Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempani ja sisarukset saivat tietää palkkani, ja suhtautuminen minuun muuttui
09.04.2026 |
Oma lapsuuden perheeni oli köyhä, elin lapsuuteni lama-aikana, vanhemmilta meni talo ja jäi isot velat. Vanhempani ovat jo eläkkeellä ja työhistoria huomioiden eläke tuskin on kovin korkea. Pärjäävät kyllä ihan hyvin kahden ihmisen taloutena vuokralla asuen. Sisarukseni ovat kaikki matalapalkkaisissa töissä ja myös minä olen tehnyt eri elämänvaiheissa töitä, joissa palkka on ollut huono.
En ole mitenkään erityisen korkeapalkkaisessa työssä, mutta tienaan kuitenkin joitain satasia päälle mediaanipalkan. Nykyisessä työssäni olen ollut joitain vuosia, ja jostain syystä palkkataso tuli puheeksi viime syksynä. Sen jälkeen sekä nuoremmat sisarukseni että vanhempani ovat piikitelleet minua rahaan liittyen ja siihen on liittynyt omituista kyräilyä. Nyt kuuntelen piikittelyä sekä nuukuudestani että siitä, jos olen mennyt ostamaan jotain uutta tarpeeseen. Tai miksei tarpeetontakin. Erityisesti äitini suhtautuu vihamielisesti ja jotenkin kokee, että minulla olisi velvollisuus auttaa sisaruksiani taloudellisesti, mikä on ihan älytöntä. Minulla on teini-ikäisiä lapsia, joten sillä kuukausipalkallani elätän muitakin kuin itseni, toisin kuin yksin asuvat sisarukseni. Mitään syytä kadehtia ei ole, koska olen meistä ainoa, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon ja nostanut ja maksanut ison opintolainan. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, valehtelisin palkkani.
Kommentit (32)
Mielenkiintoinen tämä sinun blogi. Jään seuraamaan.👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tämä sinun blogi. Jään seuraamaan.👍
Sun copy-paste -vastaus ei ole mielenkiintoinen.
Keskittyisin omaan perheeseeni ja jättäisin tuollaisen vihamielisen äidin ja piikittelevät sisaret menneisyyteen.
Tällä tavalla se köyhyys perityy. Huonot ja epäpätevät vanhemmat kasvattavat huonoja ja epäpäteviä ihmisiä. Jos yrität päästä tästä irti niin perhe yrittää pitää sinut vaikka väkisin samoissa käytösmalleissa.
Kuuntelemalla siitä selviää. Käyttäytyvän puutteellisuuden piikkin ja leuka pystyyn ettei kruunu tipu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tokihan me kaikki uskomme tämän(kin) tarinan ja alamme keskustella asiasta raivoisasti riidellen 🙄
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelemalla siitä selviää. Käyttäytyvän puutteellisuuden piikkin ja leuka pystyyn ettei kruunu tipu.
Tämä. Oman arvonsa tuntevaan ihmiseen kohdistuva asiaton käytös tai arvostelu valuu kuin vesi hanhen selästä. Pahat sanat tai loukkaantuminen menevät sanojan puutteellisuuden piikkiin, koska ihminen tietää oman arvonsa vikoineen kaikkineen.
Vietä enemmän aikaa täyspäisten ja empatiaan kykenevien ihmisten kanssa. Kivaa kevättä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tästä syystä kulissit ovat vaatimattomat. En ala maksamaa siskoni ulkomaan matkoja.
Mitä he sanoivat kun keskustelit tästä heidän kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraava askel on tämä: astu sietämättömien vanhempiesi saappaisiin. Mieti, mitä heillä olisi kerrottavana niissä terapeutin nojatuoleissa, joihin he eivät uskalla koskaan istua. Mitä he paljastaisivat lapsuudenkodistaan, vanhempiensa parisuhteesta, aikansa kasvatuksesta? Välttelin tätä vuosia, ellen vuosikymmeniä. Sitten kokeilin. Yhtäkkiä raivon tilalla oli ennen kaikkea suru niistä eväistä, joilla vanhempamme ovat pyristelleet elämässä eteenpäin hädissään. (News flash: se oli köykäinen eväspussi se.) Jos minulla on daddy issues, isälläni on ollut koko elämä issues. Harva vaatii taaperolta Finlandia-palkittua romaania. Suunnilleen yhtä kohtuuttomia odotuksia asetamme sukupolville, jotka ovat kasvaneet emotionaalisessa erämaassa.
