Lue keskustelun säännöt.
Hyvässä kunnossa mutta minne! Päivät töissä, illat treenatessa.
Olen treenannut ikäni ja käynyt myös töissä ikäni. Ne yhdessä vievät päivästä lähes kaiken, muutamaa tuntia lukuunottamatta. Töihin, kotiin, kuntosalille tai lenkille, kotiin ja ilta-askareet. Siinäpä se arki pääsääntöisesti. Viikonloput ja lomat sitten erikseen, joskin töitä on alkanut olla myös viikonloppuisin jossain määrin. Tässä on nyt tätä harrastettu 30 vuotta ja työuraa jäljellä 18 vuotta vähintään. No mitä tästä sitten jää käteen. On eletty elämää ok kunnossa, ehkä eletään pidempään ehkä ei. Paljon on liikkumisen aiheuttamaa vaivaa myös, kulumia siis kropassa. Nyt olen alkanut kyseenalaistamaan tämän hyvän kunnon. Okei, en ole ylipainoinen, mutta ei ole moni kaverinikaan, jotka taas eivät ole liikkuneet. Vaivoja heillä itseasiassa tuntuu olevan vähemmän, ehkä sisuskalut huonommassa kunnossa, tai sitten ei. Eikö se liikunta sitten ole mukavaa? No on ja ei. 30 vuotta kun liikkuu aktiivisesti niin ei se nyt enää mitään hohdokasta ole vaikka siitä tulee hyvä olo yleensä. Mutta että elää pitääkseen itsensä kunnossa, jotta jaksaa tehdä enemmän töitä ja silti, suomessa saa elää kädestä suuhun . Tai ainakaan luksuselämää ei voi viettää. Välillä tuntuu, elääkö tässä lomia varten vai pitäisikö arkikin tuntua muulta kuin suorittamiselta. Suorittamistahan se on. Aina on hoidettavia asioita ja sama pyörä pyörii. Suomessa palveuja ei pysty ulkoistamaan. Aasiassa yhden talven eläneenä söin lähes aina ulkona (en siis käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa) ja pyykit kävi aina pesulassa. Vapaa-aika ei mennyt suorittaessa vaan se tuntui jotenkin enemmän elämiseltä. Ulkonahan siellä aina oltiin, toisin kuin Suomessa. En minä nyt suomea tässä moiti. Mietin, mitä tässä on järkeä. Tai, elämässä ei kyllä järkeä ole jos sitä alkaa miettimään. Sitä suuremmalla syyllä sitä kysyy itseltä, MIKSI? Miksi kaikki pyörii ja tekee samaa päivästä toiseen. Lopputulema on kuitenkin sama kaikille!
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on aina ollut liikunnallinen ihminen. Muita hyväkuntoisempi, parempi ja hoikka kuin muut koskaan on, eikä mitään elintasosairauksia hänellä ole ollut milloinkaan. Tänä keväänä sai sitten ensimmäisen sydänkohtauksen. Oli tuntenut kuumuutta ja hikoilikin. Lenkin oli vetänyt toissapäivänä tapahtumasta. Lääkärin loppusanelma oli sydänkohtaus, josta selvittiin säikähdyksellä. Miehellä oli sykkeet olleet rajut kenties monta päivää lenkin jälkeen. Ei ollut huomannut tai reagoinut siihen mitenkään. Siitepölyallergia laukaisi yhdessä liikunnan kanssa kovan kohtauksen. Sydän ilmeisesti oireillut pitkään. Miehellä on lapsesta asti ollut allergiaa lepälle ja koivulle. Syönyt keväisin allergialääkkeitä ja elänyt normaalisti. Lääkärin tuomio oli aika jyrkkä. Ei enää liikuntaa keväisin yhtään ulkona. Sisätiloissa ok, jos ilma on puhdas. Mies hankki älykellon ja siitä näkee selvästi että sykkeet on levossakin 110bpm tietämillä. Sai välittömästi sairaslomaakin töistä kesäkuun puoleen väliin asti. Työpaikalle tuli laskua aika paljon puutteellisesta ilmastoinnista. Useiden kymppitonnien ilmastointi toimistoon mieheni takia. Toivotttavasti ei pelkästään hänen takia. Sen verran pahasti kävi että vaurioita tuli ja toinen puoli kasvoista on halvaantunut tällä hetkellä ja kuntoitusta tehdään. Älkää nyt ihmeessäkään käykö lenkillä jos sairastatte allergiaa!
