Lue keskustelun säännöt.
Minä haluaisin vauvan, mieheni haluaisi vauvan... mutta emme uskalla lisääntyä.
15.11.2011 |
Tuntuu että tässä maailmassa pitäisi täyttää niin kovat kriteerit, että uskaltaisi. Miehellani on vakityö, mutta minulla ei. Olen vastavalmistunut (yliopistosta) ja työtön.
Tuntuu, että sekoamispisteessähän tässä kohta on. Kudon aikani kuluksi vauvanvaatteita kaappiin ja haaveilen, mutta ei uskalla vain jättää ehkäisyä pois. Työttömyyskorvauksilla / minimiäippärahoillako vauva ruokittaisiin? Kuka minua enää sitten palkkaisi, maisteria pari vuotta vanhoilla papereilla ilman työkokemusta?
Hemmetti, kun tuo biologinen kello / mikälie fyysinen tunne ei jätä rauhaan! =/
Kommentit (55)
uskaltaa hankkia lapsia. miksi ette sitten te, joista toisella on jopa vakituinen työ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihan järjellä ajattelee niin ei koskaan tule sopivaa aikaa.
Nyt olet työtön, eikö olisi sopiva aika. Vai meinasitko hommata työn ja jäädä sitten heti äitiyslomalle? Silloin ajattelisit ettei sekään ole oikea aika.
Kyllä yhden ihmisen tuloilla pärjää ja ihan miten vaan jos sen lapsen oikeasti haluaa.
uskaltaa hankkia lapsia. miksi ette sitten te, joista toisella on jopa vakituinen työ?
Suurin syy on se, että pelkään että minä en saa oman alani töitä vuoden mittaisen äippäloman jälkeen. (Plus 9kk raskausajan, mikäli en töitä saisi raskausaikana). Rahallisesti pärjäisimme kyllä.
Jos haluatte lapsen/lapsia niin teette niitä. sattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisit olla raskausaikana kotona ja hoitaa lasta ä-loman jälkeen työttömyyskorvauksella, mikä on isompi kuin kotihoidontuki. Se aika, jolloin lapsia voi tehdä, on oikeasti aika lyhyt. Ei kannata jäädä odottelemaan.:)
Vai meinasitko hommata työn ja jäädä sitten heti äitiyslomalle? Silloin ajattelisit ettei sekään ole oikea aika.
Itseasiassa, näin kovasti yritän tehdä. Kauempaa en vain jaksa odottaa (ensin odotimme, että saan opiskelut loppuun). Pelkään kyllä, että sitten työpaikan saatua alkaa tuntua että sekin on "väärä hetki".. Toivottavasti ei. Ainakin silloin olisi edes vähän työkokemusta pohjalla ja paremmat äitiyspäivärahat?
Olet kyllä niin oikeassa siinäkin, että tämä ON hassua. Ainakin tuntuu todella luonnonvastaiselta olla tekemättä lapsia, kun kumpikin jälkikasvua toivoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun kaikki nimenomaan ajattelee, että "pamahdat heti paksuksi" kun olet saanut töitä.
Ei muuta kuin vauvaa putkeen ja kyllä asiat siitä lutviutuu. Märehtimällä asiat vaan mutkistuu ja kasvaa suhteettoman suuriksi.
oikeasti tärkeämpää: työnne vai oma lapsi? Ei kaikkien tarvitse lasta tehdä. Joidenkin mielestä jo työkin antaa niin paljon ja mitä muuta saa elämäänsä sisällytettyä. Itselle valinta oli aikoinaan helppo: omat lapset ajavat kaiken edelle. Silti minulla on mielenkiintoinen työ ja muutenkin ihana elämä. Kaiken kruunaa ne lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun kaikki nimenomaan ajattelee, että "pamahdat heti paksuksi" kun olet saanut töitä.
Ei muuta kuin vauvaa putkeen ja kyllä asiat siitä lutviutuu. Märehtimällä asiat vaan mutkistuu ja kasvaa suhteettoman suuriksi.
Hassua, tämä viesti sai minut hymyilemään, vaikka sisältö onkin aika karu :) (Siis se, että eihän kukaan minua - vasta naimisiin mennyttä, hedelmällisimmässä iässä olevaa juuri valmistunutta naista - palkkaisi muutenkaan.)
niin ne ei välttämättä mene niinkuin haluat.
Minä ja eksäni suunniteltiin, että hankimme lapsen kun mun opinnot on loppusuoralla, olisin tehnyt loput opinnot lomalla ja hoitovapaalla, talouden olisi turvannut eksän hyväpalkkainen työ.
Olimme innoissamme, että tämä on juuri sopiva sauma, suunnittelimme elämää monta vuotta eteenpäin.
