Pikkulapsista teini-ikäisiksi ja 18-vuotiaiksi hujahti ihan hetkessä - tuntuuko muistakin siltä?
Lastenhuoneiden kaapitkaan eivät ole ehtineet päivittyä. Eli kaapeissa on vieläkin lapsuuden leluja sun muita. Ainoastaan vaatteet on tietenkin päivitetty joka vuosi kasvunkin takia.
Olohuoneen tv-tason sisällä täynnä lapsuuden pleikkaripelejä. Kaapeissa lapsuuden lautapelejä sun muita.
Yhtäkkiä täällä onkin pari täysi-ikäistä lasta, enkä itsekään ole enää mikään 35-vuotias, vaan miltei viisikymppinen.
Asunnon sisustus on jämähtänyt siihen samaan, mitä se oli pikkulapsiaikana, monien kaappien sisältö muuallakin on sitä samaa. Mitään tavaroita ei ole osteltu enää, niillä on menty, mitä aikoinaan hommattiin. Samat lakanat, astiat, koristeet sun muut.
Kommentit (8)
Lasten ikävuodet 7-20 meni aivan käsittämättömän nopeasti. Ja kaikki tavarat on vielä täällä, pehmot, pelit, kaikki. Kaikenlaisia suunnitelmia oli isompaan kotiin muutosta, koiran hankinnasta jne. Sinne meni, nyt ovat opiskelemassa toisilla paikkakunnilla.
Elämä menee todella nopeasti eteenpäin.
Itse en ole vielä puolivälissäkään tätä matkaa. Mutta hirvittää kieltämättä, kun tuntuu että tahti vaan kiihtyy vuosien kulussa.
8 ja 6v tyypit taloudessa, jotka on vielä pieniä. Mutta jo nyt huolestuttaa se, miten he paikkansa tässä maailmassa löytää kun pitäisi itse alkaa pärjäilemään.
Kai se on joku sisäänrakennettu huoli joka ei vanhemmista täysin katoa koskaan. Mutta nää ajat joissa näkee, että perinteinen työelämä ja sitä kautta yhteiskuntarkenne on menossa ihan uusiksi, pistää miettimään vielä enemmän.
No koitan olla murehtimatta ja antaa noiden olla lapsia kun sellaisia vielä ovat. Kylmäävää, että jotkut muksut elää maailmassa jossa voi joutua väistelemään puukkoja 3-5 v päästä. :/
Meni nopeasti, uusi vaihe tuli aina limittäin vanhan kanssa, ettei tajunnut sitä kertaa kun piti viimeistä kertaa vauvaa sylissään kun viereen tepsutti jo taapero jne. Lasten kouluunmenosta lakkiaisiin oli silmänräpäys. Olen joutunut muuttamaan lasten kanssa 2 kertaa ja lasten kotoamuuton jälkeen vielä kerran eli ei mulla mitään leluja ole kaapeissa. Telkkaritason laatikoissa taitaa vielä olla lasten DVDtä.
Valokuvia on paljon ja niitä katselen välillä. Lapset on nyt 20 ja 23v. Jotenkin karua, että minä olen ainoa, joka muistan minun ja kahden tärkeimmän ihmiseni ihania hetkiä varhaislapsuudesta.
No ei ihan täysi-ikäinen vielä, mutta nopeasti se aika on mennyt ja tiedän, että ei tuo viimeinenkään etappi kauaa kestä, mutta toivottavasti silloin tämä teini-iän draama ja kaaos on hieman hellittänyt.
Ihan pelottavan nopeasti aika mennyt. Poika nyt 19v ja armeijassa tällä hetkellä. Tuntuu että ihan vasta hän istui vielä rattaissa ja kohta varmaan jo muuttaa kotoa pois😥
Eikö täällä ole muita vanhempia, joiden lapset ovat kohta täysi-ikäisiä tai jo täysi-ikäisiä?