Lääkkeet ei poista itse tulehdustilaa mikä elimistössä jyllää. Tämäkin piti nyt kantapään kautta oppia. Mies on vasta 52v.
Siis miehesi juoksi lenkin allergiassa?
Onks hää tyhymä vai mikä on?
Tyhymästä päästä kärsii koko kroppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole kappalejakoja harkinnut?
**************************************************
Lihasmassan ylläpitäminen iäkkäässä iässä on ratkaisevan tärkeää fyysisen toimintakyvyn, aineenvaihdunnan terveyden ja yleisen elämänlaadun kannalta, ja se vähentää kaatumisten, heikkouden ja kroonisten sairauksien riskiä.
*************************************************
Näin väitti AI
Vierailija kirjoitti:
**************************************************
Lihasmassan ylläpitäminen iäkkäässä iässä on ratkaisevan tärkeää fyysisen toimintakyvyn, aineenvaihdunnan terveyden ja yleisen elämänlaadun kannalta, ja se vähentää kaatumisten, heikkouden ja kroonisten sairauksien riskiä.
*************************************************
Näin väitti AI
Toisaalta lihasmassan ja lihasten joissa on varastoitu akrobatiaa ja taitoja vaatii levossakin 70% enemmän ravintoa ja lepoa. Niitä voi käyttää vain vähän. Hyväkuntoinen henkilö siis enimmäkseen lepää kuin kissa, koska koneiston yläpito vaatii enemmän aikaa korjaamiseen ja ylläpitoon.
Helpommalla selviää lihaksettomana. Mikään ei ole ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Et ole kappalejakoja harkinnut?
Jokaisella on oma automaattinen kappalejako apdeitattuna systeemiin. Päivitä järjeeeteelemääsi jos ei ole velä kunosa. Samassa pakeissa tulee virheenkorjaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen pohtinut parhaita vaihtoehtoja:
* Tee työksesi jotain, josta nautit erittäin paljon.
* Tee työksesi jotain, josta tienaat paljon, sijoitat, ja voit lopettaa työt jo todella paljon ennen eläkeikää.
* Tee työksesi jotain ihan ok asiaa, mutta harrasta jotain, josta nautit erittäin paljon.
Käytännössä tuo viimeinen on todennäköisin vaihtoehto ja siihen olen itse päätynyt. Lisäksi pyrin jäämään eläkkeellekin aiemmin, kuin normaali eläkeikä.
Hautaan? Olet ihannekansalainen, jos pääset ilman yhteiskunnan palveluja (terveydenhuolto, vanhustenhoito) saappaat jalassa hautaan. Yksi sairauskohtaus vaan ja nirri pois ennen ambulanssin tuloa. Halpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kunto ei ole koskaan pahitteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittävän hyvä pitäisi olla lähtökohtana. Liikunnassa se ei usein tunnu olevan, vaan aina pitäisi tehdä enemmän, juosta pidempään ja kovempaa, nostaa isompia painoja. Oman pään sisältä se lähtee, pitää pystyä sanomaan, että tämä riittää, enempää minun ei tarvitse mahduttaa viikkoon vaan voin tehdä muutakin.
Itse asiassa ei edes oman pään sisältä, vaan sen ulkopuolelta. Kuntoutuksessa painotettiin että jatkuvasti pitää lisätä painoa tai toistoa tai aikaa, eli ei riitä että tekee kyykkyjä VAIKKAPA 2x3x20 per päivä vaan pitää tehdä enemmän, ja sitten taas enemmän. Nyt fyssarilla käydessäni hän sanoi että pitää pitentää jatkuvasti kävelymatkaa. Kysymykseeni että mitä sitten kun ei enää nuku eikä syö, kävelee vain, hän ei osannut vastata. Tekoälyn kanssa jutustelin jumppamääristä ja sekin oli sitä mieltä että aluksi käy tietty tekemäni jumppasysteemi, mutta sitä pitää jatkuvasti kasvattaa koska lihas tottuu. Ympärillä näkyy hyvin vähän itseään liikuttavia paljon terveempiä ihmisiä kuin minä, joka teen tuplasti saman kuin he.