No, kun vauva oli 2 kk, eksä tapasi elämänsä naisen ja jätti meidät. En todellakaan pystynyt opiskelemaan, vasta nyt kun sain lapsen hoitoon olen pikkuhilja palannut koulunpenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeasti tärkeämpää: työnne vai oma lapsi? Ei kaikkien tarvitse lasta tehdä. Joidenkin mielestä jo työkin antaa niin paljon ja mitä muuta saa elämäänsä sisällytettyä. Itselle valinta oli aikoinaan helppo: omat lapset ajavat kaiken edelle. Silti minulla on mielenkiintoinen työ ja muutenkin ihana elämä. Kaiken kruunaa ne lapset.
Oma lapsi tietenkin. En edes varsinaisesti pidä omasta alastani, valitsin sen vain koska on "turvallinen" kun en lukiossa muutakaan aikoinani keksinyt. Mutta jos riskinä on se, ettei pääse edes omalle alalle töihin vaan joutuu tyytymään paljon matalampipalkkaiseen alaan.. (Verrattuna siis siihen, että 1v odottamalla pääsisi. Lapsettomuusskenaarioita en suostu edes ajattelemaan.)
Olisiko kenelläkään yliopistosta valmistuneella vinkkiä, milloin oli / ei ollut hyvä aika tehdä lapsi? Mielellään nimenomaan sellaisella, jolla sitä työkokemusta ei valmistuessa ollut.
määräaikainen tai harjoittelu tiedossa, ennen kuin alkaa lasta "tekemään". Onko sinulla yhtään oman alasi työkokemusta? Tai onko varasuunnitelmaa, jos et työllistyisikään omalle alallesi? Esim. ihan toisen alan opiskelu, tai tilapäisesti joku hanttihomma tai läheltä liippaava työ tms.
Kokemuksesta sanon, että viimeistään odotusaikana herää kova pesänrakennusvietti: sitä haluaa, että kaikki on valmiina, täydellistä ja hienoa sitten kun lapsi syntyy. Helposti tulee vain stressiä, jos ei mitään tietoa tulevista työkuvioista ole.
Entä minkä ikäinen olet? Onko toisen alan opiskelu mielestäsi mahdollista?
Rohkaisuksi sanon, että olin itse opiskelija kun aloin odottaa esikoista, ei mitään tietoa työpaikasta. Myöhemmin sain kuitenkin töitä omalta alaltani. Mutta riskinhän siinä ottaa, toivottavasti tiedostat sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeasti tärkeämpää: työnne vai oma lapsi? Ei kaikkien tarvitse lasta tehdä. Joidenkin mielestä jo työkin antaa niin paljon ja mitä muuta saa elämäänsä sisällytettyä. Itselle valinta oli aikoinaan helppo: omat lapset ajavat kaiken edelle. Silti minulla on mielenkiintoinen työ ja muutenkin ihana elämä. Kaiken kruunaa ne lapset.
Oma lapsi tietenkin. En edes varsinaisesti pidä omasta alastani, valitsin sen vain koska on "turvallinen" kun en lukiossa muutakaan aikoinani keksinyt. Mutta jos riskinä on se, ettei pääse edes omalle alalle töihin vaan joutuu tyytymään paljon matalampipalkkaiseen alaan.. (Verrattuna siis siihen, että 1v odottamalla pääsisi. Lapsettomuusskenaarioita en suostu edes ajattelemaan.)
Olisiko kenelläkään yliopistosta valmistuneella vinkkiä, milloin oli / ei ollut hyvä aika tehdä lapsi? Mielellään nimenomaan sellaisella, jolla sitä työkokemusta ei valmistuessa ollut.
Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta kaksi työkaveria on tehnyt lapsia heti valmistuttuaan, koska eivät töitä silloin löytäneet. Ja sitten ovat äitiysloman jälkeen saaneet työttömyyskorvausta, jota saadessa ovat etsineet töitä. Eivät ihan heti saaneet "unelmien" töitä, mutta pikku hiljaa edeten ovat nyt sellaisissa hommissa mitä ovat halunneetkin.
Ihan hyvin voitte nyt jo ruveta vauvaa yrittämään!
Meillä on vähän toisin päin, eli minulla vakityöpaikka, mutta miehellä ei muuta kuin pätkätöitä. Olemme ajatelleet, että riittää kun toinen on töissä. Vauva nyt 3 kk. Mies voi sitten jäädä hoitamaan lasta kotiin minun sijaan, jos häneltä työt loppuu.
oikeasti tärkeämpää: työnne vai oma lapsi? Ei kaikkien tarvitse lasta tehdä. Joidenkin mielestä jo työkin antaa niin paljon ja mitä muuta saa elämäänsä sisällytettyä. Itselle valinta oli aikoinaan helppo: omat lapset ajavat kaiken edelle. Silti minulla on mielenkiintoinen työ ja muutenkin ihana elämä. Kaiken kruunaa ne lapset.
Oma lapsi tietenkin. En edes varsinaisesti pidä omasta alastani, valitsin sen vain koska on "turvallinen" kun en lukiossa muutakaan aikoinani keksinyt. Mutta jos riskinä on se, ettei pääse edes omalle alalle töihin vaan joutuu tyytymään paljon matalampipalkkaiseen alaan.. (Verrattuna siis siihen, että 1v odottamalla pääsisi. Lapsettomuusskenaarioita en suostu edes ajattelemaan.)
