Minä haluaisin vauvan, mieheni haluaisi vauvan... mutta emme uskalla lisääntyä.

Meillä oli vähän sama tilanne kun teillä. tai no, minulla oli jo jalka oven välissä tiettyyn yritykseen. Tein opiskelun ohella tuuraushommia yms. Miehellä ihan hyvä vakiduuni. Minulla oli ihan järkyttävä vauvakuume ja olimme molemaat niin valmiita vanhemmiksi. Emmin tilannettamme ensin ehkä noin vuoden ja odotin josko saisin ko. yrityksestä vakituisen työsopimuksen. Sopimusta ei kuulunut vaikkakin siitä esimiehen kanssa oli puhetta. Siten se viimein oli jons. "pöydällä se sopimus" kunnes tuli rekrytointi kielto koko taloon ja taaskaan työtäni ei vakinaistettu. No tässä vaiheessa oli mennyt noin pari vuotta vauvakuumeilun kanssa ja se oli yltynyt ihan mahdottomaksi.

Sitten jostain syystä puhuimme aiheesta anoppini kanssa ja hän juuri sanoi tuon kuten joku jo sanoi että koskaan ei ole oikea aika vauvalle jos järjellä ajattelee, aina tulee jotain. "Siltä istumalta" aloimem yrittää vauvaa....



Mutta mutta, vauvaapas ei kuulunut. Meni pari vuotta ja yritimme tosissamme. Tässä vaiheessa olin muuten saanut jo vakituisen työpaikankin. No sitten hakeuduimme lääkäriin ja tutkimuksiin mutta mitään syytä lapsettomuudelle ei löydetty. Meni yhteensä 6 vuotta ennenkuin esikoisemme sai alkunsa ja tämäkin odottamattomana ihan luomusti :) Joten siinä kerkesi kyllä tehdä töitä vakituisena ihan tarpeeksi ennekuin lapsi meille siunaantui. Eli pointtina vaan se, että asiat ei aina ihan mene niin kuin suunnittelee :) Nyt minua on jälkeenpäin välillä harmittanut , että miksi emme alkaneet aikaisemmin yrittämään tms. vaikka eihän näihin asioihin voi vaikuttaa.



Joten mun mielestä te ehdottomasti alatte yrittämään lasta jos noin valmiita siihen molemmat olette. Työkuviot lutviutuu ihan varmasti.

Minulla on kamala pesänrakennusvietti ja tarve olla täydellinen jo nyt :D Taistelen koko ajan itseni kanssa siitä, että tuleeko elämän olla täydellistä vai ei ennen kuin uskallan elääkin sitä. Eli tiedostan todellakin riskit, mutta silti (typerästi) toivoisin tuollaista onnenpotkua.

Sinä tunnet tarvetta olla täydellinen, mutta voivoi, et olekaan täydellisyydestäsi huolimatta vakityötä saanut. Muista se, että myöskin isä voi jäädä hoitamaan lasta niin vanhempainvapaalla kuin hoitovapaalla, jos sinä onnistut juuri silloin pääsemään töihin.

Voi olla, että sinä joudut vielä monta kertaa antamaan periksi, etkä sinä voi hallita elämää.

Ei se merkitse epäonnistumista, elämä vaan hallitsee sinua.

Täydellisyydessäsi et halua sitä myöntää. Ota huomioon sekin mahdollisuus, että kun viimein sen vakituisen työn saat, ei tule lasta, eikä ole enää miestäkään... eikä sinulla sitten enää ole muuta kuin pelkkä työ jos edes sitäkään.

Ei tässä kovin kaksista ennustajaa tarvita kun voi kertoa sinulle, että teitpä niin tai näin, sinä et tule olemaan omaan päätökseesi tyytyväinen.

ja tällä viisaudella tekisin ne lapset. Kaikki, mitä aion. Voisi ihan rauhassa nauttia lasten kanssa olemisesta, hoitovapaasta, ehkä seuraavasta lapsesta jne. Siinä työmaailman oravanpyörässä saa juosta ihan riittävästi kyllä.



Ja jos ensin hankkii työpaikan, koko ajan takaraivossa jyskyttää se, että kohta mentävä töihin, ja kauanko sitä nyt arvais olla hoitovapaalla, ja mitenkähän ne työasiat siellä...



Tai ehket kuitenkaan ole niin varma siitä lapsen haluamisesta ja epäröit siksi?

-- Ei tässä kovin kaksista ennustajaa tarvita kun voi kertoa sinulle, että teitpä niin tai näin, sinä et tule olemaan omaan päätökseesi tyytyväinen.

