Lue keskustelun säännöt.
Lisäsikö lapsien saanti onnellisuuttasi?
07.05.2026 |
Otsikossa kysymys.
Voisitko enää kuvitella elämää lapsettomana? Jos oisit tiennyt, millaista on olla äiti, niin olisitko jättänyt lapset tekemättä vai sen sijaan valinnut tismalleen samoin, tai jopa tehnyt aiemmin lapset jos vain mahdollista?
Kommentit (63)
Olen hyvin onnellinen kun sain Ennin. Ihan sopivassa iässä sain hänet, en koe, että olisi aiemmin tarvinnut tehdä mutta toisaalta ei myöhemminkään,a
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäsi onnellisuutta. Elämä alkoi siitä. Tuli elämälle tarkoitus.
Elämäntarkoituksena lapset 😆 Säälin heitä.
Kysyitkö vanhemmiltasi mitä mieltä he ovat siitä että et jatkanut heidän sukuaan?
Ajattelitko vain sinun omaa itsekästä elämääsi.
Miksi kuvittelet että vanhemmat ei voisi olla ok että lapsi saa elää kuin haluaa jos on onnellinen?
Omat tyttäret ovat kohta 11 ja 9, ja voin sanoa että elämä oli oikein kivaa ennen heitä, mutta ai luoja kuinka onnellinen heistä olen. Eli kyllä, on lisännyt onnellisuutta, valtavasti, ja antanut tosiaan sen oikean tarkoituksen elämälle. Toki, pitää myös muistaa, että olen ollut niin onnekkaassa asemassa, etten tiedä saaneeni keskenmenoja, lapset ovat terveitä ja pärjäävät koulussa sekä harrastuksissaan erittäin hyvin. Jos on paljon haastetta arjessa (jota todella ei voi monestikaan ennakoida), asia voi olla mm. jaksamisen kanssa ihan toisin, vaikka lapset valtavan rakkaita aina ovatkin :)
Itse lapsettomana pallottelen ihan hirveästi, että haluanko lapsia vai en.
Mulla on kyllä paljonkin kokemusta lapsista, sisaruksillani on paljon lapsia ja heidän kanssaan on ollut kiva touhuta ja kyllä ne osaa tosi suloisia olla. Välillä kyllä ihan todella raskaita.
Kotiin päästyä huokaisen, että onneksi mulla ei ole lapsia itselläni. Toisaalta näen sen äidin taian kaikissa äideissä ja sen rakkauden ja ymmärrän, että omat lapset ovat aina omat lapset. Ei ole yhtään sama, että lapsettomana näen esim. ystävilläni lapset, jotka huutavat, heittävät makaronilaatikkolautasen lattialle tahallaan, karjuvat, esittävät ehkä ja itkevät ja väsyneet äidit sanoo välillä, että älkää ikinä tehkö lapsia!
Sitä ajattelee, että onko se kuitenkin ihan kauheaa.
Silti kuitenkin vanhemmat kokevat aivan pakahtunutta rakkautta lapsiinsa, vaikka varmasti hermot menee tuhat kertaa.
Meillä on kaksi lasta nyt jo teini-iässä. Ihanaa on lapsiperheen elämä ollut täällä maalla. Muutimme pois Helsingistä, kun esikoinen oli parivuotias ja toinen syntyikin sitten vuoden kuluttua. Samaan aikaan tehtiin isot remontit vanhassa maalaistalossa, mies perusti oman yrityksen ja minä opiskelin yliopistotutkinnon samalla kun tein keikkatöitä vanhalla alallani. Nämä kaikki siis kun lapset oli alle 10.
Koska meillä on lastenhoitojärjestelyt aina olleet kunnossa, olen voinut olla kolme päivää viikossa opiskelupaikkakunnalla ja tehnyt töitä vähän kauempanakin. Mies on ollut enemmän kotosalla lasten kanssa, ainakin iltaisin, koska tekee lähinnä kotoa käsin maatalousalan ja markkinoinnin työtä. Mutta yrityksen kasvaessa hänkin on enemmän poissa kotoa, joten onneksi lapset ovat jo niin isoja, että pärjäävät kotiapulaisen ja tarvittaessa lasten- tai teinienvahdin kanssa.
