Miten eronneet kestätte sen että "uusi äiti" hoitaa lapsianne?
Tuosta "miten kestätte sen että exänne tekee lapsia uuden vaimon kanssa ja niistä tulee teidän lapsenne sisaruksia" -ketjusta tuli mieleeni, kun olen aina miettinyt sitä kuinka eronneiden pää kestää sitä että joutuu antamaan oman lapsensa "uuden äidin" hoidettavaksi? Siis esim. tapaamiset jne. Ja varsinkin jos kyse on sellaisesta että mies on pettänyt, sitten tulee ero ja mies menee kimppaan tämän naisen kanssa jonka kanssa petti? Mulla hajoisi siihen pää. Kai sitä vaan tuntuu että ne suurimmat pelot on niitä joista luulee ettei kestäisi, mutta kun käy niin karmeasti että se osuukin kohdalle, huomaa että tämän(kin) kestää kun on lasten takia pakko...
Kommentit (49)
Välttämätön huolenpito tapaamisviikonloppuina ja se on siitä. En minä ainakaan näitä lapsia koskaan erityisesti odota ja olen iloinen, kun lähtevät taas kotiinsa. Meidän oma lapsi on ihan eri asemassa.
Just tän takia en lasta isälleen päästä ja vuoden tappelun jälkeen ratkaisu oli seuraava: ex on lapsivkonloppunsa meillä! Ja ex nukkuu vuodesohvalla. Arvaatte varmaan, kuinka usein nyxä soittelee perään. Eikä ollu yhtään hyvää perustetta miksi nykyinen järjestely ei olisi LAPSELLE paras vaihtoehto. Nyxä kyllä kiukkuaa, kun joutuu olla lapsineen yksin joka toinen vkonloppu..
kirjaimellisesti ole tarkoittanut varmaan :DD Eiköhän se vieras äiti vaan ole sietämätön jo ajatuksenakin, niin että asian voi ilmaista lähinnä noilla sanoilla. ohis
Välttämätön huolenpito tapaamisviikonloppuina ja se on siitä. En minä ainakaan näitä lapsia koskaan erityisesti odota ja olen iloinen, kun lähtevät taas kotiinsa. Meidän oma lapsi on ihan eri asemassa.
Just tän takia en lasta isälleen päästä ja vuoden tappelun jälkeen ratkaisu oli seuraava: ex on lapsivkonloppunsa meillä! Ja ex nukkuu vuodesohvalla. Arvaatte varmaan, kuinka usein nyxä soittelee perään. Eikä ollu yhtään hyvää perustetta miksi nykyinen järjestely ei olisi LAPSELLE paras vaihtoehto. Nyxä kyllä kiukkuaa, kun joutuu olla lapsineen yksin joka toinen vkonloppu..
surullista että tällaiset ihmiset ovat ehtineet lisääntyä...
Välttämätön huolenpito tapaamisviikonloppuina ja se on siitä. En minä ainakaan näitä lapsia koskaan erityisesti odota ja olen iloinen, kun lähtevät taas kotiinsa. Meidän oma lapsi on ihan eri asemassa.
Just tän takia en lasta isälleen päästä ja vuoden tappelun jälkeen ratkaisu oli seuraava: ex on lapsivkonloppunsa meillä! Ja ex nukkuu vuodesohvalla. Arvaatte varmaan, kuinka usein nyxä soittelee perään. Eikä ollu yhtään hyvää perustetta miksi nykyinen järjestely ei olisi LAPSELLE paras vaihtoehto. Nyxä kyllä kiukkuaa, kun joutuu olla lapsineen yksin joka toinen vkonloppu..
etu, että isä joutuu olemaan viikonloput vieraassa kämpässä yöt. Olet hiukan ykisinkertainen ja onnettoman katkera.
Välttämätön huolenpito tapaamisviikonloppuina ja se on siitä. En minä ainakaan näitä lapsia koskaan erityisesti odota ja olen iloinen, kun lähtevät taas kotiinsa. Meidän oma lapsi on ihan eri asemassa.
