Lue keskustelun säännöt.
Onko tutkijaksi nykyään vaikea päästä?
06.04.2026 |
Mulla ois kova polte tutkijaksi yo:lle (gradu tekeillä), mutta olen aivan pihalla vielä asioista. Pääsevätkö kaikki halukkaat? Onko rahoitusta nykyään helpompi vai vaikeampi saada kuin aikaisemmin? Saavatko kaikki kuitenkin lopulta rahoitusta? Kuinka oleellista on esimerkiksi hyväveliverkostot ja arvosanat?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Mihin v i t t u u n noita yleensäkään tarvitaan?..mikä on työn tuottavuus ja hyöty?..
Koneisto tarvitsee totteliaisia orjia. Asia tulevat silloin tosiksi kun joku tutkija on kirjoittanut sen paperille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen hieman aloittajan kysymistä asiastaan tällä palstalla. Gradun ohjaaja(t), muut opiskelijat ja tutkijat sekä jatko-opintoneuvonta ovat luonnollinen piiri selvittää näitä asioita. Epäilen valitettavasti, että ap ei ole aidosti henkilö, jollaisena hän esittäytyy.
Vierailija kirjoitti:
Tohtoriohjelmaan pääseminen ei ole kovinkaan vaikeaa. Kirjaimellisesti melkeinpä kaikki muu sen jälkeen on hyvin vaikeaa. Noin 40% aloitetuista väitöskirjaprojekteista keskeytyy eri syistä johtuen eikä sen väikkärin valmiiksi saaminenkaan vielä tarkoita loppujen lopuksi oikein mitään.
Väitöskirjaohjaus oli ainakin vuosina 2007-2012 aivan onnetonta. Ei sitä käytännössä ollut.
Pääsit kyllä väitöskirjaa tekemään, mutta siitä eteenpäin olit omillasi.
Viisi-kuusi vuotta meni ja sain homman valmiiksi, ohjaajasta huolimatta. Tuntui oudolta kiitellä häntä esipuheessa.
Älykkäät blondit saavat mahansa pömpöttämään
Te muut jäätte ilman ja kohtunne kuihtuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeisen vuoden väikkärintekijä täällä hei! Kaikki ei pääse tohtoriohjelmaan. Pitää olla joku kontakti potentiaaliseen ohjaajaan ja hyvä tutkimussuunnitelma ja hyvä gradu (mulla arvosana 5). Rahoitusta tosiaan saa 7-15% riippuen rahastosta. Palkkapaikoista ei ole samalla tavalla avointa dataa, mutta se on tuossa samassa haarukassa tai pikemminkin alle sen. Eli jos pääsee ohjelmaan ja saa rahoitusta niin on jo voittanut todennäköisyydet. Tsemppiä!
Palkka onkin sitten se 2000e per kk
Joo niin on, mutta nämä ovat olleet elämäni antoisimmat (ja välillä myös stressaavimmat) vuodet. Ensimmäisen vuoden kiistaa ohjaajan kanssa (kirjoittajajärjestysasiaa) lukuunottamatta en juuri mitään vaihtaisi pois. Mikään työ ei voi nousta tälle tasolle ja tuottaa samanlaisia itsensätoteuttamisen tunnetta. Itse opetan myös, mutta silti aikaa on keskittyä juuri siihen omaan tutkimukseen. Tuskin kovinkaan usein tämän jälkeen (paitsi post docissa) pääsee tämmöistä vapautta kokemaan. Aiemmin työelämässä en ole vastaavaa kokenut myöskään, joten osaan nyt arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen hieman aloittajan kysymistä asiastaan tällä palstalla. Gradun ohjaaja(t), muut opiskelijat ja tutkijat sekä jatko-opintoneuvonta ovat luonnollinen piiri selvittää näitä asioita. Epäilen valitettavasti, että ap ei ole aidosti henkilö, jollaisena hän esittäytyy.
Olen kyllä!!!
