Muita jotka ovat täysin luovuttaneet deittailun ja rakkauden suhteen?
Oma tarinani lyhykäisyydessään: elin vuosia sinkkuna mutten koskaan ollut mitenkään suosittu mitä deittailuun tulee. Yritys oli kyllä aika kova, ja lopulta päädyin pitkään parisuhteeeseen jossa tuli annettua paljon enemmän kuin saatua. Kun mies jätti, päätin etten jaksa enää edes yrittää. Tuntuu, että muille kumppanit löytyi ikäänkuin automaattisesti jotain kautta ja että heidän täytyi vain poistua kotoa. Kohdallani tuo ei ole ikinä toiminut, vaan kaikki parisuhdeviritykset ovat vaatineet paljon eforttia. Takki on ihan tyhjä nyt, ja olen hyväksynyt etten koskaan mene naimisiin tai hanki lapsia. Välillä se tuntuu surulliselta koska olen vasta 30+, mutta sitten taas se tuntuu enemmänkin kohtalolta kuin omalta valinnalta.
Kommentit (8)
Kun sanot välillä tuntevasi surua ja on kohtalosi jäädä lapsettomaksi, se tunne tulee olemaan vielä kamalampi vuosi vuodelta. Lapsen voi nykyään hankkia yksinkin.
Tj50
Itse olen vasta 43, enkä eläessäni ole ollut pidemmässä parisuhteessa mitta en minä sen vuoksi ajatellut luopua haavestani ja unelmastani löytää ja kohdata vielä joskus se yksi ja erityinen, jonka kanssa saisin tämän unelmani elää todeksi.
Minun on hyödytöntä kysyä täältä neuvoja, koska silloin saan päälleni vain halveksintaa ja v...lua, jossa minun incelina pitää vain tyytyä kohtalooni ja pitää pääni kiinni. Kieltämättä se, joskus on ottanut koville, että juuri oma kohtaloni on ollut ikisinkun osa. Mutra en usko siihen, että se helpottaa muita (tai ainakaan erityisesti naisia) haukkumalla tai halveksimalla..
Olet vasta kolmekymppinen? Siis nuori edelleen, mitä vaan voi ja ehtii tapahtua. Pidän peukkuja!
Vierailija kirjoitti:
Kun sanot välillä tuntevasi surua ja on kohtalosi jäädä lapsettomaksi, se tunne tulee olemaan vielä kamalampi vuosi vuodelta. Lapsen voi nykyään hankkia yksinkin.
Tj50
Lapsen oikeus isään on suurempi kuin naisen oikeus lapseen. Älkää aina olko niin saatanan itsekkäitä, naiset.
Vierailija kirjoitti:
Kun sanot välillä tuntevasi surua ja on kohtalosi jäädä lapsettomaksi, se tunne tulee olemaan vielä kamalampi vuosi vuodelta. Lapsen voi nykyään hankkia yksinkin.
Tj50
Ohis, jos minä kumppanista ja lapsuen saannista unelmoiva sanoisin, että koska en ole onnistunut elämään pidemmässä ja vakaammassa parisuhteessa, niin minäpä "hankin lapseni" (ikäänkuin lapset olisivat kaupassa myynnissä olevia hyödykjeitä) yksin, niin saisin taatusti, joidenkin taholta lievemmässä tapauksessa kehoituksen hakeutua hoitoon, koska pedari. tai koska sebkuormittaa tarpeettomasti terveydenhoidon resursseja, niin kivitystuomion...
Toki myönnän olevani itsekiin vähän konservatiiviko sitten kun minusta lapsi lähtökohtaisesti ansaitsee kaksi hänestä välittävää ja huoltakantavaa vanhempaa,. Sanon näin vaikka tiedän monen lapsen varttuneen ja eläneen monin tavoin hyvää elämää yhden lähivanhemman rinnalla. - Jotkut jopa paremmin kuinnosa kahden huoltajan rinnalla.
Vanhemmuus on vain ni-in iso asia, ettäitse toivoiisin sitä, että saisin tai voisin sen jakaa yhdessä tousen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kun sanot välillä tuntevasi surua ja on kohtalosi jäädä lapsettomaksi, se tunne tulee olemaan vielä kamalampi vuosi vuodelta. Lapsen voi nykyään hankkia yksinkin.
Tj50
En halua hankkia lasta yksin. Ap
Mä olen 42 vuotias, ja jäin itsekin tahtomattani lapsettomaksi. "Tyhjän sylin" aiheuttama henkinen kipu on jotain aivan kaameaa, en toivoisi tällaista tuskaa kenellekään.
MGTOW 💪