Tunnen, että minun _pitäisi_ olla täydellinen - tai olen tuntenut suurimman osan elämästäni - mutta a) en ole ja b) olen alkanut oppia vihdoinkin viimeisten parin vuoden aikana, ettei minun edes tarvitse olla. Silti se ominaisuus on vaikea karistaa, kun on kyse isoista asioista.

Mieheni on itseasiassa ilmaissut haluavansa jäädä vuodeksi tai pariksi koti-isäksi, mikäli saisin oman alani töitä.

En etsi _vakituista_ työtä ennen lasten yritystä missään nimessä. Mutta pelkään vain ja ainoastaan sitä, että ilman sitä määräaikaistakaan työtä tai työkokemusta alla en saa töitä lapsen jälkeen enää ollenkaan.

meillä uskallettiin vaikka molemmat oli työttömänä ja mies sairasteli



nykyään mies on terve ja vakiduunissa, minä pätkätyöläinen ja se vauva on jo 10

Tai ehket kuitenkaan ole niin varma siitä lapsen haluamisesta ja epäröit siksi?

Olen yrittänyt miettiä voisiko kyse olla tuosta, mutta luulen että puhtaasti aluksi pelkäsin pärjäämistämme (mieheni sai vakityön vasta hiljattain) ja nyt pelkään etten tule koskaan saamaan niitä töitä. Itsetuntoni on aika huono sen vuoksi, etten päässyt opiskeluaikananikaan oman alan töihin vaikka monet kyllä pääsivät.

Ihanaa, että monet teistä ovat uskaltaneet lapsia hankkia myös niihin ei-täydellisiin tilanteisiin. Kertokaa vain lisää noita esimerkkejä, niistä saa rohkeutta :) Omassa kaveripiirissäni ihmiset odottavat sitä täydellistä hetkeä (tosin ei kavereillani ole vielä vauvakuumettakaan, monella ei edes miestä) joten kuulen vain sellaisia tarinoita yleensä.

alalta olet valmistunut, oikis?



minä neuvon hankkimaan mahd nopeesti vakipaikan ja sit ä-lomalle, sit voit rauhassa olla kotona sen kolme vuotta. jos ei vakipaikkaa, joudut stressaan työnhausta heti kun vauva on pieni jne..

Olet vasta 25. Voit ihan hyvin hakea töitä vanhempainvapaan jälkeen, kun olet hoitovapaalla. Ja jos lapsi tulee heti, sulla on hyvin aikaa etsiä töitä ja olla pari vuottakin töissä kun löydät niitä, ennenkuin (jos) teette toisen lapsen.

Minusta vaikutat ihan valmiilta lapsen saamiseen :) Työkokemusta valitettavasti arvostetaan melkein enemmän kuin tutkintoa, tai riippuu vähän siitäkin millä alalla olet. Mutta olet tosiaan niin nuori, että jos menet töihin esim 28-vuotiaana, niin olet silloinkin vielä nuori. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Suurin osa porukasta on työpaikoilla 40+, ei niiden mielestä ole mitään eroa siinä onko joku 26, 28 vai 30.

Onko sinulla yhtään oman alasi työkokemusta? Tai onko varasuunnitelmaa, jos et työllistyisikään omalle alallesi? Esim. ihan toisen alan opiskelu, tai tilapäisesti joku hanttihomma tai läheltä liippaava työ tms.

--

Entä minkä ikäinen olet? Onko toisen alan opiskelu mielestäsi mahdollista?

Joudun vastaamaan kaikkiin noihin kysymyksiin ei. Ainoastaan yksi 1kk työharjoittelu ja hanttihommia (kaupan kassa) opiskeluajoilta.

Olen 25. En haluaisi enää opiskella uutta alaa. Monet yrittävät 3-5 vuotta, ennen kuin pääsevät tälle alalle edes opiskelemaan. Sinänsä tällä tutkinnolla voi sijoittua monenlaisiin töihin, onneksi ala ei ole 'kapea' eli vaihtoehtoja ainakin on.

Minulla on kamala pesänrakennusvietti ja tarve olla täydellinen jo nyt :D Taistelen koko ajan itseni kanssa siitä, että tuleeko elämän olla täydellistä vai ei ennen kuin uskallan elääkin sitä. Eli tiedostan todellakin riskit, mutta silti (typerästi) toivoisin tuollaista onnenpotkua.

alalta olet valmistunut, oikis?

minä neuvon hankkimaan mahd nopeesti vakipaikan ja sit ä-lomalle, sit voit rauhassa olla kotona sen kolme vuotta. jos ei vakipaikkaa, joudut stressaan työnhausta heti kun vauva on pieni jne..