En viitsinyt lukea. Satutäti. Miten jaksat suoltaa näitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tämä sinun blogi. Jään seuraamaan.👍
Blogi?
Nää suvun ainoat ylioppilaat jaksaa. Ei luulisi nykyaikana enää olevan harvinaisuus. Tai puoliso on hyljeksitty ainoa kouluja käynyt perheessä.
Jostain 50-luvulta nää tarinat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama tarina täällä! Lähimmäisillä jotenkin todella vaikea sulattaa että minä olen menestynyt enkä puhu nyt edes mistään oikeista saavutuksista vaan jopa se että palkkatyö on nippa nappa mediaani niin kyllä siitäkin kuulee jo vittuilua että onpa kauas tultu kun kerron jostain haaveistani jotka ovat mahdollisia.
Ehei, mun olisi pitänyt olla se pahnan pohjimmainen, ei mitään elämän luksusta tai ulkomaanmatkaa tai kohtuullista asumista tai kulkuvälinettä.
Ei ei ei, paha juttu.
Ja sitten vasta muutuin ylpeäksi kun en enää jaksanut olla noiden ihmisten kanssa tekemisissä katsomassa sitä alistamista vaan kasvatin omanarvontunnon.
Sano reilusti ja rehellisesti äidillesi, että olet ottanut opintolainan korkeakouluopintoja varten, nähnyt vaivaa opiskelujen ja työpaikan suhteen ja teineihin kuluu rahaa. Veroakin menee. Ja että kyräily tuntuu epäreilulta. Mikään ei estä sisaruksiasi menemästä korkeakouluun. Ja jatkossa älä puhu enää ostoksista ja rahasta heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Seuraava askel on tämä: astu sietämättömien vanhempiesi saappaisiin. Mieti, mitä heillä olisi kerrottavana niissä terapeutin nojatuoleissa, joihin he eivät uskalla koskaan istua. Mitä he paljastaisivat lapsuudenkodistaan, vanhempiensa parisuhteesta, aikansa kasvatuksesta? Välttelin tätä vuosia, ellen vuosikymmeniä. Sitten kokeilin. Yhtäkkiä raivon tilalla oli ennen kaikkea suru niistä eväistä, joilla vanhempamme ovat pyristelleet elämässä eteenpäin hädissään. (News flash: se oli köykäinen eväspussi se.) Jos minulla on daddy issues, isälläni on ollut koko elämä issues. Harva vaatii taaperolta Finlandia-palkittua romaania. Suunnilleen yhtä kohtuuttomia odotuksia asetamme sukupolville, jotka ovat kasvaneet emotionaalisessa erämaassa.
Ei ole kohtuuton odotus kokea olevansa turvassa kotonaan ja tärkeä vamhemmilleen.
Mikä oli aloituksen ajatus en ymmärrä olen tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraava askel on tämä: astu sietämättömien vanhempiesi saappaisiin. Mieti, mitä heillä olisi kerrottavana niissä terapeutin nojatuoleissa, joihin he eivät uskalla koskaan istua. Mitä he paljastaisivat lapsuudenkodistaan, vanhempiensa parisuhteesta, aikansa kasvatuksesta? Välttelin tätä vuosia, ellen vuosikymmeniä. Sitten kokeilin. Yhtäkkiä raivon tilalla oli ennen kaikkea suru niistä eväistä, joilla vanhempamme ovat pyristelleet elämässä eteenpäin hädissään. (News flash: se oli köykäinen eväspussi se.) Jos minulla on daddy issues, isälläni on ollut koko elämä issues. Harva vaatii taaperolta Finlandia-palkittua romaania. Suunnilleen yhtä kohtuuttomia odotuksia asetamme sukupolville, jotka ovat kasvaneet emotionaalisessa erämaassa.
Ei ole kohtuuton odotus kokea olevansa turvassa kotonaan ja tärkeä vamhemmilleen.
Kotonaan?
Aikuiset perherlliset ihmiset jakavat edelleen kaikki asiansa lapsuusperheensä kanssa?
Aloituksen tarkoitus on oma kehu. Tässä olen parempi kuin vanhempani ja sisarukseni. Huomatkaa kaikki
Alue: Aihe vapaa
Seuraavassa sukukokouksessa kerrot kuinka olet töpeksinyt töissä ja sinulta viety vastuullisemmat hommat. Näin myös palkkaasi tiputettiin ja rahaa ei ole liikaa, siihen "äiti, voitko lainaa satasen, nyt on vähän tiukkaa?". Ja elämä on helppoo.