Alkaako kuusikymppisenä miettimään, että peräseinä paistaa tosissaan?

Olen alle 60 mutta mietin joskus tuotakin. Alkaa keskittyä oleelliseen eikä tee asioita jotka ei itseä miellytä. Tosin jäljellä voi olla vielä 30v.

51v mittarissa ja kyllä tuota tulee nyt jo mietittyä. 

En minä ole vielä alkanut - täytän syksyllä.

Kyllähän sitä, olen 62. Veikkaan, että kymmenisen vuotta on oikeasti laadukkaita vuosia jäljellä, ja sitten mennään ihan tuurilla - jos mennään - ja alamäki on joka tapauksessa jyrkkä. Kuolema ei pelota, mutta sitä edeltävä kärsimys kauhistuttaa. Samoin Suomen vanhushoidon tila. Niihin käsiin ei mielellään joutuisi.

Mä kyllä tuota jo odotan, kun tietää mitä on vastassa. Mutta ei vielä ole kiire. Maailmaa on vielä jäljellä. T: vm 69

Vierailija kirjoitti:

Olen alle 60 mutta mietin joskus tuotakin. Alkaa keskittyä oleelliseen eikä tee asioita jotka ei itseä miellytä. Tosin jäljellä voi olla vielä 30v.

Ei huvita tehdä edes niitä miellyttäviäkään asioita koska mikään ei oikein tunnu tarpeeksi merkityksettömältä johon kuluttaisi loppuaikansa. Pitäisi varmaan maapallo pelastaa maailmanlopulta vähintää ennenkuin tuntuisi joltain.

Eipä pahemmin. Hyvin menee ja toivon äkkilähtöä sitten joskus.

Huushollia vähän tyhjentelen, parhaat tavarat nuoremmille.

N 67

Viimeistään silloin kun vanhempia omaisia menehtyy, miettii että joko tässä ollaan seuraavana jonossa.

50v. alkaa miettiä taustalla 

Olen 64v ja olen muuttunut kahden vuoden aikana jyrkästi niin ulkonäöllisesti kuin rytmiltäni. Vanhentunut. Pientä kremppas on. Paluuta ei ole. Edessä voi olla jopa vuosikymmeniä, mutta ei enää samaa elämää.

Kyllä sen terveydessä on jo 10 vuotta huomannut, mitä tuleman pitää.

Pahalta näyttää. Olen nelikymppinen papparainen. Paljonko on jäljellä ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alle 60 mutta mietin joskus tuotakin. Alkaa keskittyä oleelliseen eikä tee asioita jotka ei itseä miellytä. Tosin jäljellä voi olla vielä 30v.

 

Ei huvita tehdä edes niitä miellyttäviäkään asioita koska mikään ei oikein tunnu tarpeeksi merkityksettömältä johon kuluttaisi loppuaikansa. Pitäisi varmaan maapallo pelastaa maailmanlopulta vähintää ennenkuin tuntuisi joltain.

Onneksi ollaan yli 50 ja päästään pois ennenkuin happi ja vesi loppuu pallolta. Ja onneksi elettiin nuoruus ennen somea. Siinä pari plussa miksi 50+ on hyvä ikä.

Tavallaan. Enemmän kyllä katselen taaksepäin ja mietin, mitä olisi kannattanut tehdä toisin. Äkkiä tämä elämä on vierähtänyt tähän pisteeseen.

En minä ainakaan sitä mieti. Olen hyväksynyt vanhenemisen ja kuolemisen jo ajat sitten. Yritän elää mahdollisimman mukavaa elämää, enkä sure etukäteen asioita joille en voi mitään.

Nuorena laitoin rahat viinaan. Nyt tekisi toisin. Laittaisin naisiin. Ei koskaan ole ollut naista. Vähän hävettää.

Olen 53 vuotta nuori. Vasta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 64v ja olen muuttunut kahden vuoden aikana jyrkästi niin ulkonäöllisesti kuin rytmiltäni. Vanhentunut. Pientä kremppas on. Paluuta ei ole. Edessä voi olla jopa vuosikymmeniä, mutta ei enää samaa elämää.

Onko sellasta mihin ei voi ite vaikuttaa

Alan ymmärtämään miten tullaan uskoon kun elämä alkaa lyhenemään. Sitä alkaa hakemaan jotain järkeä ja tarkoitusta eikä suostu hyväksymään että se olisi vain vuosikymmenten jälkeen valot pois.

Ei todellakaan😀 Olen 54 ja kohta nuorinkin neljästä lapsesta lähtee kotoa lopullisesti. Odotan innolla omaa aikaa, tekemistä ja unelmia toteuttevaksi vielä moneksi vuodeksi. Oikeasti musta tuntuu, että jatkan siitä, mihin parikymppisenä ennen kuin tapasin lasten isän, jäin. Olen hyvässä kunnossa ja yritän pitää huolta itsestäni, eikä ole ihmeempiä kremppoja, joten jaksan hyvin. Erosin juuri monen vuoden suhteesta ja aijon pitää vapauteni tulla ja mennä omien aikataulujeni mukaan. 

N54 sinkku