Jep :P

Kaikkihan meistä haluavat vakipaikan mahdollisimman nopeasti :) En vain jaksa uskoa, että kuuluisin niihin harvaan onnelliseen jotka sellaisen nopeasti saavat.

Saa muuten mielellään kertoa vinkkejä, miten oikiksesta valmistuneilla on nuo kuviot yleensä parhaiten sujuneet ;)

Saatan silti kyllä yrittää saada ainakin jalkaa oven väliin.. tosin jos ei töitä ala pian kuulua, niin kyllä siinä vaiheessa aletaan lapsentekopuuhat ja täysillä.

on vanha sanonta. Kun päätimme lapsen antaa tulla kummallakaan ei ollut vakkaripaikkaa ja oli juuri pieni 2000 luvun alun taantuma. Mutta nyt 10 vuotta myöhemmin kolme lasta, kummallakin haaveiden työpaikat, hyvät tulot ja muutenkin elämä mallillaan. Anna elämän kuljettaa, älä mieti liikaa.

Kun tarttuu mahdollisuuksiin ja kuuntelee intuitiotaan niin varmasti pärjää.

Minusta vaikutat ihan valmiilta lapsen saamiseen :) Työkokemusta valitettavasti arvostetaan melkein enemmän kuin tutkintoa, tai riippuu vähän siitäkin millä alalla olet. Mutta olet tosiaan niin nuori, että jos menet töihin esim 28-vuotiaana, niin olet silloinkin vielä nuori. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Suurin osa porukasta on työpaikoilla 40+, ei niiden mielestä ole mitään eroa siinä onko joku 26, 28 vai 30.

Kiitos tuosta näkökulmasta :) Vaikea kuvitella, että työelämässä on sama asia onko 25 ja pari kk aiemmin valmistunut vai 28 ja 3v aiemmin valmistunut, mutta ehkäpä se ero ei ole niin iso kuin tässä vaiheessa itsestä tuntuu :)

ja lakimiehen hommissa sitä minäkin.



Mikä ala muuten kiinnostaa?

kuulosti just oikikselta (mm.se, että oman alan töitä ei välttämättä saa opiskeluaikana, vaikka monet saa ja että voi työllistyä monelle sektorille).

Itsellä sama koulutus ja varsinkin jos asut pk-seudulla, saat varmasti töitä jossain vaiheessa. Uskon, että vaikka ei vakipaikkaa saakaan, silti parempi ottaa vaikka määräaikainen eka. Olet vielä nuori eli päätä et haet vaikka nyt 6kk vielä tosi kovasti töitä joka paikasta, myös ei suoraan lakimiespaikkoja, vaan läheltä liippavia mm. pankit, vakuutusyhtiöt, verottaja, kela, ministeriöt, virastot jne. Auskupaikkoja joka paikasta myös, varmasti jostain irtoaa. Ja nythän voit mennä auskultoimaan minne vaan. Sit kun on lapsi niin ei enää voikaan. Kokemusta itsellä tästä on.

Miten siis ois tuo auskultointi?

Tuntuu vaan, et monet tän alan ihmiset on niin stressaavia ja elämää suunnittelevia luonteeltaan, että ei sovi kuvioihin vauva heti valmistumisen jälkeen.

on vanha sanonta. Kun päätimme lapsen antaa tulla kummallakaan ei ollut vakkaripaikkaa ja oli juuri pieni 2000 luvun alun taantuma. Mutta nyt 10 vuotta myöhemmin kolme lasta, kummallakin haaveiden työpaikat, hyvät tulot ja muutenkin elämä mallillaan. Anna elämän kuljettaa, älä mieti liikaa.

Kun tarttuu mahdollisuuksiin ja kuuntelee intuitiotaan niin varmasti pärjää.

Jos molemmat haluaa lasta ja toinen on kuitenkin töissä, eikä ole suurempia lainoja.....niin miksi ette antaisi lapsen tulla, jos on tullakseen? Kyllä aika vähälläkin pärjää, eikä kaikkia vauvatarvikkeita ole pakko, eikä järkevää muutenkaan uutena ostaa, huutonetistä ja muualta löytyy monesti lähes uudenveroista kamaa 30-50% uuden hinnasta.

ja lakimiehen hommissa sitä minäkin.

Mikä ala muuten kiinnostaa?

Perinteinen lakimiehen työ, painottuen mieluiten rikosoikeuden sekä (yllätys!) perhe- ja jäämistöoikeuden alueisiin.