Olisiko kenelläkään yliopistosta valmistuneella vinkkiä, milloin oli / ei ollut hyvä aika tehdä lapsi? Mielellään nimenomaan sellaisella, jolla sitä työkokemusta ei valmistuessa ollut.
No, mä valmistuin yliopistosta opeksi 24-vuotiaana. Minulla ei ollut työkokemusta ja aluksi teinkin vain lyhyitä sijaisuuksia vuoden ajan. Sitten sain kahden vuoden sijaisuuden, sen jälkeen vuoden sijaisuuden. Tässä vaiheessa onnisti ja vakituisen viran. Puolentoista vuoden päästä sain esikoiseni. Oli ihan hyvä aika.
Mutta mun sijaiseksi muuten tuli sellainen samanikäinen nainen, joka oli ensin tehnyt ne lapset, ollut kotona seitsemän vuotta ja sen jälkeen aloitti työt, sai heti sijaisuuden. Nyt sillä on mun tietääkseni vakituinen tuntiopettajuus. Ihan hyvin meni silläkin.
VAikka tutkintosi olisi jotain muuta kuin opettaja niin olet sinä kuitenkin pätevämpi ja kokeneempi kuin abiturientit, jotka tekee paljon sijaisuuksia. Eräs ystäväni on ilman opettajan koulutusta jo pari vuotta toiminut freelancer opettajana ja töitä on koko ajan. Koulutus kyllä koulumaailmaan, muttei opettaja. Saisit hieman palkkaa, kenties jopa äitiyspäivärahan ja kelpaat töihin vaikka olet raskaana. Samalla toki voit hakea oman alan töitä koko ajan.
Onko sinulla yhtään oman alasi työkokemusta? Tai onko varasuunnitelmaa, jos et työllistyisikään omalle alallesi? Esim. ihan toisen alan opiskelu, tai tilapäisesti joku hanttihomma tai läheltä liippaava työ tms.
--
Entä minkä ikäinen olet? Onko toisen alan opiskelu mielestäsi mahdollista?
Joudun vastaamaan kaikkiin noihin kysymyksiin ei. Ainoastaan yksi 1kk työharjoittelu ja hanttihommia (kaupan kassa) opiskeluajoilta.
Olen 25. En haluaisi enää opiskella uutta alaa. Monet yrittävät 3-5 vuotta, ennen kuin pääsevät tälle alalle edes opiskelemaan. Sinänsä tällä tutkinnolla voi sijoittua monenlaisiin töihin, onneksi ala ei ole 'kapea' eli vaihtoehtoja ainakin on.
Minulla on kamala pesänrakennusvietti ja tarve olla täydellinen jo nyt :D Taistelen koko ajan itseni kanssa siitä, että tuleeko elämän olla täydellistä vai ei ennen kuin uskallan elääkin sitä. Eli tiedostan todellakin riskit, mutta silti (typerästi) toivoisin tuollaista onnenpotkua.
Me odotimme että molemmat olivat töissä, tosin määräaikaisina. Luulin, että työsoppari jatketaan, koska siitä oli puhetta. No, sitähän ei jatkettu kun pomo sai tietää että odotan lasta. Miehelläkin loppui työt kun lapsi oli vuoden. Oikein hyvin ollaan silti pärjätty. Olen tosi onnellinen, että saatiin ylipäänsä lapsia, elämä on niin paljon parempaa kun on omat lapset, että työelämäänkin suhtautuu jotenkin realistisemmin.
Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta kaksi työkaveria on tehnyt lapsia heti valmistuttuaan, koska eivät töitä silloin löytäneet. Ja sitten ovat äitiysloman jälkeen saaneet työttömyyskorvausta, jota saadessa ovat etsineet töitä. Eivät ihan heti saaneet "unelmien" töitä, mutta pikku hiljaa edeten ovat nyt sellaisissa hommissa mitä ovat halunneetkin.
Ihan hyvin voitte nyt jo ruveta vauvaa yrittämään!
Meillä on vähän toisin päin, eli minulla vakityöpaikka, mutta miehellä ei muuta kuin pätkätöitä. Olemme ajatelleet, että riittää kun toinen on töissä. Vauva nyt 3 kk. Mies voi sitten jäädä hoitamaan lasta kotiin minun sijaan, jos häneltä työt loppuu.
Kiitos esimerkeistä! :) Olisi niin ihanaa, jos meillekin kävisi noin hyvin.
Kannattaisi kuitenkin. Me lykkäsimme yrittämisen aloitusta muutamalla vuodella ihan vain opiskelu- ja työasioiden takia. Nyt sitä lasta on yritetty melkein 4 vuotta, ja tärkeysjärjestykset alkavat olla aika selvät. Onneksi olemme tavanneet mieheni kanssa niin nuorina, että aikaa periaatteessa vielä on.
Mutta suoraan sanottuna: jos haluat lapsen, ala yrittää. "Sopivaa aikaa" ei ole eikä tule, jos luulet, että itse voit laskelmoiden valita sen täydellisen hetken.