Eri.
Hyvä kysymys, naurahdin ääneen. Tämähän taitaakin olla vähän samanlainen pyramidihuijaus kuin jatkuva talouskasvu ja velkaan perustuva talousjärjestelmä.
Minust kans tuo apn aloitus herätti ajatuksia. On aika syvä/hyvä existentiaalinen kysymys.
Aikoinaan olin kova liikkumaan. Minulla oli siihen sisäinen pakko. Ja mitä enemmän tein, sitä enemmän piti tehdä, kun en onnistunut väsyttämään itseäni mitenkään. Ja muistan usein ajatelleeni, olisinpa huonossa kunnossa, silloin vähempikin riittäisi.
Elämässä välillä saa, mitä toivoo. Aloin sairastella (liikunnasta huolimatta). Nykyään en jaksa kuin ihan välttämättömän. Omalla tavallaan se on mukavaa, kun nautin levosta myös. Mut sairastelu ei tietty ole kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on aina ollut liikunnallinen ihminen. Muita hyväkuntoisempi, parempi ja hoikka kuin muut koskaan on, eikä mitään elintasosairauksia hänellä ole ollut milloinkaan. Tänä keväänä sai sitten ensimmäisen sydänkohtauksen. Oli tuntenut kuumuutta ja hikoilikin. Lenkin oli vetänyt toissapäivänä tapahtumasta. Lääkärin loppusanelma oli sydänkohtaus, josta selvittiin säikähdyksellä. Miehellä oli sykkeet olleet rajut kenties monta päivää lenkin jälkeen. Ei ollut huomannut tai reagoinut siihen mitenkään. Siitepölyallergia laukaisi yhdessä liikunnan kanssa kovan kohtauksen. Sydän ilmeisesti oireillut pitkään. Miehellä on lapsesta asti ollut allergiaa lepälle ja koivulle. Syönyt keväisin allergialääkkeitä ja elänyt normaalisti. Lääkärin tuomio oli aika jyrkkä. Ei enää liikuntaa keväisin yhtään ulkona. Sisätiloissa ok, jos ilma on puhdas. Mies hankki älykellon ja siitä näkee selvästi että sykkeet on levossakin 110bpm tietämillä. Sai välittömästi sairaslomaakin töistä kesäkuun puoleen väliin asti. Työpaikalle tuli laskua aika paljon puutteellisesta ilmastoinnista. Useiden kymppitonnien ilmastointi toimistoon mieheni takia. Toivotttavasti ei pelkästään hänen takia. Sen verran pahasti kävi että vaurioita tuli ja toinen puoli kasvoista on halvaantunut tällä hetkellä ja kuntoitusta tehdään. Älkää nyt ihmeessäkään käykö lenkillä jos sairastatte allergiaa!
Lääkkeet ei poista itse tulehdustilaa mikä elimistössä jyllää. Tämäkin piti nyt kantapään kautta oppia. Mies on vasta 52v.
