Onko tällainen teidän perheessä normaalia?

Mies lähti siis illalla kaverinsa luokse saunomaan. Tästä sain tietää muutamaa minuuttia ennen lähtöä. Miehestä ei ole vielä kuulunut mitään ja enpä usko että tulee kotiin yöksi...



ap

Hyvä syy lähteä hässimään toista naistaan, you see...

koska mieheni on psyykeltään tasapainoinen ihminen ja käsittelee ristiriitatilanteet rakentavasti.

En myöskään hyväksyisi tuollaista käytöstä.

Suhteemme alkuvaiheessa, kun otimme kipakastikin yhteen, mies saattoi lähteä tunniksi ulos, ihan vain päästämään höyryjä. Tuota ei tapahtunut kovinkaan usein, muutaman kerran vain. Ja siitä on todella monta vuotta.

Jos mies taas on istumassa iltaa kavereidensa kanssa ja ilta jostakin syystä venhätää, hän ilmoittaa siitä aina. Ja minä tietysti myös.

Katoaminen on vallankäyttöä ja alistamista. Ajatus on kai se, että kun toinen on huolissaan kotona, hän on sitten myöhemmin nöyrempi ja sovinnollisempi.

Syynä on murhan tai vähintään pahoinpitelyn estäminen. Mulle tulee viha niin kuumana laavana että veitseen tarttuminen on tosi lähellä. Parempi lähteä kävelemään. Lapsillekin on parempi olla kuulematta hullun kiilto silmissä murhauhkauksia karjuvaa mutsia.



t. 43-vuotias viiden lapsen äiti

Etenkään kun on yhteisiä, pieniä lapsia. Toinen osapuoli odottaa kotona huolissaan lasten kanssa, ei pääse etsimään, jos pelkää että on sattunut jotain, eikä toisaalta pääse itse edes lenkille tai kavereille purkamaan omaa ahdistusta.



Eikä kyllä päivän poissaolo suutuksissa ole naimisissa oltaessa minusta muutenkaan ihan normaalia, etenkään jos on ihan tapa, eikä kertahomma.



Miesystäväni teki tuota kun aloimme seurustella, ei pystynyt käsittelemään asioita puhumalla ja jätti minut keskellä yötä yksin kotiin lasten kanssa, jos tuli jostain asiasta erimielisyyttä. Minusta se oli erittäin epäreilua, vaikka emme asu yhdessä, eivätkä lapset edes ole yhteisiä eivätkä hänen vastuullaan.



Asiasta puhuttiin muutamaan otteeseen, kerroin miten pahalta se minusta tuntuu, ja nyt tilanne on korjaantunut.

Meillä ristiriitatilanteet käsitellään heti, eikä tilanne kärjisty niin että toisen pitää poistua tilanteesta.



Kuten joku aiemmin sanoikin, ap:n miehen toiminta on vallankäyttöä. Kokeilepa tehdä joskus hänelle sama, miten reagoi?

Ilmoita kahta minuuttia ennen, että lähdet nyt kaverille etkä tule yöksi kotiin. Saapahan mies tietää, miltä tuntuu.

Mies ei siis tullut yöksi kotiin, kuten olin arvellutkin. Ei myöskään ilmoittanut mitään. Lapsille on taas pakko selittää jotain.



Mieheni on sitä mieltä ettei hänen tarvitse ilmoittaa missä on. Jos minua kiinnostaa, pitää minun kuulemma yrittää keskellä yötä soitella perään (tosin hän ei vihaisena vastaa eikä baarissa kuule...).



ap

Keskenkasvuinen, isäksi kelpaamaton nulkki. Miksi edes olette yhdessä? Onko hän lasten isä vai isäpuoli?

En mitenkään voi itse häipyä minnekään, koska en halua tehdä sitä lapsille. En halua että he joutuvat kyselemään missä minä olen.



ap

Kun mies tulee kotiin, istuta se pöydän ääreen ja sano, että nyt riittää. Yritä pysyä rauhallisena ja totea vain tosiasiat eli että tuollainen peli ei vetele ja kun noin seuraavan kerran tapahtuu, sinä ja lapset ette enää ole häntä kotona odottamassa. Tämä tietysti vaatii sinulta selkärankaa ja mahdollisia ennakkojärjestelyjä. Älä enää hiljaa hyväksy miehesi käytöstä, vaan kerro jollekin läheisellesi tilanteestanne. Älä siis enää mahdollista miehesi lapsellista vallankäyttöä.

