Onko tutkijaksi nykyään vaikea päästä?

Ennenkaikkea, tarvitset ohjaajan, jonka kanssa kemiat pelaa ja joka on sitoutunut projektiin. Kaiken muun voi aina järjestää.

Riippuu tutkimusalasta. Humanistien on hankalinta saada minkäänlaista järjellistä rahoitusta, mistä on mahdollisuus maksaa myös palkkaa.

Tutkijaksi voi ruveta kuka vaan. Ei tarvitse edes valmistua yliopistosta. Mutta jos haluaa tehdä tutkijan töitä ja nauttia palkkaa tai apurahaa, sitten puhutaankin ihan eri asiasta.

Kun haluaa saada palkkaa, pitää yrittää valmistua alalta, jolla on tutkijalle työpaikkoja myös yliopistojen ulkopuolella, se lisää työllistymismahdollisuuksia. Jos erikoistuu johonkin vähän harvinaiseen aihepiiriin tai johonkin mikä on tällä hetkellä trendikästä, ja siihen liittyviä tutkijantehtäviä on tarjolla, silloin työpaikka on helpompi saada. Yleensä näillä aloilla on projekteja tai määräaikaisia tehtäviä, joten pitää olla myös varasuunnitelma. 

Ja/tai hankkii osaamista joka tukee sitä, että voi opettaa, kouluttaa, kirjoittaa lehtiartikkeleja tai kolumneja, voi osallistua julkaisutoimintaan, konsultoida, hallinnoida ja suunnitella projekteja, tai muuta sellaista omalla alallaan. Näissä töissä siis tehdään juttuja läheltä omaa alaa, mutta tehtävät eivät sinänsä ole tutkijantehtäviä tai ovat vain osittain. Näiden osaamisalueiden avulla voi kuitenkin saada töitä silloin jos ja kun ei pääse johonkin tutkimusprojektiin tai ei saa apurahaa seuraavalle kaudelle. 

Toinen varasuunnitelma voi olla liittyä osuuskuntaan tai muodostaa itse tutkimustyöhön suuntautuva osuuskunta, ns. asiantuntijaosuuskunta. Lisäksi on työtehtäviä/projekteja, joita tehdään palkatta, mutta jotka luovat verkostoa työllistyä alalla. 

Usein menee niin että samaan aikaan tehdään useita eri tehtäviä, koska työtehtävät saattavat olla lyhyitä, osa-aikaisia, yms. 

Ja kannattaa hankkia kielitaitoa ja olla valmis lähtemään ulkomaille tarvittaessa. 

Uran urkeneminen riippuu aika monesta asiasta, ensin siitä mistä alasta ja aihepiiristä kyse, mistä teet gradun/väikkärin, miten osaava ja aktiivinen olet alallasi, miten hyvät verkostot sinulla on, miten alasi proffa ja ohjaajasi tukee sinua, onko mentoreita, ja onko omaa rahaa sijoittaa tarpellisiin asioihin, joihin et saa rahoitusta muualta. 

Tähän tilanteeseen päästäkseen pitää ensin tehdä gradu hyvin mietitystä aiheesta, luoda jo maisteriaikana kontakteja ja käydä kansainvälisissä konferensseissa, yrittää kirjoittaa tieteellisiin julkaisuihin, liittyä alan verkostoihin ja yhdistyksiin, ynnä muuta. Ja valmistella graduntekoaikana jo ideoita jatkotutkimusaiheista, kuka voisi olla ohjaaja tai tukija, mentori, yhteistyökumppani. Sitten haetaan jatkotutkimuslupaa ja tehdään se väikkärin tutkimussuunnitelma. 

Ehkä jos hahmottaa eutkäteen kaiken mitä voi joutua tekemään ja mitä tarvitsee saadakseen tehdä tutkimustyötä edes osaksi saaden palkkaa, sitten on helpompi tehdä se urasuunnitelma ja toteuttaa sitä. 

Vaikka mitäpä minä tiedän, itse tein asioita joista olin kiinnostunut ja lopulta se poiki tutkijanuran. Mutta usea noista yllämainituista asioista toteutui kannaltani, vaikka en osannut niitä etukäteen suunnitella. Mutta ehkäpä AP on fiksumpi ja osaa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tutkimusalasta. Humanistien on hankalinta saada minkäänlaista järjellistä rahoitusta, mistä on mahdollisuus maksaa myös palkkaa.

Antaa käryä, että ei niitä humanistitöitäkään ole helppoa löytää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tutkimusalasta. Humanistien on hankalinta saada minkäänlaista järjellistä rahoitusta, mistä on mahdollisuus maksaa myös palkkaa.

Antaa käryä, että ei niitä humanistitöitäkään ole helppoa löytää

Itse asiassa yleisesti humanistien työllistyminen on aika ookoo. Humanistit ovat laaja-alaisia osaajia, puhuvat useita kieliä, ja lisäksi voivat työllistyä sekä julkiselle, yksityiselle että järjestösektoreille ja helposti myös ulkomaille. Noin 5–10 vuotta valmistumisen jälkeen työllisyysaste on yli 90 %. 

Tutkijaksi humanistiselle alalla voi olla vaikeampi työllistyä, koska pestit ovat usein määräaikaisia tai projektiluontoisia ja julkisella sektorilla riippuvat kulloisenkin hallituksen politiikasta. Tutkijaksi työllistyminen riippuu siis alasta ja omista verkostoista sekä onnesta.