O ou. En ole vastaavasta kuullut, mutta kuulostaa uskottavalta. Tuo tulehdustila elimisrössä, syystä tai toisesta, on varmaan aika aliarvostettu diagnoosi. Siihen pitäis perwhtyä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on aina ollut liikunnallinen ihminen. Muita hyväkuntoisempi, parempi ja hoikka kuin muut koskaan on, eikä mitään elintasosairauksia hänellä ole ollut milloinkaan. Tänä keväänä sai sitten ensimmäisen sydänkohtauksen. Oli tuntenut kuumuutta ja hikoilikin. Lenkin oli vetänyt toissapäivänä tapahtumasta. Lääkärin loppusanelma oli sydänkohtaus, josta selvittiin säikähdyksellä. Miehellä oli sykkeet olleet rajut kenties monta päivää lenkin jälkeen. Ei ollut huomannut tai reagoinut siihen mitenkään. Siitepölyallergia laukaisi yhdessä liikunnan kanssa kovan kohtauksen. Sydän ilmeisesti oireillut pitkään. Miehellä on lapsesta asti ollut allergiaa lepälle ja koivulle. Syönyt keväisin allergialääkkeitä ja elänyt normaalisti. Lääkärin tuomio oli aika jyrkkä. Ei enää liikuntaa keväisin yhtään ulkona. Sisätiloissa ok, jos ilma on puhdas. Mies hankki älykellon ja siitä näkee selvästi että sykkeet on levossakin 110bpm tietämillä. Sai välittömästi sairaslomaakin töistä kesäkuun puoleen väliin asti. Työpaikalle tuli laskua aika paljon puutteellisesta ilmastoinnista. Useiden kymppitonnien ilmastointi toimistoon mieheni takia. Toivotttavasti ei pelkästään hänen takia. Sen verran pahasti kävi että vaurioita tuli ja toinen puoli kasvoista on halvaantunut tällä hetkellä ja kuntoitusta tehdään. Älkää nyt ihmeessäkään käykö lenkillä jos sairastatte allergiaa!
Lääkkeet ei poista itse tulehdustilaa mikä elimistössä jyllää. Tämäkin piti nyt kantapään kautta oppia. Mies on vasta 52v.
Siis miehesi juoksi lenkin allergiassa?
Onks hää tyhymä vai mikä on?
Tyhymästä päästä kärsii koko kroppa.
Kummallinen kommentti. Minulla on "ympärivuotinen kausi-allergia", lääkärin sanoin. Olen aina allerginen ympäristölle. Koko ajan. Yksikään lääkäri ei ole kehoittanut varomaan liikuntaa. Päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kunto voi tuoda elämän loppupäähän paljon terveitä lisävuosia, kun kehon lihasmassa on kunnossa ja olet nytkin varmasti paremmassa kunnossa kuin suurin osa ikätovereista. Kyllä se ero on merkittävä niihin, jotka ei ole liikkuneet ollenkaan.
Oon kans melkein nelikymppinen aktiiviliikkuja, tein liikunnasta osan arkea kun 16-vuotiaana muutin omilleni. Monta kertaa oon ollut rikki. Viime vuonna kahden eri haaverin takia pakkolomaa, kylkiruston tulehdusta ja lantion virheasentoa parantelen edelleen, ei tunnu paranevan. Pitäis käydä eri fysiohoidoissa, ei ole varaa.
Noh, oon lihonut (mielestäni) ja mikään aiempi treenaaminen ei onnistu, voimatasot ehkä 1/4 normaalista, perus lenkkeilykin tuntuu raskaalta.
AP tavoin aloin miettimään että onkohan tässä ollut mitään järkeä, oisko joku muu harrastus antanut enemmän iloa. Turhauttaa pelkästään.
Esim kaikki tuntemani siivoojat ja raksamiehet kärsii töissä tulleista ongelmista pysyvästi. Eräs eläkeläinen entinen tanssija ja vaikka minkä alan urheilija on hiton kivulias, paikat kuluneet, rikkoutumisia, välilevyissä ties mitä, joka päivä sitä eikä asioille tehdä mitään. Vaikka lihasmassa pysyisikin kannattelemassa niin voi olla vaikka mitä ongelmaa. Mitenkähän vanhemman polven bodarit?
Sitä katselee niitä, jotka ei oikeasti erikseen harrasta liikuntaa samassa ikäryhmässä. He on paljon paremmassa kunnossa, ainakin kivuttomampia! Ja heidän ei tarvitse sopeutua siihen, kun joutuu luopumaan rakkaasta harrastuksesta jonka avulla on arkea pitänyt pystyssä, josta on saanut iloa ja onnistumisia, joka on antanut ylpeyttä ja ollut osa koko persoonaa.
