Vanhuus omakotitalossa

Vanhana pitää luopua monista asioista. Ja kun kuolema kolkuttaa, kukkapenkeistä luopuminen tuskin on se tärkein asia.

Jos olisit viisas niin luopuisit omakotitalosta jo nyt. 

Arvostan sitä, että mietit asiaa jo etukäteen. Halveksin liian montaa vanhusta, jotka kuvittelivat olevansa kuolemattomia ja lapset heidän ilmaisia talonmiehiään. 

Kevät tulee kerrostaloonkin. Aina voi katsella vanhoja valokuvia ex-omakotitalon puutarhasta.

Ei sun mistään tarvi luopua. Nyt kun suuret ikäluokat vanhenevat, erilaisia pienkiinteistönhuoltofirmoja syntyy kuin sieniä sateella tekemään vanhijen ja laiskojen pihatöitä.  Sellaiselta voit tilata kaikki huoltotoimet. 

Siinä vaiheessa, kun selkä ei taivu eivätkä polvet notkistu ja vuohenputket valtaavat perennapenkit, on korkea aika luopua siitä ihanasta pihasta. 
Siihen asti nauti pihahommista, niitä riittää pienessäkin pihassa, jos istutuksia on paljon.

Miksi pitäisi luopua omakotitalosta ja muuttaa kerrostaloon? Suurin osa vanhuksista ei tarvitse mitään kotiapua ja pystyy elämään lähestulkoon elämänsä loppuun asti ns. omassa kodissa, keskimääräinen sairaalassa-/hoitolaitoksessaoloaika ennen kuolemaa on alle 2 vko. 

Pihatalkkari on halpa hankinta, kulut saa kotitalousvähennykseen.

Pitää muuttaa kun siihen vielä kykenee. Meillä sama juttu, aiomme myydä talon kun jäämme eläkkeelle. Olemme remontoineet talomme huolella, jokaikisen neliösentin olemme käyneet läpi ja osan useampaan kertaan. Piha on luotu ihan tyhjästä. Täällä on vietetty synttäreitä, rippi- ja ylioppilasjuhlia, hauskoja juhlia kavereiden kanssa. Mutta ajattelen niin, että talo ansaitsee sitten uuden perheen, uudet juhlat ja hauskat muistot. En halua olla yksin leskenä autiossa talossa muistojen keskellä köpöttelevä vanhus. Taloudellisestikin tulee raskaaksi ostaa kaikki huoltotyöt sitten kun niitä ei enää jaksa tehdä. Sentimentaalisuus tulee liian kalliiksi.

Eläkkeellä on aikaa reissata ja miettiä paikkaa, jossa viihtyisi, ilman huota talosta. 

Siivoat turhat tavarat pois ja otat tyhiin huoneisiin vuokralaisen, perustat kommuunin.

Turha murehtia tulevasta! Etukäteen murehtiminen ei puutarhasta luopumisesta ( sitten joskus) tee yhtään helpompaa.

MInulla sama edessä!  Haikeana katson kevään saapumista pihaan lintuineen. Luopumisen tuska riipii jo nyt vaikka joitain vuosia uskon tässä vielä asuvani.  Mieli työstää jo nyt tulevaa surua.  Kaikesta joutuu kerran luopumaan, kaikki on vain lainaa!

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit viisas niin luopuisit omakotitalosta jo nyt. 

Sinä olisit viisas, jos lopettaisit älyttömyyksien latelusi tälle palstalle. Et voi tietää Ap:n kuntoa, hän voi olla paljon paremmassa kunnossa sekä kropastaan että päästään kuin sinä ikinä.

Ymmärrettävää. Aika aikaa kutakin.

Omakotitalo on ihana keväällä, kun kesä on aluillaan ja puutarha herää kukkimaan, muun ajan vuodesta ei niinkään ihana. Viimeistään omenasadon vyöryessä päälle ja marjapensaiden huutaessa poimijoitaan alkaa kerrostaloasuminen kummasti houkutella.

Ei riipaise istutukset kun niitä ei ole :-) mutta tänne maalle muutettua oon tottunut ihan vaan pihalla oleiluun, kotalaavulla istuskeluun ja yleensä siihen että on tilaa ympärillä. Kerrostaluasuminenkin on tuttua kyllä. Yritetään pitää huoli että mies tämän talon myy ennen kuin ollaan ihan vanhuksia, vaan mistäpä sitä tietää, koska vaan voi tulla vaikka joku slaagi. Lapsia meillä ei kummallakaan ole "ilmaisiksi talonmiehiksi" tai hoitajiksi eli se taivas- eli hoivakotipaikkakin täytyy ihan omin toimin hankkia jos tarve tulee. 

Huomenna on huomenna, mutta tänään on tänään, joten vielä suunnittelen uusia pensas-ja perennaistutuksia. Kunhan taimikauppaan pääsen, niin se on sitten taas menoa!

Kunhan sitten vanhanakin hoidat talosi ja pihasi itse. Et odota lapsia ilmaiseksi tai rahalla "houkuteltuna" tekemään lumitöitä, leikkaamaan nurmikkoa, hoitamaan taloa jne. Se "houkuttelu" kun on aikuisen lapsen näkökulmasta pakkoauttamista. Lapset itse asuvat kerrostalossa kun ei pihahommat nappaa, mutta sitten pitäisi pitkin hampain mennä vanhuksia auttamaan. Sama kaikenlaisen turhan tavaran säilyttäminen jota on vuosikymmeniä varastoitu ajatuksella josko vielä joskus tarvitsisi. Nekin tavarat kannattaisi hävittää itse eikä odottaa että lapset sitten aikoinaan senkin tekevät. Kaikkein itsekkäintä on ajattelu, ettei vanhaa taloa voi omana elinaikanaan myydä, koska siitä ei saisi riittävästi rahaa uuteen asuntoon. Ja myös se, että tiedetään että vanhan talon kaupassa saattaa ostajilta tulla jälkivaatimuksia ilmenneiden ongelmien vuoksi. Piilovikoja ei voi ihan noin vain rajata pois vaikka huonokuntoisena myisikin. Ei kai edes purkukuntoisena myynti, ellei hinnassa ole huomioitu tulevia purkukustannuksia. Tämä kaikki sotku aiotaan jättää sitten lasten selvitettäväksi. Lapset joutuvat vastaamaan talon piilovioista vaikka eivät itse ole asuneet talossa vuosikymmeniin eikä millään kuntotarkastuksilla kaikkia vikoja saada esiin.

Vierailija kirjoitti:

Huomenna on huomenna, mutta tänään on tänään, joten vielä suunnittelen uusia pensas-ja perennaistutuksia. Kunhan taimikauppaan pääsen, niin se on sitten taas menoa!

Täällä on siis muitakin kevät-hurahtaneita, joilla perennapenkit vaan laajenevat joka kevät ja piha alkaa muistuttaa jo viidakkoa, vaikka pihan hoitaminen jo nyt on ison vaivan takana.

Meillä jäi yksi alkukesä vapaa-ajan talon pihalta ruohot ajamatta kaikenlaisten kiireiden takia. Kukkapenkki puski koiranputkea loppukesän, mutta olikin sen takia luonnonkauniin näköinen. Pörriäiset kiittelivät. Talo on haja-asutusaluetta, eli ei tuo haitannut ketään, ei meitä itseäkään.

Miten piha pysyy ihanana jos ja kun sitä ei jaksa tai pysty hoitamaan?