Miksi ihmiset tekevät lapsia

Halusin vaan harjoitella sitä, mutta jotain meni pieleen.

M33

Vierailija kirjoitti:

Tuovat sisältöä elämään ja merkityksen tunnetta.

Tämähän se on. Lapset hankitaan tyydyttämään omia tarpeita.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudesta !

Ikinä ei olisi sydäntä pakottaa omaa lasta kuolemaan. Siksi en ole häntä tehnyt. Rakastan häntä ihan liikaa <3

Oltiin eroamassa. Kesä erillään. Lopetin ehkäisypillerit. Elokuussa satuttiin samaan aikaan hakemaan tavaroitamme. Siitä se ajatus lähti. 

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että moni tekee koska niin kuului tehdä. Elämä kulki siihen suuntaan ja oli oikea ajatus, että nyt tehdään lapset. En väitä etteikö nämä vanhemmat sitten kasvaneet rakastamaan lapsiaan. En usko, että siihen on mitään kovin suurta selitystä ainakaan aikaisemmin ollut miksi lapsia tehtiin.

Kyllä se oli aika yleistä, että vanhemmat eivät välittäneet lapsistaan. Esim. vielä 90-luvulla lapsia kuoli paljon tapaturmissa, joissa yhteisenä tekijänä oli se että vanhemmat eivät vahtineet. Itse olen niin vanha, että muistan hyvin ne ns. lipeälapsetkin. Ehkäisyä ei ollut, ja vaikka oli, niin ei niitä lapsia iso osa halunnut tehdä. Sosiaalinen paine siihen oli niin kova.

Silkkaa tyhmyyttään ja itsekkyyttään

N26

Koska olen lapsirakas ja perhekeskeinen, sukuni ja perheeni on minulle tärkeä ja toivon että minulla on perhe ja läheisiä ympärilläni vielä sittenkin, kun olen vanha. Omat vanhemmat kuolevat aikanaan, sisaruksetkin vanhenevat, mutta jos on lapsia ja lapsenlapsia niin perheellä on jatkuvuutta ja on aina läheisiä ihmisiä ympärillä.

Mulla ja miehellä on molemmilla läheinen ja yhteisöllinen suku, joten ihan luonnostaan halutaan omiakin lapsia. On myös ihanaa päästä seuraamaan omien lapsien kasvua ja elämänmatkaa, opettaa heille kaikkea mitä tiedän ja osaan, ja tehdä parhaani, että saisin heistä kasvatettua mahdollisimman hyviä ja onnellisia ihmisiä.

Ehkäisy petti. Siksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuovat sisältöä elämään ja merkityksen tunnetta.

Olen lapseton, mutta silti sanoisin että tämä. Mä olin nuorempana vähän semmoinen boheemityyppi, tuntui että lapset olisi pallo jalassa, kun joutuisi elää "keskiluokkaista kunnollista elämää", ei voisi lojua baareissa kavereiden kanssa aamuyöhön, lähteä extempore-matkoille jne. No, sitten ikää tuli 40, ja huomasin ettei ole oikein enää semmoista kaveripiiriä ympärillä jonka kanssa viettää sitä boheemielämää. Jotkut oli perheellistyneet, osa muuttanut kauas, yksi kuollutkin. Siinä sitten olin 40+ ikäisenä ihmettelemässä, että mitä mä nyt teen. Kun baareissa on tylsää yksin, eikä oikein mikään muukaan tuntunut kivalta yksin. 

Mä menin jopa muutaman kerran terapeutin kanssa itse maksaen juttelemaan, ja terapeutti sanoi ton juuri, että useimmille ihmisille se elämän merkityksen tunne ja tietty rytmi tulee siitä kun on lapsia. Että mulla on nyt niin vaikeaa, koska ei ole, eikä ole enää niitä vanhoja biletyskavereitakaan. Eikä kukaan ikään kuin tarvi mua arjessa. Ihan oikeassa se terapeutti oli. Se default-reitti elämässä on varmasti useimmille joilla ei sitten elämässä ole jotain muuta selkeää kutsumusta, merkityksellisemmän oloinen. Kyllä nyt 51 vuoden iässä mä olen jo sopeutunut tähän kaverittomaan perheettömään elämääni, enkä jatkuvasti kärsi yksinäisyydestä yms, mutta kyllähän sitä välillä miettii, että minäkin täällä happea ja luonnonvaroja kulutan, vaikken ole kellekään hyödyksi tai tarpeellinen.

