Onko tutkijaksi nykyään vaikea päästä?
Mulla ois kova polte tutkijaksi yo:lle (gradu tekeillä), mutta olen aivan pihalla vielä asioista. Pääsevätkö kaikki halukkaat? Onko rahoitusta nykyään helpompi vai vaikeampi saada kuin aikaisemmin? Saavatko kaikki kuitenkin lopulta rahoitusta? Kuinka oleellista on esimerkiksi hyväveliverkostot ja arvosanat?
Kommentit (77)
Ei ole helppo päästä. Nyt on menossa työnantajan markkinat ja tämä pätee yliopistolla ihan yhtälailla kuin muuallakin. Avoimet paikat tulisi laittaa julkiseen hakuun ja hakijoita tulee satoja ympäri maailmaa (toki riippuu alasta). Yliopistolle palkataan kk-palkalla vain, jos on ylimääräistä rahaa esim. projektirahaa. Työ on määräaikista vuosikausia ja palkka huono. Apurahoja taas pitää itsenäisesti hakea ja siinäkin voi tulla taukoja eli pitää olla valmis tekemään tutkimusta palkatta.
Vierailija kirjoitti:
Muistan vielä, kun oman oppiaineeni graduseminaarissa monet opiskelijat (minä mukaan lukien) ilmaisivat halukkuutensa hakeutua tohtorikoulutukseen valmistumisen jälkeen. Professori teki saman tien meille kaikille selväksi, että tutkimus ei ole järkevä urapolku oikein millään tasolla ja että jatko-opintoihin hakeutumista kannattaa alkaa harkitsemaan lähinnä siinä tilanteessa, jos ei ole onnistunut saamaan kirjaimellisesti mitään töitä yliopiston ulkopuolelta. Tämä pelottelu jatkui koko graduseminaarin ajan ja muistaakseni kukaan meistä ei sitten lopulta uskaltanut lähteä tekemään väitöskirjaa. Ehkä parempi näin.
Eli siis harkitse vielä. Tässä ketjussa on jo tullut paljon varoittelua tutkijan uran karusta todellisuudesta. Koko elämäsi olisi vain pelkkää löysässä hirressä riippumista ilman minkäänlaista varmuutta tulevaisuudesta. Kannattaa suhtautua monien tutkimusta tehneiden varoituksiin vakavasti. Ne eivät nimittäin tule tyhjästä.
Erittäin huono trolli. t. tohtoriopiskelija, joka ei ole koskaan todistanut mitään muuta kuin kannustusta jatko-opiskelijaksi, jos vain opiskelijaa kiinnostaa
Miksi kukaan haluaisi tutkijaksi, kun tutkimustuloksilla lopulta pyyhitään /settä ja päätökset tehdään poliittisin perustein eli huutoäänestyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan vielä, kun oman oppiaineeni graduseminaarissa monet opiskelijat (minä mukaan lukien) ilmaisivat halukkuutensa hakeutua tohtorikoulutukseen valmistumisen jälkeen. Professori teki saman tien meille kaikille selväksi, että tutkimus ei ole järkevä urapolku oikein millään tasolla ja että jatko-opintoihin hakeutumista kannattaa alkaa harkitsemaan lähinnä siinä tilanteessa, jos ei ole onnistunut saamaan kirjaimellisesti mitään töitä yliopiston ulkopuolelta. Tämä pelottelu jatkui koko graduseminaarin ajan ja muistaakseni kukaan meistä ei sitten lopulta uskaltanut lähteä tekemään väitöskirjaa. Ehkä parempi näin.
Eli siis harkitse vielä. Tässä ketjussa on jo tullut paljon varoittelua tutkijan uran karusta todellisuudesta. Koko elämäsi olisi vain pelkkää löysässä hirressä riippumista ilman minkäänlaista varmuutta tulevaisuudesta. Kannattaa suhtautua monien tutkimusta tehneiden varoituksiin vakavasti. Ne eivät nimittäin tule tyhjästä.
Erittäin huono trolli. t. tohtoriopiskelija, joka ei ole koskaan todistanut mitään muuta kuin kannustusta jatko-opiskelijaksi, jos vain opiskelijaa kiinnostaa
Kyllä tuossa edellisessä oli ihan faktaakin. Työ on määräaikaista hyvin pitkään. Palkat huonompia kuin yrityksissä. Työ on rikkonaista ja saatat saada vastuullesi opetusta, rahoitushakemuksia yms. väitöskirjan lisäksi. Silti väistöskirjaan (yht. 4 v) ei saa juurikaan lisäaikaa, joten artikkelien kirjoittaminen jää vapaalle. Määräajan tultua täyteen työ voidaan päättää ja näin usein käykin väitöksen jälkeen, kun palkat kohoavat eikä jokaista tohtoria voi pitää talossa. Jokaiseen määräaikaisuuteen annetaan lista asioista mitä pitää täyttää. Aluksi se on 1-2 artikkelia vuosi. Jos et täytä vaatimuksia, yleensä työt ei jatku. Sitten on kaikkea muuta mikä liittyy henkilökemioihin, sisäpiireihin, verkostoihin, kateuteen, salailuun yms., mutta tämä on jo ihan oma maailmansa tutkimusmaailmassa.
Vierailija kirjoitti:
https://randalolson.com/2014/06/25/average-iq-of-students-by-college-ma…
Tutkimusten mukaan, mitä enemmän naisia suhteessa miehiin on jollain tieteen alalla, on opiskelijoiden ÄO aina sitä matalampi.
