Lisäsikö lapsien saanti onnellisuuttasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäsi onnellisuutta. Elämä alkoi siitä. Tuli elämälle tarkoitus. 

Elämäntarkoituksena lapset 😆 Säälin heitä.

Tämä on kyllä ehkä naurettavan kommentti ikinä. 😄 Sano yksi laji, jonka elämäntehtävä ei olisi jatkaa sukua? Eikä se tarkoita sitä, että muu elämä loppuu siihen, kuten näyttää kuvittelevan.

No, vanhempana ymmärrät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäsi onnellisuutta. Elämä alkoi siitä. Tuli elämälle tarkoitus. 

Elämäntarkoituksena lapset 😆 Säälin heitä.

Säälisitkö omia vanhempiasi, jos heidän elämäntarkoituksena olisi ollut lapset?

Ymmärrän, että vanhempi-lapsi-suhde voi olla ongelmallinen, mutta eiköhän perhe muodossa tai toisessa ole ihan hyvä sisältö elämälle? Ja minusta jokainen saa tehdä elämällään mitä tahtoo, kunhan ei satuta muita tai itseään.

Eihän tuota voi tietää, millainen elämä olisi ilman lapsia. 

Aikoinani yritimme saada lasta ja keskenmenon jälkeen olin aika maassa, luulen jos emme olisi saaneet lasta, niin olisin ollut onneton. 
Olisiko alkanut lapsettomuushoito rumba, joka olisi ollut varmasti raskasta.

Lapseni on jo aikuisia ja olen tavattoman ylpeä heistä, minulle maailman tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset. 
Joo, pikkulapsiaika oli varmasti joskus väsyttävää, mutta ei sitä muista enää. Omat syyllisyyden vaiva aika-ajoin, Jos tekikin jotain väärin.

 Lapsethan on joutuneet sopeutumaan minun valintoihin. Esim asuinpaikka, minun omat näkemykseni elämästä, kulttuurista, uskonnosta ,, lista on loputon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäsi onnellisuutta. Elämä alkoi siitä. Tuli elämälle tarkoitus. 

Elämäntarkoituksena lapset 😆 Säälin heitä.

Kysyitkö vanhemmiltasi mitä mieltä he ovat siitä että et jatkanut heidän sukuaan? 

Ajattelitko vain sinun omaa itsekästä elämääsi.

Kenenkään ei tarvitse olla mikään siitossonni tai synnytyskone vasten tahtoaan. Eikä mahdolliset lapseni ole minun tai kumppanini suvun jatkeita, vaan itsenäisesti ajattelevia yksilöitä, joilla on myös vapaus tehdä omat ratkaisunsa. 

Äiti ei ole mikään synnytyskone eikä isä ole mikään sonni. Onneksi sinulla ei ole lapsia koska olet sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäsi onnellisuutta. Elämä alkoi siitä. Tuli elämälle tarkoitus. 

Elämäntarkoituksena lapset 😆 Säälin heitä.

Kysyitkö vanhemmiltasi mitä mieltä he ovat siitä että et jatkanut heidän sukuaan? 

Ajattelitko vain sinun omaa itsekästä elämääsi.

Miksi kuvittelet että vanhemmat ei voisi olla ok että lapsi saa elää kuin haluaa jos on onnellinen?

Ei sitä tarvitse edes kuvitella. Sinä olet saanut elämänlahjan mutta itsekkäistä syistä et ole valmis antamaan sitä eteenpäin. Sä olet laiska ja itsekäs. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäsi onnellisuutta. Elämä alkoi siitä. Tuli elämälle tarkoitus. 

Elämäntarkoituksena lapset 😆 Säälin heitä.

Kysyitkö vanhemmiltasi mitä mieltä he ovat siitä että et jatkanut heidän sukuaan? 

Ajattelitko vain sinun omaa itsekästä elämääsi.

Miksi kuvittelet että vanhemmat ei voisi olla ok että lapsi saa elää kuin haluaa jos on onnellinen?