Multa hajosi jossain vaiheessa crosstrainer ja ihan oikeasti itkin sitä useampaan otteeseen kun ei ollut varaa uuteen, en edes itse tajunnut miten se vehje on ollut osa joka päivää ja pitänyt mua kodiksessa.
Mä en tiedä yhtään mitä teen, jos en saa kuntoani enää takaisin kokonaisuudessaan. Ja jossain vaiheessa joudun taas luopumaan siitä, eikä se ole enää mun käsissä.
Ymmärsiköhän kukaan?
Liikuntaa kannattaa harrastaa mutta ihan ääritasolla paikat eivät enää kestä. Elimistö vanhenee ja liikuntaa ja työn tekemistä pitää mukauttaa vastaavasti että paikat eivät mene rikki.
En ole samaa mieltä siitä että liikkumaton ihminen on paremmasa kunnossa vuosien liikkumattomuuden jälkeen. Lihakset kuihtuvat ja nivelten liikelaajudet pienenevät jos ei liiku muuten kuin autolle ja siitä työpaikalle, kauppaan sekä kotiin. Paino nousee helposti ja tukielimistö rasittuu mikä johtaa kiputiloihin. Nuoria ihmisiä on jono tekonivelleikkauksiin ja valtaosa on naisia joilla merkittävä ylipaino. Toki geneettisillä tekijöillä on vaikutusta mutta lihasharjoittelu ja painon pudotus tarpeeksi varhain voisivat auttaa siirtämään leikkausta myöhempään ajankohtaan.
Ihminen on luonnostaan tehty liikkumaan eikä vain istumaan ja makaamaan. Jos ei muuta teee niin edes parin kilometrin kävely päivittäin ja muutama kymmenen syväkyykkyä pelastaa paljon. Jos ei sellaiseen pysty niin aika heikossa kunnossa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kunto voi tuoda elämän loppupäähän paljon terveitä lisävuosia, kun kehon lihasmassa on kunnossa ja olet nytkin varmasti paremmassa kunnossa kuin suurin osa ikätovereista. Kyllä se ero on merkittävä niihin, jotka ei ole liikkuneet ollenkaan.
Oon kans melkein nelikymppinen aktiiviliikkuja, tein liikunnasta osan arkea kun 16-vuotiaana muutin omilleni. Monta kertaa oon ollut rikki. Viime vuonna kahden eri haaverin takia pakkolomaa, kylkiruston tulehdusta ja lantion virheasentoa parantelen edelleen, ei tunnu paranevan. Pitäis käydä eri fysiohoidoissa, ei ole varaa.
Noh, oon lihonut (mielestäni) ja mikään aiempi treenaaminen ei onnistu, voimatasot ehkä 1/4 normaalista, perus lenkkeilykin tuntuu raskaalta.
AP tavoin aloin miettimään että onkohan tässä ollut mitään järkeä, oisko joku muu harrastus antanut enemmän iloa. Turhauttaa pelkästään.
Esim kaikki tuntemani siivoojat ja raksamiehet kärsii töissä tulleista ongelmista pysyvästi. Eräs eläkeläinen entinen tanssija ja vaikka minkä alan urheilija on hiton kivulias, paikat kuluneet, rikkoutumisia, välilevyissä ties mitä, joka päivä sitä eikä asioille tehdä mitään. Vaikka lihasmassa pysyisikin kannattelemassa niin voi olla vaikka mitä ongelmaa. Mitenkähän vanhemman polven bodarit?
Sitä katselee niitä, jotka ei oikeasti erikseen harrasta liikuntaa samassa ikäryhmässä. He on paljon paremmassa kunnossa, ainakin kivuttomampia! Ja heidän ei tarvitse sopeutua siihen, kun joutuu luopumaan rakkaasta harrastuksesta jonka avulla on arkea pitänyt pystyssä, josta on saanut iloa ja onnistumisia, joka on antanut ylpeyttä ja ollut osa koko persoonaa.
