Vanhuus omakotitalossa
Ikäloppuvanhuus on vielä parinkymmenen vuoden päässä jossain tulevaisuudessa, mutta jo nyt on alkanut pelottaa omakotitalosta luopuminen sitten joskus.
Tai kyllähän muuten voisin asua kerrostalossakin, mutta miten pystyn luopumaan pihasta ja sen istutuksista, joita olen vuosien myötä lisäillyt niin, että puutarha on nyt melkein täydellinen! Näin keväisin on vaan niin ihanaa istua pihakeinussa ja ihailla sinisenä hehkuvaa sipulikukkamerta! Ja kohta ovat vuorossa tuomet, omenapuut, pionit ja muut ihanuudet.
Ihana kevät!
Kommentit (207)
Käyn joka kesä useita kertoja ihailemassa pihaa, jossa kukkaloisto on valtavan ihana. Ja joka kerta ikivanha mummo on kukkapenkkejään möyrimässä rollaattoriinsa nojaten. Sitkeä on mummo ja piha tiptop-kunnossa. Arvostan!
Vierailija kirjoitti:
Kunhan sitten vanhanakin hoidat talosi ja pihasi itse. Et odota lapsia ilmaiseksi tai rahalla "houkuteltuna" tekemään lumitöitä, leikkaamaan nurmikkoa, hoitamaan taloa jne. Se "houkuttelu" kun on aikuisen lapsen näkökulmasta pakkoauttamista. Lapset itse asuvat kerrostalossa kun ei pihahommat nappaa, mutta sitten pitäisi pitkin hampain mennä vanhuksia auttamaan. Sama kaikenlaisen turhan tavaran säilyttäminen jota on vuosikymmeniä varastoitu ajatuksella josko vielä joskus tarvitsisi. Nekin tavarat kannattaisi hävittää itse eikä odottaa että lapset sitten aikoinaan senkin tekevät. Kaikkein itsekkäintä on ajattelu, ettei vanhaa taloa voi omana elinaikanaan myydä, koska siitä ei saisi riittävästi rahaa uuteen asuntoon. Ja myös se, että tiedetään että vanhan talon kaupassa saattaa ostajilta tulla jälkivaatimuksia ilmenneiden ongelmien vuoksi. Piilovikoja ei voi ihan noin vain rajata pois vaikka huonokuntoisena myisikin. Ei kai edes purkukuntoisena myynti, ellei hinnassa ole huomioitu tulevia purkukustannuksia. Tämä kaikki sotku aiotaan jättää sitten lasten selvitettäväksi. Lapset joutuvat vastaamaan talon piilovioista vaikka eivät itse ole asuneet talossa vuosikymmeniin eikä millään kuntotarkastuksilla kaikkia vikoja saada esiin.
Tätä elämää ei pidä elää lapsia varten. Perintöä ei tarvitse ottaa vastaan eikä siitä huolta kantaa. On ihan kokonaan lapsen vika, jos ns. ryhtyy perintöön eli haluaa ottaa siitä osansa. Jos haluaa, kantaa sitten myös vastuun. Jos ei halua, jatkaa elämäänsä kuin ennenkin.
Vanhusten kannattaa varmistaa etukäteen, kuka suostuu ottamaan kaiken vaivoikseen ja jos ei kukaan halua taloa ja puutarhaa, ne kannattaa testamentata Vasemmistoliitolle. Siellä on rahaa vastata piilovioistakin.
Vierailija kirjoitti:
Miten piha pysyy ihanana jos ja kun sitä ei jaksa tai pysty hoitamaan?
Meillä on piha, jota ei tarvitse hoitaa. Hyvinvalitut perennat ja riittävän vähäinen määrä nurmikkoa varmistavat, että mitään ei tarvitse tehdä 5-8 vuoteen, eiköhän siinä ajassa ehdo jo itse kuolemaan ja joku muu ryhtyy leikkaamaaan omenapuita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi luopua omakotitalosta ja muuttaa kerrostaloon? Suurin osa vanhuksista ei tarvitse mitään kotiapua ja pystyy elämään lähestulkoon elämänsä loppuun asti ns. omassa kodissa, keskimääräinen sairaalassa-/hoitolaitoksessaoloaika ennen kuolemaa on alle 2 vko.
Pihatalkkari on halpa hankinta, kulut saa kotitalousvähennykseen.
Pihatalkkari ei tee liikuntakyvyttömän vanhuksen omakotitalosta esteetöntä eikä soita ambulanssia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten piha pysyy ihanana jos ja kun sitä ei jaksa tai pysty hoitamaan?