Just tän takia en lasta isälleen päästä ja vuoden tappelun jälkeen ratkaisu oli seuraava: ex on lapsivkonloppunsa meillä! Ja ex nukkuu vuodesohvalla. Arvaatte varmaan, kuinka usein nyxä soittelee perään. Eikä ollu yhtään hyvää perustetta miksi nykyinen järjestely ei olisi LAPSELLE paras vaihtoehto. Nyxä kyllä kiukkuaa, kun joutuu olla lapsineen yksin joka toinen vkonloppu..
jos olisin sun lapsi , muuttaisin isälleni heti kun voisin.
Välttämätön huolenpito tapaamisviikonloppuina ja se on siitä. En minä ainakaan näitä lapsia koskaan erityisesti odota ja olen iloinen, kun lähtevät taas kotiinsa. Meidän oma lapsi on ihan eri asemassa.
Just tän takia en lasta isälleen päästä ja vuoden tappelun jälkeen ratkaisu oli seuraava: ex on lapsivkonloppunsa meillä! Ja ex nukkuu vuodesohvalla. Arvaatte varmaan, kuinka usein nyxä soittelee perään. Eikä ollu yhtään hyvää perustetta miksi nykyinen järjestely ei olisi LAPSELLE paras vaihtoehto. Nyxä kyllä kiukkuaa, kun joutuu olla lapsineen yksin joka toinen vkonloppu..surullista että tällaiset ihmiset ovat ehtineet lisääntyä...
Kuules nyt älykääpiö! Surullista oli se, että lapsi altistui nyxän niskojen nakkelulle ja eriarvoiselle käytökselle. Exälle en ole katkera.. Hänhän erotessammekin totesi minun olevan elämänsä rakkaus. Isällä ja lapsella on hyvä suhde ja isä on todella rakas lapselle. Exälle nostan hattua, että jaksaa tapella akkansa kanssa saadakseen olla rauhassa lapsemme kanssa. Vai mikä asetelmassa kaihertaa.. Kuulostiko tutulta ja onko yksinäinen vkonloppu taas tiedossa :)
Sellaisen kuvan, että nyksän lisääntyminen on surullista, ei sinun.
Välttämätön huolenpito tapaamisviikonloppuina ja se on siitä. En minä ainakaan näitä lapsia koskaan erityisesti odota ja olen iloinen, kun lähtevät taas kotiinsa. Meidän oma lapsi on ihan eri asemassa.
Just tän takia en lasta isälleen päästä ja vuoden tappelun jälkeen ratkaisu oli seuraava: ex on lapsivkonloppunsa meillä! Ja ex nukkuu vuodesohvalla. Arvaatte varmaan, kuinka usein nyxä soittelee perään. Eikä ollu yhtään hyvää perustetta miksi nykyinen järjestely ei olisi LAPSELLE paras vaihtoehto. Nyxä kyllä kiukkuaa, kun joutuu olla lapsineen yksin joka toinen vkonloppu..surullista että tällaiset ihmiset ovat ehtineet lisääntyä...
Kuules nyt älykääpiö! Surullista oli se, että lapsi altistui nyxän niskojen nakkelulle ja eriarvoiselle käytökselle. Exälle en ole katkera.. Hänhän erotessammekin totesi minun olevan elämänsä rakkaus. Isällä ja lapsella on hyvä suhde ja isä on todella rakas lapselle. Exälle nostan hattua, että jaksaa tapella akkansa kanssa saadakseen olla rauhassa lapsemme kanssa. Vai mikä asetelmassa kaihertaa.. Kuulostiko tutulta ja onko yksinäinen vkonloppu taas tiedossa :)
heidän elämästään? En ole ikinä uhrannut ajatustakaan asialle vaikka mies muutti juuri uuden avokkinsa kanssa yhteen. Mies yleensä hoitaa itse omat lapsensa ja avokin ei tarvitse paljon tehdä. Ja lapset tykkäävät hänestä, ei meillä ole mitään kilpailuasetelmaa.