A shockingly clear correlation: the more female-dominated a college major is, the lower the average IQ of the students studying in the major
En tiedä, pitääkö tuo paikkansa, mutta sama se, sillä korkea ÄO ei ole kovin olennainen huippusuoritusten ennustajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan vielä, kun oman oppiaineeni graduseminaarissa monet opiskelijat (minä mukaan lukien) ilmaisivat halukkuutensa hakeutua tohtorikoulutukseen valmistumisen jälkeen. Professori teki saman tien meille kaikille selväksi, että tutkimus ei ole järkevä urapolku oikein millään tasolla ja että jatko-opintoihin hakeutumista kannattaa alkaa harkitsemaan lähinnä siinä tilanteessa, jos ei ole onnistunut saamaan kirjaimellisesti mitään töitä yliopiston ulkopuolelta. Tämä pelottelu jatkui koko graduseminaarin ajan ja muistaakseni kukaan meistä ei sitten lopulta uskaltanut lähteä tekemään väitöskirjaa. Ehkä parempi näin.
Eli siis harkitse vielä. Tässä ketjussa on jo tullut paljon varoittelua tutkijan uran karusta todellisuudesta. Koko elämäsi olisi vain pelkkää löysässä hirressä riippumista ilman minkäänlaista varmuutta tulevaisuudesta. Kannattaa suhtautua monien tutkimusta tehneiden varoituksiin vakavasti. Ne eivät nimittäin tule tyhjästä.
Erittäin huono trolli. t. tohtoriopiskelija, joka ei ole koskaan todistanut mitään muuta kuin kannustusta jatko-opiskelijaksi, jos vain opiskelijaa kiinnostaa
Itselläni kylläkin samanlainen kokemus. Gradun ohjaaja kehotti menemään vain töihin yliopiston ulkopuolelle kysellessäni jatko-opinnoista. Humanistinen ala.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat tutkijaksi, kannattaa maisteriksi valmistumisen jälkeen hakeutua tutkijakouluun. Väitöskirjaa tehdään joko palkallisella tutkijakoulun paikalla tai apurahalla. Tällä hetkellä apurahojen saanti on vielä vaikeampaa kuin normaalisti johtuen korkeista työttömyysluvuista myös akateemisilla.
Tutkijakoulut (jos tarkoitat niitä valtakunnallisia Akatemian rahoittamia tutkijakouluja) on lakkautettu yli 10 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat tutkijaksi, kannattaa maisteriksi valmistumisen jälkeen hakeutua tutkijakouluun. Väitöskirjaa tehdään joko palkallisella tutkijakoulun paikalla tai apurahalla. Tällä hetkellä apurahojen saanti on vielä vaikeampaa kuin normaalisti johtuen korkeista työttömyysluvuista myös akateemisilla.
Tutkijakoulut (jos tarkoitat niitä valtakunnallisia Akatemian rahoittamia tutkijakouluja) on lakkautettu yli 10 vuotta sitten.
Lippulaiva-tohtorikoulutuksessa on erinomainen rahoitus ja ohjaus, mutta pitää valmistua kolmessa vuodessa.
Haluaisin itsekin hakea, mutta kaikki nämä kommentit lannistavat.
Tutkijan työkin on vain työ, ei koko elämä, vaikka monesti seniorit yliopistolla yrittävät sanoa että "kun me olimme nuoria ei palkkaa eikä tunteja laskettu". Nykyään oman kokemukseni mukaan suurin osa kollegoista kuitenkin tekee vain normaalin 8h työpäivän, paitsi jos on kenttätöitä tai joku tiukka deadline. Yksi työn tuomista haasteista on juuri tuo time management. Että tiukasti vaan pidät työajoista kiinni, tutkijan ura on vaativa mutta ei pidä ajatella että on vain yksi oikea tapa toteuttaa sitä (painaa kaikki yöt ja viikonloput), vaan voit myös rakentaa oman ryhmän dynamiikkaa inhimillisenpään suuntaan.
Tutkimus: Naiset joilla lapsia ovat onnellisempia, kuin lapsettomat
Naiset joilla lapsia ovat onnellisempia ja menestyneimpiä myös
Kuten tämäkin julkaisu todistaa:
Tutkimus:
Yes, Married Mothers Really Are Happier Than Unmarried and Childless Women
But children bring not only happiness. These sociologists report that women who are mothers tend to be better off financially than their childless peers.
https://dailycitizen.focusonthefamily.com/yes-married-mothers-really-ar…
Helsingin Sanomat
Tutkimus: Pikkulasten vanhemmat ovat muita tyytyväisempiä elämäänsä
Alle 7-vuotiaiden lasten vanhempien elintapoja ja hyvinvointia verrattiin 18-50-vuotiaisiin aikuisiin, joilla ei ollut pieniä lapsia. Kyselyyn vastasi lähes 800 pikkulapsen vanhempaa ja noin 1 800 samanikäistä aikuista.
Pikkulasten vanhemmat ovat tyytyväisempiä perhe-elämäänsä ja saavutuksiinsa elämässä kuin muut samanikäiset aikuiset.
En tiedä nykyään, mutta n. 20- vuotta sitten moni urpo Lauttasaaren yhteiskoulusta pääsi polttelemaan pilveä Helsingin yo.lle.
Tutkijanurasta puhuttaessa on hyvä muistaa, että ne, jotka siitä eniten omakohtaisesti valittavat, ovat juuri niitä, joilla on mennyt ura perseelleen.
Vierailija kirjoitti:
Tutkijanurasta puhuttaessa on hyvä muistaa, että ne, jotka siitä eniten omakohtaisesti valittavat, ovat juuri niitä, joilla on mennyt ura perseelleen.
Ovathan alan monet ongelmat yleisesti tunnustettuja. En ole tavannut montaakaan tutkijaa, jotka suosittelevat tutkijan uraa muille.
Vaikea on suhteeellista. Vaikeaa, jos ei ole hyvä, helppoa, jos on. Kaikki halukkaat eivät tietenkään pärjää.