Lue keskustelun säännöt.
Miten eronneet kestätte sen että "uusi äiti" hoitaa lapsianne?
14.10.2011 |
Tuosta "miten kestätte sen että exänne tekee lapsia uuden vaimon kanssa ja niistä tulee teidän lapsenne sisaruksia" -ketjusta tuli mieleeni, kun olen aina miettinyt sitä kuinka eronneiden pää kestää sitä että joutuu antamaan oman lapsensa "uuden äidin" hoidettavaksi? Siis esim. tapaamiset jne. Ja varsinkin jos kyse on sellaisesta että mies on pettänyt, sitten tulee ero ja mies menee kimppaan tämän naisen kanssa jonka kanssa petti? Mulla hajoisi siihen pää. Kai sitä vaan tuntuu että ne suurimmat pelot on niitä joista luulee ettei kestäisi, mutta kun käy niin karmeasti että se osuukin kohdalle, huomaa että tämän(kin) kestää kun on lasten takia pakko...
Kommentit (49)
ja mitään pettämisiä tms ei ollut kuvioissa mukana. olen miehen exän kanssa hyvissä väleissä ja ei ole mitään hampaakolossa puolin jos toisin, miksi olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksinhuoltajuuden!
En haluaisi lapsistani exän luona vierailevia viikonloppulapsia, jotka saisivat nukkua olohuoneen nurkassa vuodesohvalla samalla kun uudet puolisisarukset nukkuisivat omissa kaniisti sisustetuissa huoneissaan. (Kuten kaverini uusperheessä).
En ole muuten kateellinen ihminen, mutta tällaista en pystyisi sulattamaan. Kaveriani tilanne ei tunnut haittaavaan kovinkaan paljoa, koska vapaat viikonloput ovat hänen elämänsä suola.
En tiedä miten voisin olla muutenkaan erossa omista lapsistani silloin kun olisivat isällään. Olen eronnut kerran ja jäin totaali-yh:ksi. Se oli raskasta, mutta siinä oli kyllä puolensakin. Sain uolehtia lapsistani ihan itse, en joutunut heistä eroon.
Nykyisestä liitosta en voisi ikinä kuvitella eroavani juuri yhteisten lasten takia. Olemme tehneet hirmuisesti töitä heidän vuokseen yhdessä (erityislapset), selvineet niin paljosta.... Toivottavasti mikään syy ei koskaan pakota porukkaamme eri tahoille.
yksinhuoltajuuden!
En haluaisi lapsistani exän luona vierailevia viikonloppulapsia, jotka saisivat nukkua olohuoneen nurkassa vuodesohvalla samalla kun uudet puolisisarukset nukkuisivat omissa kaniisti sisustetuissa huoneissaan. (Kuten kaverini uusperheessä).
En ole muuten kateellinen ihminen, mutta tällaista en pystyisi sulattamaan. Kaveriani tilanne ei tunnut haittaavaan kovinkaan paljoa, koska vapaat viikonloput ovat hänen elämänsä suola.
ne eivät voi nukkua vierashuoneessa? Aivan järjen köyhyyttä.
vaan ehkä jonkinlaisesta riittämättömyyden tunteesta? Jos ensin ei riittäisi miehelle niin että se lähtisi, ja sitten lapsillekin tulisi kilpaileva äiti joka saisi heidän aikaansa. Ehkä vähän olis itäkin ettei saisi enää itse niin paljoa päättää siitä mikä on hyväksi lapselle. Hoitoonlaittamisen saa aina itse päättää mut sovituista tapaamisista/vuoroviikoista tms. täytyy pitää kiinni. Samoin miehensä saa valita, joten sitä kautta tietää millaisen ihmisen kanssa tekee lapsia > tietää millaisen kasvattajakumppanin ottaa, mutta miehen uutta naista ei saakaan valita. Ja kuitenkin väistämättä hän osallistuu kasvatukseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei isän uusi kumppani ole mikään äiti. Yleensä tilanne on se, että kestävät ja sietävät toisiaan lasten kanssa, siinä se. Ei ole mitään syytä olla tästä mustasukkainen.
tykkäis nukkua vuodesohvalla silloin tällöin:)sehän on hauskaa, eli siis sulla ongelma.Ja kait nyt oot tehny lapsesi sellaisen miehen kanssa joka ajattelee lastenne parasta ja katsoo,että heillä kaikki hyvin,kun ovat luonaan.