Kullinnuppu 📢
Tutkimustyö on erittäin kilpailullista ja monilla aloilla kilpailu on kansainvälistä. Vaikka kuinka raadat ja ylität itsesi, niin kiitosta ei tule mutta kritiikkiä saat aina, se kuuluu alan luonteeseen. En suosittele tällä hetkellä kenellekään koska työkulttuuri olisi saatava vähän terveemmäksi. Tulijoita silti riittää ja ymmärrän, että kynnys tulla kokeilemaan väikkärin tekemistä on melko matala, että olisi sitä kriittistä massaa, josta parhaat sitten valikoituvat. Eli monesti uran alku saattaa tuntua helpolta, jos on joku valmis projekti tai proffa/tutkimusryhmä, joka tukee ja auttaa, mutta siinä vaiheessa kun pitää tulla tuloksia eli julkaisuja ja rahoitusta, moni putoaa pois. Ja burnout-taipumusta jos on niin ei tosiaan kannata lähteä koko hommaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeisen vuoden väikkärintekijä täällä hei! Kaikki ei pääse tohtoriohjelmaan. Pitää olla joku kontakti potentiaaliseen ohjaajaan ja hyvä tutkimussuunnitelma ja hyvä gradu (mulla arvosana 5). Rahoitusta tosiaan saa 7-15% riippuen rahastosta. Palkkapaikoista ei ole samalla tavalla avointa dataa, mutta se on tuossa samassa haarukassa tai pikemminkin alle sen. Eli jos pääsee ohjelmaan ja saa rahoitusta niin on jo voittanut todennäköisyydet. Tsemppiä!
Palkka onkin sitten se 2000e per kk
Joo niin on, mutta nämä ovat olleet elämäni antoisimmat (ja välillä myös stressaavimmat) vuodet. Ensimmäisen vuoden kiistaa ohjaajan kanssa (kirjoittajajärjestysasiaa) lukuunottamatta en juuri mitään vaihtaisi pois. Mikään työ ei voi nousta tälle tasolle ja tuottaa samanlaisia itsensätoteuttamisen tunnetta. Itse opetan myös, mutta silti aikaa on keskittyä juuri siihen omaan tutkimukseen. Tuskin kovinkaan usein tämän jälkeen (paitsi post docissa) pääsee tämmöistä vapautta kokemaan. Aiemmin työelämässä en ole vastaavaa kokenut myöskään, joten osaan nyt arvostaa.
”kirjoittajajärjestysasiaa”
Yleensä tohtori laitetaan ekaksi. Opiskelija sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa helposti jos on iso kulli
Laitan kulliini lehmänkellon ja hypin alastpmana kadulla. Klonk Nlonk Klonk. Naiset tykkää.
Älykkäitä miehiä on 29/30 ja naisia on 1/30
Dr Paul Irwing, a senior lecturer in organisational psychology at Manchester University:
"There are 30 times the number of men with an IQ of 170-plus as there are women."
https://www.independent.co.uk/news/education/higher/dr-paul-irwing-ther…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tohtoriohjelmaan pääseminen ei ole kovinkaan vaikeaa. Kirjaimellisesti melkeinpä kaikki muu sen jälkeen on hyvin vaikeaa. Noin 40% aloitetuista väitöskirjaprojekteista keskeytyy eri syistä johtuen eikä sen väikkärin valmiiksi saaminenkaan vielä tarkoita loppujen lopuksi oikein mitään.
Väitöskirjaohjaus oli ainakin vuosina 2007-2012 aivan onnetonta. Ei sitä käytännössä ollut.
Pääsit kyllä väitöskirjaa tekemään, mutta siitä eteenpäin olit omillasi.
Viisi-kuusi vuotta meni ja sain homman valmiiksi, ohjaajasta huolimatta. Tuntui oudolta kiitellä häntä esipuheessa.
Itse vaihdoin tiedekuntaa
Nuorena olin pari vuotta yhdessä tutkimusryhmässä ja se oli aivan sairas paikka, ryhmän kolme jatko-opiskelijaa istuivat kesälauantaisinkin iltaseitsemään toimistolla tekemässä artikkeleitaan julkaisukuntoon, ja sunnuntaisin, sitä määrää palkattomia ylitöitä, sairain työpaikka missä olen ollut. Yllättäen nyt muissa töissä jo parikymmentä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeisen vuoden väikkärintekijä täällä hei! Kaikki ei pääse tohtoriohjelmaan. Pitää olla joku kontakti potentiaaliseen ohjaajaan ja hyvä tutkimussuunnitelma ja hyvä gradu (mulla arvosana 5). Rahoitusta tosiaan saa 7-15% riippuen rahastosta. Palkkapaikoista ei ole samalla tavalla avointa dataa, mutta se on tuossa samassa haarukassa tai pikemminkin alle sen. Eli jos pääsee ohjelmaan ja saa rahoitusta niin on jo voittanut todennäköisyydet. Tsemppiä!