vaan ihan itsekkäästi tarkoitin äitejä, heidän tuntemuksiaan, kuinka ÄIDIT kestävät. Lapset varmasti tulevat hyvin toimeen äitipuolen kanssa 90%:ssa tapauksista. Ap
"En ole ikinä uhrannut ajatustakaan asialle" tarkoittaa sitä että asia ei vaivaa minua pätkääkään. En omista lapsiani, minun ei tarvitse kerjätä heidän rakkauttaan vaan luottavaisesti annan heidän luoda uusia ihmissuhteita. Nämä ovat siis minun fiiliksiäni. Eivät lasten.
Exälle nostan hattua, että jaksaa tapella akkansa kanssa saadakseen olla rauhassa lapsemme kanssa. Vai mikä asetelmassa kaihertaa.. Kuulostiko tutulta ja onko yksinäinen vkonloppu taas tiedossa :)
Sävystäsi näkee, että katkeruutta on ilmassa ja ihan aiheetonta vihaa tuota exän uutta kohtaan.
Hänhän on nyt osa lapsesi elämää vähintäänkin lapsen isän kautta (isälle tärkeä ihminen) ja siellä on ilmeisesti lapsiakin, jotka voisivat olla lapsellesi tärkeitä ihmisiä hekin.
Mutta sinä estät tutustumisen LAPSELTASI. Koska et pidä "akasta". Huhhuh.
tykkäis nukkua vuodesohvalla silloin tällöin:)sehän on hauskaa, eli siis sulla ongelma.Ja kait nyt oot tehny lapsesi sellaisen miehen kanssa joka ajattelee lastenne parasta ja katsoo,että heillä kaikki hyvin,kun ovat luonaan. Jos ei,niin vikahan on vain vanhemmissa ja heidän valinnoissaan ja päässä:)
eli joka toinen lauantai siellä on siivouspäivä, jolloin joka toinen lauantai isälleen menevä teini joutuu siivoamaan isänsä perheen kotia. Äitipuolen lapset ovat "niin pieniä", ettei heidän tarvitse, mutta niin vaan se isän luokse tullut teini pesee vessat ja saunan, pyyhkii jalkalistat, tamppaa matot jne. vaikka ei ole siellä kahteen viikkoon asunut. Kun "me ollaamn yhtä perhettä, ei erotella sun ja mun lapsia". Ihmeesti siellä ei voi siivota silloin, kun teini ei tule isälleen.
Joskus äitipuoli dominoi enemmän kuin oma äiti!
Eikä ollu yhtään hyvää perustetta miksi nykyinen järjestely ei olisi LAPSELLE paras vaihtoehto. Nyxä kyllä kiukkuaa, kun joutuu olla lapsineen yksin joka toinen vkonloppu..
Kiristää isää jonka on pakko alistua tähän nöyryyttävään käytäntöön (ja on ilmiselvää että lapsellekin olisi parempi tavata niitä uusia ihmisiä).
Todella vastenmielistä.
Minä olen se "uusi äiti" enkä siis tosiaankaan ole mikään äiti mieheni lapsille. Kyllä mies hoitaa vanhemmanvastuut ja erikseen kysyy minulta jos tarvitsee apua ja korostaa että ei mitenkään vaadi sitä minulta. Esimerkiksi jotain lasten noutamiseen tai välipaloittamiseen liittyvää juttua.
Tietysti olen tekemisissä lasten kanssa ja jutellaan ja heitä jonkin verran arkisissa asioissa ohjaan ja puutun tappeluihinkin. Mutta ei varmasti kukaan lapsista koe, että olisin heihin nähden äidin roolissa täällä isän luona ollessa. Jossa he ovat joka toisen viikon.