Jos ei,niin vikahan on vain vanhemmissa ja heidän valinnoissaan ja päässä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heidän elämästään? En ole ikinä uhrannut ajatustakaan asialle vaikka mies muutti juuri uuden avokkinsa kanssa yhteen. Mies yleensä hoitaa itse omat lapsensa ja avokin ei tarvitse paljon tehdä. Ja lapset tykkäävät hänestä, ei meillä ole mitään kilpailuasetelmaa.
yksinhuoltajuuden!
En haluaisi lapsistani exän luona vierailevia viikonloppulapsia, jotka saisivat nukkua olohuoneen nurkassa vuodesohvalla samalla kun uudet puolisisarukset nukkuisivat omissa kaniisti sisustetuissa huoneissaan. (Kuten kaverini uusperheessä).
En ole muuten kateellinen ihminen, mutta tällaista en pystyisi sulattamaan. Kaveriani tilanne ei tunnut haittaavaan kovinkaan paljoa, koska vapaat viikonloput ovat hänen elämänsä suola.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että lapseni kuitenkin rakastavat minua enemmän :-). Äitiä ei voi kukaan syrjäyttää.
älkääpäs olko näsäviisaita. Hänestä tulee äitipuoli ja hyvässä ja huonossa lykyssä ihan todellinen kolmas tai neljäs kasvattajavanhempi. Lapsipuoliin voi tulla hyvin läheiset välit ja joka tapauksessa hänenkin arvomaailmansa välittyy kaikkiin perheenjäseniin. Äitipuolet ja isäpuolet myös hoitaat sairaat lapset ja vanhempainiltakäynnit yms. monissa perheissä omalla vuorollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksinhuoltajuuden! En haluaisi lapsistani exän luona vierailevia viikonloppulapsia, jotka saisivat nukkua olohuoneen nurkassa vuodesohvalla samalla kun uudet puolisisarukset nukkuisivat omissa kaniisti sisustetuissa huoneissaan. (Kuten kaverini uusperheessä). En ole muuten kateellinen ihminen, mutta tällaista en pystyisi sulattamaan. Kaveriani tilanne ei tunnut haittaavaan kovinkaan paljoa, koska vapaat viikonloput ovat hänen elämänsä suola.
heidän elämästään? En ole ikinä uhrannut ajatustakaan asialle vaikka mies muutti juuri uuden avokkinsa kanssa yhteen. Mies yleensä hoitaa itse omat lapsensa ja avokin ei tarvitse paljon tehdä. Ja lapset tykkäävät hänestä, ei meillä ole mitään kilpailuasetelmaa.
vaan ihan itsekkäästi tarkoitin äitejä, heidän tuntemuksiaan, kuinka ÄIDIT kestävät. Lapset varmasti tulevat hyvin toimeen äitipuolen kanssa 90%:ssa tapauksista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että lapseni kuitenkin rakastavat minua enemmän :-). Äitiä ei voi kukaan syrjäyttää.
Ei se rakkaus mihinkään häviä vaikka oltaisiin vain viikonloput yhdessä.
Ihana kuulla tuo (niisk).
T: Vasta eronnut :'/
Ihana kuulla tuo (niisk).
T: Vasta eronnut :'/
omalla kohdallani isäpuoleni on kuin isä minulle ja kuin ukki lapsilleni. Mutta ihan siitä syystä, että oma isäni on alkkis, eikä niit kännipuheluita ym jaksa kukaan. Itse olen lähi-äitipuoli yhdelle lapselle ja ei musta äitiä ole syrjäyttämään, eikä halua tai tarvettakaan sellaiseen. Olen aikuinen, johon voi turvata ja jolle voi länkyttää, kuten omatkin lapset tekevät ;)
roolin ja rakastaa ja kasvattaa vaimonsa lapset pikkutenavasta aikuisuuteen asti. Se ei silti tunnu kauheasti huolettavan naisia. Syrjäytetyt bioisät ovat usein heikoilla.
Sehän se vasta olisi kauheaa, jos olisi yhtä itkua ja hammastenkiristystä!
Eikä se exän uusi mikään äiti ole millään tasolla.
Hän on vain yksi uusi välittävä aikuinen lisää, siinä missä minun ja mieheni sisarukset, lapsien kummit ja isovanhemmat.
Välttämätön huolenpito tapaamisviikonloppuina ja se on siitä. En minä ainakaan näitä lapsia koskaan erityisesti odota ja olen iloinen, kun lähtevät taas kotiinsa. Meidän oma lapsi on ihan eri asemassa.
Olen tyytyväinen itseeni ja uuteen suhteeseeni. En ole koskaan puuttunut ex-mieheni ja hänen vaimonsa elämään.