Mies on siis lasten isä.



ap

Ei aikuinen parisuhteessa elävä ihminen, kaiken lisäksi perheellinen, voi noin toimia. Ihan eri asia, ja fiksuakin, on lähteä pienelle kävelylle päästämään höyryjä jos riita uhkaa kuumentua liikaa.



Itse en jäisi odottelemaan miestä kotiin vaan pakkaisin lapset autoon ja lähtisin vaikkapa vanhemmilleni. Enkä vastaisi puhelimeen jos mies yrittäisi soittaa perään. En todellakaan katsoisi tuollaista käytöstä!

Koeta keskustella rauhallisella hetkellä asiasta miehesi kanssa. Kysy miten hän ajattelee lasten ja sinun ajattelevan tuollaisesta häipymisestä ? Entä kun lapsenne ovat murrosiässä niin saavatko he tuntea "pakollista lähtemisen tunnetta" ja lähteä vuorokaudeksi jonnekkin kännäämään jne ? Ilmeisesti se on miehellesi ja sinulle ok jos opetatte lapsille tuollaista käytöstä.



Ehkä olisi jo kiire parisuhdeterapiaan tai jotain. Ymmärtäisin kyllä jos miehesi poistuisi tunniksi tai kahdeksi lenkille tai vastaavaa mutta en tuota ap:n kuvaamaa tilannetta.

Me mentiin lopulta pariterapiaan ja sieltäkin jopa suositeltiin tuota lähtemistä. Jos mies ei jaksa riidellä tai sitten on aivan liian vihainen niin sitten hänellä on ns. lupa lähteä pois tilanteesta. Meillä on siis ihan kirjallinen sopimus ja siihen mies on kirjoittanut mihin menee ja mitä tekee, alkoholia ei saa ottaa tuolloin. Sopimus toimii hyvin! Nyt sitä ei ole yli vuoteen tarvittu, kun sellaiset rajut riidat ovat loppuneet.



Itse en osaa kävellä riitatilanteesta ulos, mikä olisi ihan hyvä taito kyllä joissain tilanteissa. Huomasin aikoinaan, että miehen lähtö kahdeksi tunniksi pois (mikä oli sopimuksen max) rauhoitti myös minua ja saimme sitten miehen palattua selvitettyä asian helposti.

Miksi et jätä koko mulkvistia ja kasvata lapsia itse, luotettavassa kodissa? Anna sen ukon mennä äläkä ilmaise mitään kaipuuta ja kyyneliä enää.

Exäni oli tuollainen jos suuttui ja yleensä suuttui aivan mitättömistäkin asioista. Tuo käytös oli suurimmaksi osaksi eromme syy. Meillä on 3 v tyttö.

Tosin hän ei viivy poissa yön yli. Ainoastaan yhden kerran on ollut joulun jälkeen 2 päivää poissa. Minusta hän on keskenkasvuinen. Hän väittää että ei voi keskustella kanssani kun olen niin hermona.

Kolmen pienen lapsen kanssa on joskus hermona, sille ei oikein mitään voi

Mies on aiemmin perustellut käytöstään sillä, että on pakko häipyä, jotta saa olla rauhassa. Viime aikoina on häipynyt vaikka en tulisi edes samaan asuinkerrokseen hänen kanssaan. Aikaisemmin myös riitti pari tuntia, mutta nykyään jo yön yli, jopa seuraavan päivänkin.

Ja tuo, ettei hän ilmoita itsestään, on ollut ongelma aina. Hänelle ei vain tule mieleenkään ilmoittaa edes silloin kun meillä ei ole ollut mitään riitaa. Ja sitten hän suuttuu minulle, kun pahoitan siitä mieleni.

Kyllä hän tietää että olen huolissani. Lähetin viestin, että oletko kunnossa?...katsotaan saanko vastausta.

Äitini voi auttaa lasten hoidossa ja kai minun on pakko kertoa etten tiedä missä mies on. Tiedän että saisin tukea. Pelkään vaan että romahdan täysin, jos alan asiasta puhumaan.

Todella raskasta tässä on myös se, että minulla on juuri todettu päässä uusiutunut kasvain (kylläkin hyvänlaatuinen, mutta leikattava) ja lisäksi opintoni ovat lopputenttivaiheessa, eli jotenkin pitäisi pystyä lukemaankin.



ap