Exälle nostan hattua, että jaksaa tapella akkansa kanssa saadakseen olla rauhassa lapsemme kanssa. Vai mikä asetelmassa kaihertaa.. Kuulostiko tutulta ja onko yksinäinen vkonloppu taas tiedossa :)
Sävystäsi näkee, että katkeruutta on ilmassa ja ihan aiheetonta vihaa tuota exän uutta kohtaan.
Hänhän on nyt osa lapsesi elämää vähintäänkin lapsen isän kautta (isälle tärkeä ihminen) ja siellä on ilmeisesti lapsiakin, jotka voisivat olla lapsellesi tärkeitä ihmisiä hekin.
Mutta sinä estät tutustumisen LAPSELTASI. Koska et pidä "akasta". Huhhuh.
Ensinnäkin jokainen, joka kiukuttelee lapselleni on persläpi. Se nyt vaan on fakta. Ja ex tuo aina minulle tuliaisia esim viiniä, suklaata tms herkkuja, joten ei vaikuta siltä, että olisi kaamean vastenmielistä. Ja me erosimme koska halusimme eri asioita.. Ainoa joka kiukuttelee on nyksä. Ja tän meidän talon on ex maksanut, joten miksi ei yöpyis sohvalla, jonka on senkin maksanut. Enhän minä itse ole aina täällä. Nytkin lähdössä sukuloimaan. Joten turha siellä nyt on solvata. Ei ne kaikki exät hylkää lapsiaan tai aseta teitä nykyisiä etusijalle..
Lapsen äidin kanssa on yhdessä koulun juhlissa istuttu ja jomman kumman kotona kahviteltu.
Pakko kestää. Mutta kyllä se vaatii todella vahvaa itsetuntoa naisena ja erityisesti äitinä! Myös henkistä kasvua ihmisenä.
Itse ajattelen siten, että lapset ovat minun lapsiani ja minä olen heidän AINOA biologinen äitinsä. Lasten ja itseni välillä oleva side on ainutlaatuinen ja ikuinen, eikä sitä uusi äitipuoli pysty koskaan rikkomaan tai muuttamaan. Tapahtuipa sitten mitä tahansa.
Hyvä vaan, että lapsilla on lähellään paljon välittäviä aikuisia ja suhde isään on luonnollisesti tärkeä. Vaikka meidän pari- ja perhesuhteemme päättyikin, lapset ovat myös hänen lapsiaan ikuisesti. Turha mustasukkaisuus ja omistuhalu ei kuulu kypsään vanhemmuuteen.
eihän ne kestäkään! Vaan niistä tulee KATKERIA exiä, joilla on kauheatarve haukkua kaikki maailman äitipuolet yms ihan lyttyyn. Eivät vaan taida tietää, että katkeruus se vasta rumentaakin ja näkyy läpi puheista heti.
opettele sinä kirjoittamaan ettei tarvitse suotta kerätä aggreja. Kirjoitit otsikko mukaanluettuna sanatarkasti, että "*Miksi olisi lapsille huono juttu, jos joku muukin aikuinen on kiinnostunut*
heidän elämästään? En ole ikinä uhrannut ajatustakaan asialle vaikka mies muutti juuri uuden avokkinsa kanssa yhteen.--" Tähtien välissä siis otsikko. Tämä lause tarkoittaa sitä, että et ole koskaan uhrannut ajatustakaan sille, miksi olisi huono juttu LAPSILLE jos joku muukin aikuinen on kiinnostunut heidän elämästään. Siksi tähdensin aloituksen pointtia. Juokse vaikka huushollia pari kertaa ympäri jos sillä saisit ylimääräiset höyryt pihalle.
Ap
eikä se niitä edes hoidakaan koskaan. Joten ei minulla ole mitään kestämistä.
Eikä yksinhuoltajuutta sillä perusteella saa, että ei muka kestä, että "uusi äiti" hoitaa lapsia! Aivan typeriä kirjoituksia tuossa aiemmin.