Multa hajosi jossain vaiheessa crosstrainer ja ihan oikeasti itkin sitä useampaan otteeseen kun ei ollut varaa uuteen, en edes itse tajunnut miten se vehje on ollut osa joka päivää ja pitänyt mua kodiksessa.
Mä en tiedä yhtään mitä teen, jos en saa kuntoani enää takaisin kokonaisuudessaan. Ja jossain vaiheessa joudun taas luopumaan siitä, eikä se ole enää mun käsissä.
Ymmärsiköhän kukaan?
Liikuntaa kannattaa harrastaa mutta ihan ääritasolla paikat eivät enää kestä. Elimistö vanhenee ja liikuntaa ja työn tekemistä pitää mukauttaa vastaavasti että paikat eivät mene rikki.
En ole samaa mieltä siitä että liikkumaton ihminen on paremmasa kunnossa vuosien liikkumattomuuden jälkeen. Lihakset kuihtuvat ja nivelten liikelaajudet pienenevät jos ei liiku muuten kuin autolle ja siitä työpaikalle, kauppaan sekä kotiin. Paino nousee helposti ja tukielimistö rasittuu mikä johtaa kiputiloihin. Nuoria ihmisiä on jono tekonivelleikkauksiin ja valtaosa on naisia joilla merkittävä ylipaino. Toki geneettisillä tekijöillä on vaikutusta mutta lihasharjoittelu ja painon pudotus tarpeeksi varhain voisivat auttaa siirtämään leikkausta myöhempään ajankohtaan.
Ihminen on luonnostaan tehty liikkumaan eikä vain istumaan ja makaamaan. Jos ei muuta teee niin edes parin kilometrin kävely päivittäin ja muutama kymmenen syväkyykkyä pelastaa paljon. Jos ei sellaiseen pysty niin aika heikossa kunnossa on.
Jaa naisetko ne ovat enimmäkseen ylipainoisia ja liikkumattomia?
Mun tuttavapiirissä kaikilla, kovasti liikkuneilla, on nivelrikot. Ilman ylipainoa. En sano, ettei liikunta kannattais, mutta rajansa sillä, missä määrin kannattaa.
Mun mies on aina ollut liikunnallinen ihminen. Muita hyväkuntoisempi, parempi ja hoikka kuin muut koskaan on, eikä mitään elintasosairauksia hänellä ole ollut milloinkaan. Tänä keväänä sai sitten ensimmäisen sydänkohtauksen. Oli tuntenut kuumuutta ja hikoilikin. Lenkin oli vetänyt toissapäivänä tapahtumasta. Lääkärin loppusanelma oli sydänkohtaus, josta selvittiin säikähdyksellä. Miehellä oli sykkeet olleet rajut kenties monta päivää lenkin jälkeen. Ei ollut huomannut tai reagoinut siihen mitenkään. Siitepölyallergia laukaisi yhdessä liikunnan kanssa kovan kohtauksen. Sydän ilmeisesti oireillut pitkään. Miehellä on lapsesta asti ollut allergiaa lepälle ja koivulle. Syönyt keväisin allergialääkkeitä ja elänyt normaalisti. Lääkärin tuomio oli aika jyrkkä. Ei enää liikuntaa keväisin yhtään ulkona. Sisätiloissa ok, jos ilma on puhdas. Mies hankki älykellon ja siitä näkee selvästi että sykkeet on levossakin 110bpm tietämillä. Sai välittömästi sairaslomaakin töistä kesäkuun puoleen väliin asti. Työpaikalle tuli laskua aika paljon puutteellisesta ilmastoinnista. Useiden kymppitonnien ilmastointi toimistoon mieheni takia. Toivotttavasti ei pelkästään hänen takia. Sen verran pahasti kävi että vaurioita tuli ja toinen puoli kasvoista on halvaantunut tällä hetkellä ja kuntoitusta tehdään. Älkää nyt ihmeessäkään käykö lenkillä jos sairastatte allergiaa!
Lääkkeet ei poista itse tulehdustilaa mikä elimistössä jyllää. Tämäkin piti nyt kantapään kautta oppia. Mies on vasta 52v.