Onko tällainen teidän perheessä normaalia?

Tuollainen sopimus siitä että voi lähteä muutamaksi tunniksi olisikin ihan ok. Tietäisin että mies tulee takaisin, eikä tarvitsisi olla huolissaan. Meillä ei vaan enää aikoihin ole ollut kyse vain muutamasta tunnista, eikä noita muuutaman tunnin häipymisiäkään koskaan oltu "sovittu".



ap

Kun mies häipyy, niin pakkaa sille matkalaukkuun sen verran kamaa et voi olla pitempäänkin. Laita laukku ulko-oven eteen ja siihen lappu, että sä jatkat teidän suhdetta sitten kun mies opettelee puhumaan.



Tommonen ei ole mistään kotoisin, en antaisi kohdella itseäni tuollain. Ymmärrän, jos on TODELLA paha riita, että eka rauhoitutaan jossain, mutta jos pikkuasioista pitää tuollain kiukutella, niin menkööt kasvatuslaitokseen.

Sä olet niin rasittava ja nalkuttava ämmä, et ei ihme, että ukko haluaa etäisyyttä.

En pääsisi ikinä yli siitä, että mies on vaan ollut jossain "hotellissa". oletko vaatinut tarkempia selityksiä. Missä hotellissa hän on ollut? Eikö sille rahalle (n. 100 e) olisi parempaa käyttöä perheessänne?



Eli siis ei tulisi kysymykseenkään eikä mieheni kyllä koskaan tuollaista temppua voisi tehdä.

Nalkuttava ja rasittava olen varmasti mieheni mielestä. Ja paljon muutakin kaunista hän varmasti osaisi minusta kertoa. Hän ei nyt kuitenkaan lähtenyt mun nalkutuksen vuoksi tälläkään kertaa, koska ehdimme jutella vain aamulla ja sitten ehkä minuutin ennen hänen lähtöään.

Olemme joskus yrittäneet sopia, että on aivan ok, että jos riita kuumenee, niin on ok olla pari tuntia yksin (eli silloin kumpikaan ei puhu mitään). Se pari tuntia ei vaan koskaan riittänyt, vaan se venyi yön yli jne. Se olen lähes aina minä, jota alkaa tilanne painaa. Lapsetkin ihmettelevät kireää ilmapiiriä. Kerran kokeilin mitä tapahtuu, jos en vaan tee mitään aloitetta itse enkä puhu miehelle...tällöin meni yli 4 vuorokautta ja sittenkin se olin lopulta minä joka otti asian puheeksi. Ja tähän kaikkeen ei todellakaan tarvita mitään elämää suurempaa riitaa.



ap

Vastasi siis lyhyesti että on kunnossa. Luonnollisestikaan ei kertonut missä on tai aikooko tulla kotiin tänään, huomenna vai ei koskaan.

Haluaa varmaan että kyselen, jotta voi tuntea itsensä tärkeäksi. Näin se aina menee.



Ap

Vastasi siis lyhyesti että on kunnossa. Luonnollisestikaan ei kertonut missä on tai aikooko tulla kotiin tänään, huomenna vai ei koskaan.

Haluaa varmaan että kyselen, jotta voi tuntea itsensä tärkeäksi. Näin se aina menee.

Ap

Miksi kyselet? Mitä iloa sulle on tuollaisesta miehestä? Tai lapsille, mitä iloa heille on tuollaisesta isästä?

Oikeastiko haluat lapsillesi näyttää tuollaista perhe-elämän mallia?????????????

Mieheni vetää tuon nalkutuskortin pöytään aina kun puhutaan jostain, josta hän ei halua puhua. Nalkuttamista on siis suunnilleen kaikki muu paitsi suora kehuminen. Tosin varmaan aika moni riita on ns. nalkutusta molemmin puolin. Tällä kertaa se oli kyllä mieheni joka ns. nalkutti minulle vähän kaikesta (mm. siitä että olen puhunut sairaudestani nyt kun pari päivää sitten sain tietää) eilen aamulla, mutta siitä huolimatta minä en häipynyt minnekään.