Ihan mahtavaa, että tälläkin alalla ihmiset ovat uskaltaneet ottaa tuollaisia riskejä ja silti 10 vuotta myöhemmin elämä on juuri sellaista kuin voisi toivoa :)

Kiitos neuvoista ja esimerkeista kaikille teille vastanneille!

sanaa vielä. Itse sain vakipaikan heti valmistumisen jälkeen, koska olin ollut kesätöissä ennen, mutta ei todellakaan ollut silloin ns. unelmien työ. Jäin sit vuoden jälkeen äitiyslomalle ja sillä välin organisaatiomuutosten myötä pääsin jo oikeisiin töihin eli vauva vain paransi asiaa. Mutta olin ihan paniikissa tuolloin ennen ä-lomalle jääntiä eli ei mua ole koulutettu tähän ja liian helppoja hommia jne.

Nyt toisen lapsen kanssa ja taas pelko persuuksissa, että mitähän hommia sieltä seuraavaksi löytyy, mut nyt jo luottaa enemmän siihen, että kyllä asia järjestyy.

Me päätettiin aikoinaan miehen kanssa, että valmistumisten jälkeen etsitään työpaikat ja minä olen töissä ehkä vuoden verran ja sit aletaan yrittää lasta. Oikean työn etsimisessä ja lopulta saamisessa/löytämisessä meni kyllä aikansa, mutta lopulta pääsin ihanaan työpaikkaan ja hetken siellä oltuani minut vakinaistettiin ja sitten aloimme yrittää lasta. Nyt meillä on reilu 1-vuotias, olen edelleen kotona, mutta pian palaamassa töihin. On tosi huojentavaa, että minulla opn nyt työ johon palata.



Ehkä voisit nyt yrittää ensin löytää sen työn, jos kerran panikoit asiasta noin paljon. Siihen voi mennä parikin vuotta, mutta olet vielä nuori. Itse olin lopulta 32-v, kun sain vauvan. Ota yksi asia kerrallaan.

kuulosti just oikikselta (mm.se, että oman alan töitä ei välttämättä saa opiskeluaikana, vaikka monet saa ja että voi työllistyä monelle sektorille).

Itsellä sama koulutus ja varsinkin jos asut pk-seudulla, saat varmasti töitä jossain vaiheessa. Uskon, että vaikka ei vakipaikkaa saakaan, silti parempi ottaa vaikka määräaikainen eka. Olet vielä nuori eli päätä et haet vaikka nyt 6kk vielä tosi kovasti töitä joka paikasta, myös ei suoraan lakimiespaikkoja, vaan läheltä liippavia mm. pankit, vakuutusyhtiöt, verottaja, kela, ministeriöt, virastot jne. Auskupaikkoja joka paikasta myös, varmasti jostain irtoaa. Ja nythän voit mennä auskultoimaan minne vaan. Sit kun on lapsi niin ei enää voikaan. Kokemusta itsellä tästä on.

Miten siis ois tuo auskultointi?

Tuntuu vaan, et monet tän alan ihmiset on niin stressaavia ja elämää suunnittelevia luonteeltaan, että ei sovi kuvioihin vauva heti valmistumisen jälkeen.

Kuulostaa juuri siltä mitä olen suunnitellutkin, kiva että suunnitelmani on järkevä jonkun muunkin mielestä :) Eli haen nyt auskultoimaan pikkukaupunkeihin ja siinä samalla aloitellaan vauvantekohommat, esimerkiksi 3kk päästä töiden aloittamisesta jos saisin auskultointipaikan tai vaikka vuoden määräaikaisen työn. Tai sitten joku kaunis päivä vaan kyllästytään miehen kanssa viivyttelyyn ja medän perheeseen tulee kolmas :) (Tänään taas tuntui että se päivä ei ole kaukana.)

En tiedä tämän alan ihmisistä yleensä, mutta ainakin minä olen erittäin suunnitteleva ja stressaava luonteeltani.. vissiin siis oikealle alalle päädyin? ;)

ja kun on vt, on jo suuri etu moneen vastavalmistuneeseen verrattuna ja nimenomaan oman alan kokemusta ja sit voit rauhallisin mielin katella niitä paikkoja.

Näin minä tekisin:) joskus myöhemmin olen harmitellut, että itselle liiankin helposti irtosi tuo vakipaikka, johon jumahdin ja siksi tuo auskultointi jäi tekemättä kun nyt taas velallisena ja paikkakuntaan sidottuna se ei enää niin helppoa olekaan. Eli mahdollisuuksia sulla on vaikka kuinka paljon! Kannattaa ajatella niin, olet vasta 25 ja valmistunut ja et vielä sitoutunut mihinkään.