Meillä on piha, jota ei tarvitse hoitaa. Hyvinvalitut perennat ja riittävän vähäinen määrä nurmikkoa varmistavat, että mitään ei tarvitse tehdä 5-8 vuoteen, eiköhän siinä ajassa ehdo jo itse kuolemaan ja joku muu ryhtyy leikkaamaaan omenapuita.
Miksi joku muu ryhtyisi leikkaamaan omenapuita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi luopua omakotitalosta ja muuttaa kerrostaloon? Suurin osa vanhuksista ei tarvitse mitään kotiapua ja pystyy elämään lähestulkoon elämänsä loppuun asti ns. omassa kodissa, keskimääräinen sairaalassa-/hoitolaitoksessaoloaika ennen kuolemaa on alle 2 vko.
Pihatalkkari on halpa hankinta, kulut saa kotitalousvähennykseen.
Pihatalkkari ei tee liikuntakyvyttömän vanhuksen omakotitalosta esteetöntä eikä soita ambulanssia.
Palkkaa sitten hoitaja.
Omakotitalossa voi asua niinkauan kun pystyy.
Minunkin isäni 86 v rakasti taloaan ja puutarhaansa. Hänellä olikin kaunis lähtö: syksyllä leikkeli vielä pensasaitaa käsin ja laitteli puutarhan talvilepoon. Jouluna hän kuoli. Kuten isäni aina sanoi, että se mistä me olemme huolissamme on usein se mitä ei tapahdukaan. Emme nimittäin näe tulevaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi luopua omakotitalosta ja muuttaa kerrostaloon? Suurin osa vanhuksista ei tarvitse mitään kotiapua ja pystyy elämään lähestulkoon elämänsä loppuun asti ns. omassa kodissa, keskimääräinen sairaalassa-/hoitolaitoksessaoloaika ennen kuolemaa on alle 2 vko.
Pihatalkkari on halpa hankinta, kulut saa kotitalousvähennykseen.
Pihatalkkari ei tee liikuntakyvyttömän vanhuksen omakotitalosta esteetöntä eikä soita ambulanssia.
No ei kyllä noita tee kerrostalossa huoltoyhtiö tai isännöitsijäkään.
Aion asua omakotitalossa niin pitkään kuin suinkin pystyn. Siinä on jotain sellaista rauhaa ja omaa tilaa, mitä en osaisi enää vaihtaa pois. Kun astun omalle pihalle, tuntuu kuin maailma hiljenisi ympäriltä – siellä saa olla juuri sellainen kuin on, ilman kiirettä tai hälinää.
Rakastan pihatöitä. Se ei ole minulle velvollisuus vaan melkeinpä elämäntapa. On jotain erityistä siinä, kun saa laittaa kädet multaan, seurata kuinka keväällä ensimmäiset vihreät versot nousevat maasta ja kesällä kaikki kukoistaa. Jokainen istutettu kasvi, jokainen kitketty rikkaruoho ja jokainen siistitty nurkka kertoo omasta ajasta ja vaivasta. Siinä näkee konkreettisesti oman työnsä jäljen, ja se tuo ihan erilaista tyytyväisyyttä kuin mikään muu.
Aamut pihalla ovat ehkä kaikkein kauneimpia – kahvikuppi kädessä, hiljaisuus, kevyt tuuli ja lintujen laulu. Syksyllä taas on oma tunnelmansa, kun ilma on kirpeä ja piha valmistautuu lepoon. Talvellakin pihassa on oma rauhansa, kun lumi peittää kaiken ja maailma tuntuu pysähtyvän hetkeksi.
Omakotitalo ei ole minulle vain asumismuoto, vaan se on osa identiteettiä ja tapa elää. Se antaa vapauden tehdä, rakentaa ja hoitaa omalla tavallaan. Niin kauan kuin vain jaksan ja pystyn, haluan pitää siitä kiinni – koska se tekee arjesta merkityksellistä ja tuo sellaista onnea, jota on vaikea selittää, mutta helppo tuntea.
Mun tuttu otti pari vuokralaista.
Alakerrassa on keittiö, olohuone, joku kirjaston tapainen ja ruokailuhuone.
Ruokailuhuoneeseen muutti hiljainen opiskelija ja yläkertaan yh äiti ja 2 lasta.
Vuokratuloja tuli sen verran, että pystyi asumaan pitkään.