Kyse olikin siitä että onko ok häipyä omille teilleen pitkäksi aikaa? Mikä sellaiseen oikeuttaisi? Eikö silloin olisi reilua lähteä kokonaan, jos useikin tekee mieli häipyä?



ap



ap

Helpompi olis tietenkin olla kyselemättä miehen perään, mutta mitä vastaan lapsille. Jos sanon etten tiedä missä isä on, lapset huolestuvat. Enkä haluaisi valehdellakaan.



ap

Miehelläni on aspergerin syndrooma. Hän toimii muuten normaalin veroisesti ja paikoin jopa paremmin, mutta tämä irtioton tarve voi tulla yllättäen ja se on silloin täysin pakottava. Hän osaa tosin tehdä sen kotonakin eikä läheskään aina lähde ollenkaan ulos. Hänellä (kuten minullakin) on oma huone, jonne usein sulkeutuu, mutta saattaa myös yksinkertaisesti sanoa, että nyt ei jaksa puhua. Ei silloin myöskään kuuntele. Hän sanoo olevansa sairas ja väittää olevansa fyysisesti kipeä, minun mielestäni se on kuitenkin autismikohtaus. Kestää useimmin reilun vuorokauden, harvoin pidempään.



Lapsemme on ainoa, joka saa häneen silloin yhteyden. As-aikuisille on tyypillistä, että he pitävät lapsia sillä tavalla osana itseään, että lapset eivät tunnu ulkopuolisilta, joilta pitäisi suojautua. Hän ei kuitenkaan tule esim. ruokapöytään eikä osallistu mihinkään yhteiseen. Pikkulapsiaika on meillä kuitenkin jo ohi.



Asperger on aikuisilla alidiagnosoitu "sairaus". Ei ap:n puolisolla sitä välttämättä ole, mutta hänellä voi olla jokin muu neurologinen syy toimintaansa. Mielestäni poistuminen on aivan pätevä toimintatapa monissakin tilanteissa. Koska Ap:n puoliso aina tulee takaisin eikä ilmeisesti varsinaisesti hillu missään, ap:n kannattaisi muuttaa asennoitumistaan. Eihän ap sille asialle mitään voi, ja eniten haittaa nykyinen asenne tuottaa ap:lle itselleen.



Kannattaisi laittaa turvaverkot sellaiseen kuntoon, ettei miehen ajoittainen katoaminen ole katastrofi. Voisi myös ihan rauhallisesti suunnitella, mitä silloin puuhailee, kun mies on poissa. Miten parhaiten selviää ja miten voisi jopa nauttia siitä ajasta, jos mahdollista. Ei sitten tuhlaannu niin paljon aikaa pahaan mieleen ja harmitukseen.

Minä vaihtaisin lukot seuraavalla kerralla ja jättäisin ovelle eropaperit.

Oletko hoitoalalla?

Miehelläni on aspergerin syndrooma. Hän toimii muuten normaalin veroisesti ja paikoin jopa paremmin, mutta tämä irtioton tarve voi tulla yllättäen ja se on silloin täysin pakottava. Hän osaa tosin tehdä sen kotonakin eikä läheskään aina lähde ollenkaan ulos. Hänellä (kuten minullakin) on oma huone, jonne usein sulkeutuu, mutta saattaa myös yksinkertaisesti sanoa, että nyt ei jaksa puhua. Ei silloin myöskään kuuntele. Hän sanoo olevansa sairas ja väittää olevansa fyysisesti kipeä, minun mielestäni se on kuitenkin autismikohtaus. Kestää useimmin reilun vuorokauden, harvoin pidempään.

Lapsemme on ainoa, joka saa häneen silloin yhteyden. As-aikuisille on tyypillistä, että he pitävät lapsia sillä tavalla osana itseään, että lapset eivät tunnu ulkopuolisilta, joilta pitäisi suojautua. Hän ei kuitenkaan tule esim. ruokapöytään eikä osallistu mihinkään yhteiseen. Pikkulapsiaika on meillä kuitenkin jo ohi.

Asperger on aikuisilla alidiagnosoitu "sairaus". Ei ap:n puolisolla sitä välttämättä ole, mutta hänellä voi olla jokin muu neurologinen syy toimintaansa. Mielestäni poistuminen on aivan pätevä toimintatapa monissakin tilanteissa. Koska Ap:n puoliso aina tulee takaisin eikä ilmeisesti varsinaisesti hillu missään, ap:n kannattaisi muuttaa asennoitumistaan. Eihän ap sille asialle mitään voi, ja eniten haittaa nykyinen asenne tuottaa ap:lle itselleen.

Kannattaisi laittaa turvaverkot sellaiseen kuntoon, ettei miehen ajoittainen katoaminen ole katastrofi. Voisi myös ihan rauhallisesti suunnitella, mitä silloin puuhailee, kun mies on poissa. Miten parhaiten selviää ja miten voisi jopa nauttia siitä ajasta, jos mahdollista. Ei sitten tuhlaannu niin paljon aikaa pahaan mieleen ja harmitukseen.