Sinä et ole valinnut itse tulla tänne happea ja luonnonvaroja kuluttamaan, se on ollut vanhempisi valinta. Toiseksi, jos haluaa olla hyödyksi niin monella tavalla voi olla, auta ihmisiä parhaaksi katsomalla tavalla ja anna maailmalle hyviä asioita. Kolmanneksi, mielestäni kuulostaa kummalliselta kierteeltä että sukupolvi toisensa perään tekee tänne uuden sukupolven voidakseen kokea itsensä tärkeäksi ja hyödylliseksi maailmassa. Itsekästä.

Ei kaikilla naisilla ole lisääntymisviettiä eikä tule vauvakuumetta. Ja sisältöä elämäänsä voi löytää ihan muustakin kuin lapsista. 

Lasten saaminen on normaali osa ihmisen elämää. Kun normaalius katoaa yhteiskunnasta, ihmiset alkavat voida huonommin.

Kun ei niitä TEHDÄ!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne sen takia, et elämä muuttuu merkitykselliseksi ja kiireiseksi. Ettei tarvitse ajatella sitä omaa tyhjää oloaan. 

Varmaan osin totta, mutta mä en näe tätä mitenkään sillä tavalla negatiivisesti, että se olisi huono juttu tällä lailla hankkiutua eroon tyhjästä olosta. Ehkä se tyhjä olo kertoo siitä, että jotain ihmiselämän puolia jää täyttymättä. Lapset on monelle iso juttu, ja suvun jatkaminen on biologisestikin aikamoinen juttu, eli ihan aidosti voi se tyhjyys täyttyä lapsesta. 

Samoin kuin se voi täyttyä jostain muutakin mitä on puuttunut elämästä. Esim. mä olen aina huomannut, että jos mulla alkaa sellainen epämääräinen ahdistus ja eksistentiaalinen pyöritys, että elämä on turhaa, maailma on paha paikka, luontokin on niin julma, elämmekö simulaatiossa jonka joku sadisti on laittanut pyörimään,... niin ensimmäisenä täytyy tsekata täyttyykö perustarpeet. Onko riittävästi unta ja terveellistä ruokaa? Onko riittävästi ihmissuhteita ja virikettä mielelle? Onko riittävästi luontoyhteyttä? Teenkö jotain minkä koen merkitykselliseksi, työssä tai vapaa-ajalla. Yleensä on aina löytynyt joku yksinkertaisen perustarpeen puutos, ja kun sen on ratkaissut, mukasyvälliset eksistentiaalipyörittelyt on jääneet taka-alalle.

No se tyhjä olo palaa takaisin, sit ku lapset lentää pesästää. Lukenut juttuja. koska ei käsitellyt sitä tyhjää oloa. Se tyhjä olo on normaalia ihmisolennolle.

Jos tuo pitäisi paikkansa, silloinhan tyhjä olo iskisi aina, kun lapset ovat ulkona tai jossakin kyläilemässä. Ei iske, ainakaan minuun. Minulle riittää tieto siitä, että minulla on jossakin jälkeläinen, ei hänen tarvitse olla koko ajan minun kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy vanhemmiltasi miksi he tekivät sinut.

Ajat olivat silloin eri. Kyllä minäkin ihan oikeasti ihmettelen kuka täysjärkinen tänä päivänä tekee lapsia, maailma on mennyt aivan hulluksi ja vanhemmuuden vaatimukset on nykyään naurettavia. 

Mitkä helvetin eri ajat? Luuletko tosiaan että tämä maailma on ikinä ollut hyvä paikka tehdä lapsia?

Oliko 80- tai 90-luvulla päiväkodit nykyisen kaltaisia hullujenhuoneita täynnä ongelmaisia lapsia? Tai koulut täynnä nepsyjä, kielitaidottomia jne? Koskaan ei ole ollut niin paljon huonosti voivia lapsia ja nuoria kuin tänä päivänä. 

Silloinhan nuo nimenomaan olivat hullujenhuoneita, kun mitään erilaisuutta ei suvaittu. Nykyään ymmärretään, ettei esim. autismin kirjolla oleva lapsi nirsoile kiusaksi eikä uhmatakseen, vaan koska jotkin asiat ylikuormittavat hermostoa. Mikään pakottaminen, saati väkisin syöttäminen, ei paranna lasta tuosta, vaan aistiyliherkkyydet saattavat jatkua koko aikuisiänkin.