittarilla se lapsenteko. Säästäkää lapsenne kaikelta tältä pahalta älkääkä tehkö tähän maahan yhtäkään lasta.
Tottakai rakastan lapsiani, mutta en koe että minun onnellisuus on heistä kiinni, varmasti olisin onnellinen siinäkin tilanteissa että en olisi lapsia saanut.
Olen 47 ja kolmen lapsen äiti, joten nyt ei kiitos enää.
Mutta joo, minut lapset ovat tehneet hyvin onnelliseksi. Mä olen siitä onnekas, että saan pienistä asioista suuria tunne-elämyksiä, joten ihan tavallinen juttelu tai vaikka metsässä juoksentelu lasten kanssa tuottaa mulle suuria onnellisuuden kokemuksia.
Mä olen tosi onnellinen nyt, kun lapset ovat päässeet taaperoiästä. Valehtelematta päivittäin mietin sitä, että lapset ovat parasta mitä mun elämässä on tapahtunut. On toisinaan raskasta, mutta kadun vain sitä, etten tehnyt lapsia aiemmin. Nyt lapsiluku jää kahteen, kun ikä tulee vastaan.
Mun lapset on tosi hauskoja tyyppejä ja niiden kanssa on tosi hauskaa touhuta ja puuhastella. Olen tosi onnellinen niiden seurassa. Joskus vaan istun sohvalla ja tuijotan niiden leikkejä typerä virne naamalla :D
En vaihtaisi takaisin lapsettomuuteen. Itse olen onnellisempi nyt kahden lapsen kanssa kuin ennen lapsia. Vaikka on ollut pari tosi rankkaa vuotta, olen kokenut valtavaa onnea, rakkautta ja merkityksellisyyttä. Minulla tosin alle kouluikäiset lapset vielä, että olen aika alussa tässä hommassa. Mutta kannattaa harkita tarkkaan ennen kuin päätät kumpaankaan suuntaan. Itse luin valtavasti vanhemmuuteen liittyviä keskustelupalstoja (esim. redditiä) ennen päätöstä. Tuntui että tiesi vähän paremmin, mitä voi olla luvassa, vaikla olihan se todellisuus kuitenkin vielä intensiivisempää kuin kuvittelim
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäsi onnellisuutta. Elämä alkoi siitä. Tuli elämälle tarkoitus.
Elämäntarkoituksena lapset 😆 Säälin heitä.
Miksi säälit? Mikä on oman elämäsi tarkoitus?
Lisäsi onnellisuuden ihan eri sfääreihin. Kun oli vauvoja ja pienet lapset niin siinä ajassa oli jotain taikaa.. en ole ikinä ollut niin onnellinen.
Nyt lapset teinejä ja ihana kun on omia ihmisiä, ystävinäkin ja tukena, tässä maailmassa.
Oon miettinyt että toisaalta lohdullista lapsettomille kun eivät voi tietää mistä jäävät paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsien kanssa on kiva tehdä asioita. Eli lisää onnellisuutta, mutta myös väsymystä ja surua.
Totta. Lapset kuuluvat elämään. Väsymys ja huolenpito lapsista kuuluu elämään.
Kyllä ehdottomasti olen halunnut tämän oman jengini. Mitä kaikkea hauskaa me saammekaan vielä kokea tulevaisuudessa.
En tule koskaan tietämään koska orpon ja purran Suomeen en aio lisääntyä. Lapseni saisi täällä kuulla koko ajan vain olevansa ei toivottu ja vihattu loispummi.
Lapsien kanssa on kiva tehdä asioita. Eli lisää onnellisuutta, mutta myös väsymystä ja surua.