Palkka onkin sitten se 2000e per kk
Joo niin on, mutta nämä ovat olleet elämäni antoisimmat (ja välillä myös stressaavimmat) vuodet. Ensimmäisen vuoden kiistaa ohjaajan kanssa (kirjoittajajärjestysasiaa) lukuunottamatta en juuri mitään vaihtaisi pois. Mikään työ ei voi nousta tälle tasolle ja tuottaa samanlaisia itsensätoteuttamisen tunnetta. Itse opetan myös, mutta silti aikaa on keskittyä juuri siihen omaan tutkimukseen. Tuskin kovinkaan usein tämän jälkeen (paitsi post docissa) pääsee tämmöistä vapautta kokemaan. Aiemmin työelämässä en ole vastaavaa kokenut myöskään, joten osaan nyt arvostaa.
”kirjoittajajärjestysasiaa”
Yleensä tohtori laitetaan ekaksi. Opiskelija sen jälkeen.
Höpö höpö. Yleensä se joka tekee enemmän laitetaan ekaksi. Väikkärissä se yleensä on opiskelija, mutta on poikkeuksiakin.
Jos tutkimuksen tekemiseen ei ole intohimoa, ei varmaankaan kannata edes ajatella asiaa. Toisaalta sille tutkimuksen tekemisellekin jää aina vain vähemmän ja vähemmän aikaa. Rahoitushaut, opetustehtävät ja muu ruljanssi veisivät jo kokopäivätyön verran aikaa. Moni tutkii oikeasti illat ja viikonloput, koska silloin voi edes hetken keskittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeisen vuoden väikkärintekijä täällä hei! Kaikki ei pääse tohtoriohjelmaan. Pitää olla joku kontakti potentiaaliseen ohjaajaan ja hyvä tutkimussuunnitelma ja hyvä gradu (mulla arvosana 5). Rahoitusta tosiaan saa 7-15% riippuen rahastosta. Palkkapaikoista ei ole samalla tavalla avointa dataa, mutta se on tuossa samassa haarukassa tai pikemminkin alle sen. Eli jos pääsee ohjelmaan ja saa rahoitusta niin on jo voittanut todennäköisyydet. Tsemppiä!
Palkka onkin sitten se 2000e per kk
Joo niin on, mutta nämä ovat olleet elämäni antoisimmat (ja välillä myös stressaavimmat) vuodet. Ensimmäisen vuoden kiistaa ohjaajan kanssa (kirjoittajajärjestysasiaa) lukuunottamatta en juuri mitään vaihtaisi pois. Mikään työ ei voi nousta tälle tasolle ja tuottaa samanlaisia itsensätoteuttamisen tunnetta. Itse opetan myös, mutta silti aikaa on keskittyä juuri siihen omaan tutkimukseen. Tuskin kovinkaan usein tämän jälkeen (paitsi post docissa) pääsee tämmöistä vapautta kokemaan. Aiemmin työelämässä en ole vastaavaa kokenut myöskään, joten osaan nyt arvostaa.
”kirjoittajajärjestysasiaa”
Yleensä tohtori laitetaan ekaksi. Opiskelija sen jälkeen.Höpö höpö. Yleensä se joka tekee enemmän laitetaan ekaksi. Väikkärissä se yleensä on opiskelija, mutta on poikkeuksiakin.
On poikkeuksia.
Ainakin siinä porukassa jossa julkaisin, tohtori ensimmäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos tutkimuksen tekemiseen ei ole intohimoa, ei varmaankaan kannata edes ajatella asiaa. Toisaalta sille tutkimuksen tekemisellekin jää aina vain vähemmän ja vähemmän aikaa. Rahoitushaut, opetustehtävät ja muu ruljanssi veisivät jo kokopäivätyön verran aikaa. Moni tutkii oikeasti illat ja viikonloput, koska silloin voi edes hetken keskittyä.