Ei sitä tarvitse edes kuvitella. Sinä olet saanut elämänlahjan mutta itsekkäistä syistä et ole valmis antamaan sitä eteenpäin. Sä olet laiska ja itsekäs. 

Ei kannattaisi haukkua, kun ei tiedä toisen kuormia. 

Joinakin päivinä lasten kanssa eläminen on kuin taivaassa, paljon iloa ja naurua, sellaisia onnenhetkiä jota ei lapsettomana voi kuvitella ja sitten on niitä päiviä jolloin laskeudutaan helvetin porteille ja koko päivä on yhtä helvettiä ja lapset hankalia ym. Sellaista se on niiden kanssa. En voisi vaihtaa lapsettoman elämään  monesta syystä. Mutta olisi välillä voinut olla helpompaakin, rankat ajat ovat olleet välillä liikaa kun Suomessa pitää selvitä ilman apua nykyisin. Tai se apu jota voi saada on lähinnä vain just joku perhetyöntekijä eikä se mitä perhe itse toivoo. 

Kyllä ja ei. Sain rakkautta jota en olisi osannut kuvitellakaan, ja surua, jota en olisi osannut kuvitellakaan. 

Ei. En halunnut lapsia. Mies halusi ja toki koko ympäristö siihen painosti. 

Esikoinen syntyi pikkukeskosena kaikkine ongelmineen. Uuvuin, sairastuin, jouduin pitkälle sairauslomalle alle 40-vuotiaana, työkyvyttömyyseläkkeelle alle 50-vuotiaana ja pilasin lasteni lapsuuden. Avioliitto hajosi. Kaikki tämä vain siksi, että yritin parhaani roolissa, joka ei ollut minun.

Nyt kun he ovat kohta 30, pyytelen heiltä anteeksi sitä että uuvuin, sairastuin ja olin huono äiti.

Ihmisen pitää kuunnella itseään eikä muita tässä asiassa. Itseään, ei muita. 

Lisäsi todellakin lapset minun onnellisuutta, ja lapsenlapsista on tullut vielä tuplasti lisää. Täyttä elämää!

En olisi tehnyt jos olisin tiennyt kuinka vaikeaa tämä todellakin on nepsyn kanssa. Rakastan häntä kuitenkin mutta hiukset tässä harmaantuu ennen aikojaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei. En halunnut lapsia. Mies halusi ja toki koko ympäristö siihen painosti. 

Esikoinen syntyi pikkukeskosena kaikkine ongelmineen. Uuvuin, sairastuin, jouduin pitkälle sairauslomalle alle 40-vuotiaana, työkyvyttömyyseläkkeelle alle 50-vuotiaana ja pilasin lasteni lapsuuden. Avioliitto hajosi. Kaikki tämä vain siksi, että yritin parhaani roolissa, joka ei ollut minun.

Nyt kun he ovat kohta 30, pyytelen heiltä anteeksi sitä että uuvuin, sairastuin ja olin huono äiti.

Ihmisen pitää kuunnella itseään eikä muita tässä asiassa. Itseään, ei muita. 

No, mutta moni voi uupua ja sairastua, olipa lapsia tai ei. Ongelmia tosiaan tulee, jos yrittää olla liian kiltti ja toteuttaa muiden toiveita oman itsensä kustannuksella. 

Oikeasti, se kuvio on Suomessa aika raskas, että on täyden päivän töissä, pienet lapset, päiväkotijutut ja kotityöt. 

Vaikka pohjoismainen tasa-arvo ja pienet tuloerot ovat enimmäksen hyviä asioita, niin niihin liittyy myös näitä varjopuolia, kuten se, että kaikkien pitäisi pärjätä ja jaksaa itse. Monissa maissa keskiluokkainen äiti, joka käy vaativissa töissä, pystyy palkkaamaan kotiin hoitajan lapsille ja kodille, ja se helpottaa elämää todella paljon, tuloerot ja verotus ovat erilaisia ja mahdollistavat kotiavun monille. Kodinhoitajan lapsilla puolestaan on usein mummo tai muu sukulainen hoitamassa lapsia ja kotia, perheet ovat isompia, käyhemmille yhteisö on tärkeä apu, eikä tarvitse pärjätä yksin.