Mikä on, että se jatkuvasti vetää maton ap:n alta?



Mitä väliä sillä on, mikä toisten perheissä on normaalia. Ap elää omassa perheessään, ei toisten. Kannattaa meloa sitä vettä, jonka päällä kanootti on. Ap:n perheessä on normaalia, että miehen pitää välillä rauhoittua yksinäisyydessä eikä hän silloin pysty kommunikoimaan. Kannattaisi lähteä siitä, että tätä ei voi muuttaa, ja kehittää sitten selviytymiskeinot sen ympärille.

En ole hoitoalalla. Otan asiat sellaisina kuin ne ovat enkä yritä tunkea kuutiota pyöreästä reiästä.

Voiko olla niin että pitää vain hyväksyä että mies häipyy omille teilleen, ei ilmoittele itsestään, vaikka tietää että minä ja lapset olemme huolissamme. Eikö samalla perusteella mies voi kaikessa muussakin toimia täysin oman mielensä mukaan ja minun pitää vain tyynesti hyväksyä? Olipa hähellä jokin diagnoosi tai ei.



Kahta tuollaista vanhempaa ei kuitenkaan perheessä voi olla, koska lasten pitää olla varmoja edes jostain. Eli minulle samanlainen käytös ei voisi olla ok. Nyt lapset ainakin voivat luottaa siihen että minä en häivy.



Onko sinusta ok, että perheessä ei samat pelisäännöt koske molempia?



ap

Minun mielestäni ei siis ole normaalia häipyä omille teilleen jopa vuorokaudeksi. Mies sanelee meillä mikä on normaalia ja mikä ei. Koska hän useasti on sanonut että myös muut miehet käyttäytyvät kuten hän ja se on siis normaalia, niin siksi kyselen asiasta kun en meinaa uskoa todeksi.



Jos minä alkaisen käyttäytyä samalla tavalla, niin normaalius olisi siitä kaukana.



ap

Ahdistuu pienimmästäkin äänen korottamisesta tai suunnitelman muutoksesta.



Kotoisin ulkomailta, joten pari kertaa on myynyt omaisuutta ja häipynyt äitinsä luo.



Sisko sitten syyttää kaikkia muita - ja kaikkien pitää kulkea munankuorilla ko. miehen takia. Siskolla on aikataulut, jolloin siellä saa kyläillä jne...

mutta mies käyttää henkistä väkivaltaa kun ei kerro missä on, kuinka kauan jne. Tuo yhden parin oikeasti kirjallinen sopimus kuulostaa todella hyvältä idealta.



Sovitteko ikinä näitä riitojanne? Kun mies tulee takaisin keskusteletteko asiasta järkevästi vai hipsitkö varpaisillasi ympäri taloa ettei mies suuttuisi uudestaan? Jos erossa olo aikana molemmat rauhoitutte ja voitte asiasta keskustella tuollainen sopimus voisi auttaa. Jos poissaolosta ei ole mitään hyötyä niin se on vain puhtaasti vallankäyttöä.



Ymmärsin että kun puhutte tästä asiasta menee keskustelu aina riidaksi ja mies suuttuu ja ehkä häipyy. Suostuisiko mies pariterapiaan? Ulkopuolisen kanssa saataisiin ehkä solmuja avattua niin ettei mies kokisi tarvetta häipyä päiväksi tai pariksi. Tai ainakin ymmärtäisi kuinka paljon se sinua loukkaa, pelottaa jne. Ja ennenkaikkea miten se vaikuttaa lapsiin.



Itse en jaksaisi tuollaistaa lopunikääni katsella. Jos mies ei ole halukas asialle mitään tekemään vaan hokee vain kuinka "MINULLA on oikeus... ja MINÄ haluan... ja..." niin saisi jatkaa elämäänsä ihan sen tärkeimmän eli itsensä kanssa ilman minua.

ex-mieheltäni.



Hän oli myös välillä monia öitä pois eikä vastannut puhelimeen. MInä olin pienen lapsemme kanssa kotona ja itkin kun en tiennyt missä on.



Joskus kun riitelimme siitä kun hän oli pois niin syy oli kuulemma se kun minä valitan, ja minä valitin koska oli pois..



Myöhemmin selvisi että oli toisen naisen luona ne yöt.

On vieläkin samaisen naisen kanssa yhdessä.

et edes nalkuta ja onko se muka oikein? Provoiletko?



Mikä on se vastaus siihen, että miksi olet hänen kanssaan? Tuntuuko siltä, että mies välittää paskan vertaa lapsista ja sinusta?



Heitä pellole koko ukko, jos puhut totta.