Kaikki asukkaat arvostivat omakotitaloasumista ja isoa pihaa
Eihän omakotitalosta ole pakko luopua, jos siellä pärjää vanhanakin. Etukäteen voi miettiä, pärjääkö talossa rollaattorin tai pyörätuolin kanssa. Kylpyhuoneen voi remontoida esteettömäksi, jos se nyt ei ole sellainen. 96v isäni asuu kaksikerroksisessa rivitaloasunnossa ja hommasi sinne joitakin vuosia sitten porrashissin. Menee siis istuen kerrosten välillä. Maksoi noin 12 000 €. Nyt vasta alkaa olla hankaluuksia, kun ei meinaa pysyä jaloillaan enää ollenkaan.
Eräs läheiseni eli yli 90-vuotiaaksi ja vain viimeiset 3 elinviikkoaan oli sairaalassa saattohoidossa. Omakotitalo oli yksikerroksinen eli ei ollut kuin muutama rappunen etuoven edessä. Pihan puolelta ei ollut rappusia ollenkaan. Asui siis pääkaaupunkiseudulla ja kyllä on tarjolla vaikka minkälaisia palveluita mm lumitöihin ja nurmikon leikkaamiseen. Pihassa hänellä oli mm marjapensaita ja perennoja. Kannattaa siis miettiä, millaisiin asioihin, joita nyt tekee itse, tarvitsee ostopalveluita sitten, kun ei enää pysty. Jos asuu paikassa, jossa sellaisia palveluita on saatavilla ja rahatkin sellaiseen riittää, niin ei kerrostaloon muuttaminen ole mikään välttämättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit viisas niin luopuisit omakotitalosta jo nyt.
Sinä olisit viisas, jos lopettaisit älyttömyyksien latelusi tälle palstalle. Et voi tietää Ap:n kuntoa, hän voi olla paljon paremmassa kunnossa sekä kropastaan että päästään kuin sinä ikinä.
No kuule. Minä olen hoitanut omien vanhempieni ja ollut mukana auttamassa mieheni vanhempia siinä vaiheessa, kun eivät enää jaksaneet niitä iki-ihania omakotitalojaan ja pihojaan hoitaa. Poismenojen jälkeen tyhjentämässä taloja vuosikymmenien "muistoista".
Sen prässin jälkeen pidän silkkana itsekkyytenä, ettei omaan vanhenemiseen suhtauduta realistisesti vaan kieltäydytään suunnittelemasta ajoissa ja sysitään kaikki vaiva ja kertyneet roinat lapsille.
Olen erinomaisessa kunnossa, kiitos vaan, ja siltikään en jätä omille lapsilleni semmoista urakkaa jälkeeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi luopua omakotitalosta ja muuttaa kerrostaloon? Suurin osa vanhuksista ei tarvitse mitään kotiapua ja pystyy elämään lähestulkoon elämänsä loppuun asti ns. omassa kodissa, keskimääräinen sairaalassa-/hoitolaitoksessaoloaika ennen kuolemaa on alle 2 vko.
Pihatalkkari on halpa hankinta, kulut saa kotitalousvähennykseen.
Pihatalkkari ei tee liikuntakyvyttömän vanhuksen omakotitalosta esteetöntä eikä soita ambulanssia.
Ei kerrostalossakaan nuo mikään automaatio ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan sitten vanhanakin hoidat talosi ja pihasi itse. Et odota lapsia ilmaiseksi tai rahalla "houkuteltuna" tekemään lumitöitä, leikkaamaan nurmikkoa, hoitamaan taloa jne. Se "houkuttelu" kun on aikuisen lapsen näkökulmasta pakkoauttamista. Lapset itse asuvat kerrostalossa kun ei pihahommat nappaa, mutta sitten pitäisi pitkin hampain mennä vanhuksia auttamaan. Sama kaikenlaisen turhan tavaran säilyttäminen jota on vuosikymmeniä varastoitu ajatuksella josko vielä joskus tarvitsisi. Nekin tavarat kannattaisi hävittää itse eikä odottaa että lapset sitten aikoinaan senkin tekevät. Kaikkein itsekkäintä on ajattelu, ettei vanhaa taloa voi omana elinaikanaan myydä, koska siitä ei saisi riittävästi rahaa uuteen asuntoon. Ja myös se, että tiedetään että vanhan talon kaupassa saattaa ostajilta tulla jälkivaatimuksia ilmenneiden ongelmien vuoksi. Piilovikoja ei voi ihan noin vain rajata pois vaikka huonokuntoisena myisikin. Ei kai edes purkukuntoisena myynti, ellei hinnassa ole huomioitu tulevia purkukustannuksia. Tämä kaikki sotku aiotaan jättää sitten lasten selvitettäväksi. Lapset joutuvat vastaamaan talon piilovioista vaikka eivät itse ole asuneet talossa vuosikymmeniin eikä millään kuntotarkastuksilla kaikkia vikoja saada esiin.