Kyllä koen eläväni elämäni onnellisinta aikaa! Lapset 3v ja 6v ja ihana aviomies. Olen joka päivä heistä kiitollinen. Vaikka tietysti lapsista aiheutuu myös väsymystä ja huolta.

Kyllä lisäsi, valtavasti. Vanhemmuus on yksi rankimmista kokemuksista elämässäni, mutta myös kaikkein palkitsevin. Mikään ei anna samanlaista täyttymyksen tunnetta, rakkautta ja tarkoitusta elämään, kuin omat lapset. 

Kyllä lisäsi. En voinut kuvitellakaan miten upeaa vanhemmuus on! Olisin halunnut kolme lasta, valitettavasti sain vain yhden terveydellisistä syistä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuota voi tietää, millainen elämä olisi ilman lapsia. 

Aikoinani yritimme saada lasta ja keskenmenon jälkeen olin aika maassa, luulen jos emme olisi saaneet lasta, niin olisin ollut onneton. 
Olisiko alkanut lapsettomuushoito rumba, joka olisi ollut varmasti raskasta.

Lapseni on jo aikuisia ja olen tavattoman ylpeä heistä, minulle maailman tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset. 
Joo, pikkulapsiaika oli varmasti joskus väsyttävää, mutta ei sitä muista enää. Omat syyllisyyden vaiva aika-ajoin, Jos tekikin jotain väärin.

 Lapsethan on joutuneet sopeutumaan minun valintoihin. Esim asuinpaikka, minun omat näkemykseni elämästä, kulttuurista, uskonnosta ,, lista on loputon.

Eihän tuota voi tietää, millainen elämä olisi ilman lapsia. 
 

-> Kyllä voi. se on sellaista, kun se oli ennen lapsia. Minulla se tarkoitti sitä, että kävin töissä, jumpassa ja oltiin miehen kanssa kahden iltaisin. Katsottiin telkkaria ja oltiin vaan. En olisi ollut mikään uratykki kuitenkaan vaikka työni onkin kiinnostavaa. Elämä ei ollut huonoa, mutta lapsen kanssa se on parempaa. Jotenkin täydempää. En osaa sitä selittää tän paremmin.

Kyllä. Minusta tuli äiti ensimmäisen kerran 36 vuotiaana, ja se muutti elämäni. Olin aiemmin keskittynyt suorittamaan ensin koulussa, sitten yliopistossa ja sitten työelämässä uraa rakentaen. 

Kun pidin esikoista sylissäni, tajusin että tämä on parempaa kuin mikään työelämän tavoitteen saavuttaminen, bonusten kilahtaminen tilille, tai uusi titteli työelämässä ikinä oli.

Olen superonnellinen lapsistani, joista nuorin juuri muutti omilleen. Koen, että aika kun lapset olivat vielä kotona, oli sitä varsinaista elämää. Oli kiirettä ja menoa ja rahapulaa, mutta myös mummolareissuja ja hiihtolomia ja rakennusprojekteja, leipomista ja ruuanlaittoa ja kaikkea sitä peruselämää. Nytkin leivon ja rakentelen, mutta ei se enää ole sama. Olen iloinen omasta ajasta, mutta ei sekään tunnu enää samalta : ) Lapsistani tuli järkeviä ja kekseliäitä ja he suhtautuvat elämään samalla intohimolla, kuin itsekin ja olen siitä todella tyytyväinen. Ihmettelen, miten kekseliäitä ja pärjääviä heistä tuli, vaikka ajoittain meillä olikin rankkaa esim. rahan kanssa. Elämä jotenkin alkoi lasten syntymästä. 

Vierailija kirjoitti:

Hyi. Lapset on likaisia ja kalliita. Menettää oman itsenäisen elämän.

Kunnes jossain vaiheessa huomaat olevasi yksin ja yksinäinen. Elämä on valintoja.

Olin onnellinen kun menin 18v naimisiin ja sain vauvan.