Mulle ihan henkilökohtaisesti lapsista on ollut pelkkää iloa ja nyt kun teen töitä suurimmaksi osaksi kotoa käsin, on kiva kun he pyörivät tässä, harrastavat ja keksivät kaikkea kivaa.
Lomat vietetään purjehtien ja lasketellen ja ne ovatkin aina olleet sitä parasta yhteistä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäsi onnellisuutta. Elämä alkoi siitä. Tuli elämälle tarkoitus.
Elämäntarkoituksena lapset 😆 Säälin heitä.
Kysyitkö vanhemmiltasi mitä mieltä he ovat siitä että et jatkanut heidän sukuaan?
Ajattelitko vain sinun omaa itsekästä elämääsi.
Miksi kuvittelet että vanhemmat ei voisi olla ok että lapsi saa elää kuin haluaa jos on onnellinen?
Itse olen omille lapsille sanonut että se on heidän oma päätös tekevätkö lapsia vai eivät, mun suvussa on paljon lapsettomia ja heidän päätös on hyväksytty perheessäni, olen kasvanut siihen että lapsettomuus on yhtä luonnollista kuin se että haluaa lapsia.
Itse menetin omat. Ei ole tuonut onnea sen takia. Päin vastoin. Jokapäiväinen syyllisyyden tunne ja viha itseä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, en voinut kuvitella miltä tuntuu kun saa pienen käärön syliinsä. Suurempaa onnea ei voi olla. Elämällä oli tarkoitus silloin kun lapset olivat pieniä. Nyt lapset ovat aikuisia ja elämä on mukavaa, siitä nauttii ja olen onnellinen mutta jotenkin pienemmällä tavalla. Elämästä puuttuu se lapsen aitous, ne halaukset ja kysymykset, se kuinka innoissaan he olivat kaikesta ja kuinka itsekin katseli maailmaa osin lapsen silmin. Onneksi saimme lapsia ja sen elämän heidän kanssaan.
Vähän vaikee sanoo. Yksi lapsi lisäsi onnellisuutta 100%. Mutta tein virheen ja tein toisen heti perään ja onnellisuus laski 200% alas tai enemmänkin. Ihan hirveetä toipua raskaudesta/synnytyksestä ja hoitaa vauvan lisäksi vilkasta taaperoa. Ja mua harmittaa kun tykkäsin tosi paljon taapero vaiheesta (vauvat taas on ihan tyhmiä ja tylsiä) mutta vauva vei kaiken energiani niin en saanut nauttia siitä taaperoajasta ollenkaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Orpo ja Purra rakastavat lapsia, ovat hyviä ihmisiä ja tekevät paljon työtä tämän maan eteen.
Olin onnellinen lapsistani. Uskoin onnistuneeni heidän hoidossaan, heistä tuli vähintäinkin käypäsiä ihmisiä, mutta aikuistuttuaan he alkoivat pikku hiljaa solvaamaan minua, ottivat etäisyyttä. He tekevät paljon työtä ja syyttävät minun sukupolvea siitä että joutuvat koville. Heitä ei kiinnosta yhtään millaista minulla on ollut.
Olen hämmentynyt ja pikku hiljaa surullinen. Lapsenlapsi ei pääse tapaamaan minua, en tutustu hänen.
Ukin haudalle eivät halua edes käymään. On selvää, että vanhennuttuani lisää, en halua vaivata heitä. Jotenkin on selvittävä ja sen aion tehdäkin. Ehkä minulla kuitenkin on kohtalotovereita.
Kyllä lisäsi.
Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä ja itsekkyydestä.
Lasten hankkiminen on luonnollista ja hauskaa ja se kuuluu elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni ovat parasta maailmassa, mutta toki heidän mukanaan tuoma huoli on ihan omaa luokkaansa. Huoli heidän voinnistaan, terveydestään ja onnellisuudestaan.
Kyllä. Olin vapaaehtoisesti lapseton 36-vuotiaaksi asti, eli tiedän, minkälaista se on. Tuon jälkeen sain kolme lasta ja tunnen elämäni täydeksi, hyväksi ja toimeliaaksi.