Tätä elämää ei pidä elää lapsia varten. Perintöä ei tarvitse ottaa vastaan eikä siitä huolta kantaa. On ihan kokonaan lapsen vika, jos ns. ryhtyy perintöön eli haluaa ottaa siitä osansa. Jos haluaa, kantaa sitten myös vastuun. Jos ei halua, jatkaa elämäänsä kuin ennenkin.
Vanhusten kannattaa varmistaa etukäteen, kuka suostuu ottamaan kaiken vaivoikseen ja jos ei kukaan halua taloa ja puutarhaa, ne kannattaa testamentata Vasemmistoliitolle. Siellä on rahaa vastata piilovioistakin.
Tässä juuri konkretisoituu tuo itsekäs asenne jota kuvasin. Ellei aikuinen lapsi auttele ilmaiseksi vanhempiaan jotka itsekkäästi vaan pitävät lahosta talosta kiinni jota eivät jaksa hoitaa pihasta puhumattakaan, niin ei tarvitse sitten perintöäkään vastaanottaa (se kun tuo omat vaikeutensa, jotka vanhemmat olisivat elinaikanaan halutessaan voineet minimoida). Juuri niin osa suurista ikäluokista ajattelee. Heille kaikki mahdollisimman vähillä panostuksilla ja vaivoilla, lapsilla ei väliä. Tämä asenne oli nähtävissä nyt aikuisten lasten ollessa pieniä. Lapsilla ja heidän hyvinvoinnillaan ei väliä, kunhan vanhemmat pääsivät mahdollisimman helpolla kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten piha pysyy ihanana jos ja kun sitä ei jaksa tai pysty hoitamaan?
Meillä on piha, jota ei tarvitse hoitaa. Hyvinvalitut perennat ja riittävän vähäinen määrä nurmikkoa varmistavat, että mitään ei tarvitse tehdä 5-8 vuoteen, eiköhän siinä ajassa ehdo jo itse kuolemaan ja joku muu ryhtyy leikkaamaaan omenapuita.
Etkö tee niille perennapenkeillesi yhtään mitään? Kai ne vanhat perennavarret kaipaavat leikkausta, tai perennapenkkisi muuttuu äkkiä vähemmän houkuttelevaksi.
Ainoastaan maanpeittoperennat pärjäävät ihan itsekseen, siksipä niitä suosin pihassani. Etenkin peittokurjenpolvi on ihana!
En minä näe mitään syytä muuttaa ennakkoon kerrostaloon. Ei vanhempani, appivanhempani eikä heidän jo edesmenneet isovanhempansakaan niin toimineet, ellei äitini koko ikäänsä kerrostalossa asuneita vanhempia lasketa.
Jos liikuntakyky menee vanhalla iällä, on oikea muttokohde kaiketi palvelutalo.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa, kun selkä ei taivu eivätkä polvet notkistu ja vuohenputket valtaavat perennapenkit, on korkea aika luopua siitä ihanasta pihasta.
Siihen asti nauti pihahommista, niitä riittää pienessäkin pihassa, jos istutuksia on paljon.
Nykyisin voi pitää luomupihaa. Se on paljon ympäristöystävällisempi kuin kynityt kukkapenkit. Kunhan ei anna nurmikon ja heinikon villiintyä kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
En minä näe mitään syytä muuttaa ennakkoon kerrostaloon. Ei vanhempani, appivanhempani eikä heidän jo edesmenneet isovanhempansakaan niin toimineet, ellei äitini koko ikäänsä kerrostalossa asuneita vanhempia lasketa.
Jos liikuntakyky menee vanhalla iällä, on oikea muttokohde kaiketi palvelutalo.
Kuka setvi kaiken sen tavaramäärän jotka he jättivät taloonsa? Palvelutaloonhan ei mahdu kuin murto-osa omakotitalon tavaroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä näe mitään syytä muuttaa ennakkoon kerrostaloon. Ei vanhempani, appivanhempani eikä heidän jo edesmenneet isovanhempansakaan niin toimineet, ellei äitini koko ikäänsä kerrostalossa asuneita vanhempia lasketa.
Jos liikuntakyky menee vanhalla iällä, on oikea muttokohde kaiketi palvelutalo.
Kuka setvi kaiken sen tavaramäärän jotka he jättivät taloonsa? Palvelutaloonhan ei mahdu kuin murto-osa omakotitalon tavaroista.
Lahjoita kierrätyskeskukseen. Hakevat ilmaiseksi.
Pihatyöt ovat hyvää jumppaa!