Illat, yöt, viikonloput ja lomat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeisen vuoden väikkärintekijä täällä hei! Kaikki ei pääse tohtoriohjelmaan. Pitää olla joku kontakti potentiaaliseen ohjaajaan ja hyvä tutkimussuunnitelma ja hyvä gradu (mulla arvosana 5). Rahoitusta tosiaan saa 7-15% riippuen rahastosta. Palkkapaikoista ei ole samalla tavalla avointa dataa, mutta se on tuossa samassa haarukassa tai pikemminkin alle sen. Eli jos pääsee ohjelmaan ja saa rahoitusta niin on jo voittanut todennäköisyydet. Tsemppiä!
Palkka onkin sitten se 2000e per kk
Joo niin on, mutta nämä ovat olleet elämäni antoisimmat (ja välillä myös stressaavimmat) vuodet. Ensimmäisen vuoden kiistaa ohjaajan kanssa (kirjoittajajärjestysasiaa) lukuunottamatta en juuri mitään vaihtaisi pois. Mikään työ ei voi nousta tälle tasolle ja tuottaa samanlaisia itsensätoteuttamisen tunnetta. Itse opetan myös, mutta silti aikaa on keskittyä juuri siihen omaan tutkimukseen. Tuskin kovinkaan usein tämän jälkeen (paitsi post docissa) pääsee tämmöistä vapautta kokemaan. Aiemmin työelämässä en ole vastaavaa kokenut myöskään, joten osaan nyt arvostaa.
”kirjoittajajärjestysasiaa”
Yleensä tohtori laitetaan ekaksi. Opiskelija sen jälkeen.Höpö höpö. Yleensä se joka tekee enemmän laitetaan ekaksi. Väikkärissä se yleensä on opiskelija, mutta on poikkeuksiakin.
On poikkeuksia.
Ainakin siinä porukassa jossa julkaisin, tohtori ensimmäiseksi.
Nämä ovat myös alakohtaisia asioita. Joillain aloilla mennään aakkosjärjestyksellä jne, joten turha alkaa tästä vääntämään. Tärkeintä on tuntea oman alansa konventiot ja jos huomaa että meinataan vetää kölin alta asioista tietämätöntä (tätä tapahtuu!) niin sitten kannataa avata suu. Mutta ihan tyypillisiä keskusteluita kirjoittajajärjestyskeskustelutkin on ja niitäkin pitää osata käydä jos alalle meinaa jäädä.
Ei riitä pelkkä oman työn tekeminen hyvin. Pitää menestyä tutkimusrahoituksen saamisessa ja yhteistyössä eri tutkijoiden kanssa ja pahimmillaan kestettävä 2500 e / kk palkkaa pitkään. Pari artikkelia vuoteen pitää saada julkaistua.
Ja omien kokemusten mukaan voi käydä niinkin, että uusia ideoita ei kannata liian julkisesti esitellä. Tai ne saattavat vaihtaa omistajaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä pelkkä oman työn tekeminen hyvin. Pitää menestyä tutkimusrahoituksen saamisessa ja yhteistyössä eri tutkijoiden kanssa ja pahimmillaan kestettävä 2500 e / kk palkkaa pitkään. Pari artikkelia vuoteen pitää saada julkaistua.
Ja omien kokemusten mukaan voi käydä niinkin, että uusia ideoita ei kannata liian julkisesti esitellä. Tai ne saattavat vaihtaa omistajaa.
OBS! Pari artikkelia vuoteen kuulostaa sitten helpommalta kuin mitä on.
Ei kannata. Kirjaimellisesti melkein mikä tahansa tavallinen työ on tarjoaa vakaammat tulevaisuudennäkymät ja suuremman palkan kuin tutkimus, stressistä ja työn kuormittavuudesta puhumattakaan.
Miehet ovat yliedustettuina huippuälykkäiden joukossa. Siksi 97% tieteen Nobel-palkinnoista on mennyt miehille. Äärimmäisen älykkään miehen on turhaa haaveilla parisuhteesta naisen kanssa, koska vertaistaan seuraa ei ole markkinoilla tarjolla. Siksi monet nerot ovat aina olleet yksinäisiä sieluja.