Lasten saaminen nelikymppisenä on tavallaan nuoruuden pidentämistä. Monet ikäiseni lapsettomat harrastavat eläkeläisten harrastuksia, ovat ylipainoisia ja alkoholinkäyttö on heille tärkeä elämän sisältö. Tämä toki näkyy päälle sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin tiennyt minkälaista kiusaamista tämä on synnärillä, päiväkodissa ja koulussa, en ikimaailmassa olisi tehnyt lapsia. Fiksut ihmiset jättää tekemättä. Uupumus tulee viimeistään päiväkodin jokapäiväisistä kyselyistä, lippulapuista, pakkomyyntilapuista, tuputuslapuista, saat tapella lapsen oikeuksista ettei joudu uskonnolliseen aivopesuun, kaikkeen pitää osallistua ja vtun keskustelut yms, eväsretkiä joka toinen päivä ja siihen liittyen 52:n asian lista mitä pitää ottaa mukaan erikseen retkireppuun.
Jos luulet, että tämä helpottaa koulussa, niin ei. Toiset lapset kiusaa sinun lasta, ope kiusaa lapsia, ketään ei kiinnosta lapsen hyvinvointi koulussa, bussikuskit vittuilee, terkkarikin on ihan turha ja tyhmä, pakolliset joulumyyjäiset, pakolliset muut myyjäiset 34 krt vuodessa, wilma täynnä haukkumaviestejä lapsestasi ja muuta ihan turhaa viestiä.
Ei kannata millään mittarilla se lapsenteko. Säästäkää lapsenne kaikelta tältä pahalta älkääkä tehkö tähän maahan yhtäkään lasta.
Sulla taitaa olla ihan muita ongelmia. Lapseni on 10 v., enkä ole vielä kertaakaan joutunut johonkin pakkomyyjäisiin? Muutenkin jos oma asenne on ikävä, tuntuu, että koko maailma vittuilee, kun syy löytyy peilistä.
Lapseni ovat jo aikuisia, mutta olen ehdottoman onnellinen siitä, että he ovat elämässäni. Totta kai lapset lisäävät myös huolta ja murhetta, mutta silti ollaan selvästi plussan puolella. Ihan varmasti tässä vaiheessa kaduttaisi, jos en olisi lapsia saanut. Nyt on ensimmäinen lapsenlapsi tulossa ja sitäkin elämänvaihetta odotan innolla.
Vaikka joskus oli rankkaa, niin sanoisin että enemmän lapset ovat elämäni onnellisuutta lisänneet kuin esim raha.
Puhun omilleen muuttaneiden lasteni äitinä, jolla ei suuremmin ollut lasten isää tukena arjessa. Työlleen omistautunut mies, joka nollasi illat alkoholilla. Helpompaa oli sitten ihan keskenään.
Minulla on muutakin elämää enkä roiku lapsissani, mutta ovat he silti suurin sisältö ja merkitykseni. Yhä vieläkin.
Lisäsi onnellisuutta. Ennen en tiennyt kuinka voikin rakastaa. Minulla on kolme lasta ja ovat hienoja tyyppejä, olen niin onnellinen ja ylpeä jokaisesta. Nyt ovat jo aikuisia ja minulla on aikaa itsellenikin, mutta yhteys lapsiini on vahva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäsi onnellisuutta. Elämä alkoi siitä. Tuli elämälle tarkoitus.
Elämäntarkoituksena lapset 😆 Säälin heitä.
Kysyitkö vanhemmiltasi mitä mieltä he ovat siitä että et jatkanut heidän sukuaan?
Ajattelitko vain sinun omaa itsekästä elämääsi.
Kenenkään ei tarvitse olla mikään siitossonni tai synnytyskone vasten tahtoaan. Eikä mahdolliset lapseni ole minun tai kumppanini suvun jatkeita, vaan itsenäisesti ajattelevia yksilöitä, joilla on myös vapaus tehdä omat ratkaisunsa.
En missään nimessä valitsisi lapsettomuutta, vaan haluaisin enemmän lapsia kuin nämä kaksi.
Kysyitkö vanhemmiltasi mitä mieltä he ovat siitä että et jatkanut heidän sukuaan?
Ajattelitko vain sinun omaa itsekästä elämääsi.