Saan raivokohtauksia lapsilleni
Lapset eivät kuuntele, ainakaan noin viittä minuuttia kauempaa. Möly on hirveää ja melkein tauotonta (suusta tai leluista). Olen myös kai siis ääniherkistynyt ja siitä räjähdysherkillä.
Aina välillä räjähdän ja huudan lapsille. En vain pysty enää jauhamaan samaa joka viides minuutti normaalilla äänellä. Lapsia on useampi ja he ovat alle kouluikäisiä. Saman jauhamisen aiheet ovat useimmiten seuraavia: "sisällä ei juosta", "sisällä ei kiljuta", "älä ota toisen kädestä", "huutamalla et saa mitään".
Välillä kiroilen myös. Olen myös sanonut jo rumia ennusteita kuten "Miten koulussa voit pärjätä, jos täällä joka päivä saa samaa jauhaa? Ei kukaan koulussa kolmea vuotta jauha ja opeta samoja asioita."
Olen alkanut jo haaveilla, että lähden vain pois. Muutan vaikka maasta ja juon kaikki rahani jossain aurinkorannalla välittämättä sosiaalistigmoista. Mies hoidattakoot apinat vaikka siskoillaan.
... Miten saa siis apua ilman, että on heti jossain lastensuojelubisneksen kierteessä ja lapsilla ikuiset raportit muka niistä ja näistä adhd-ongelmien alkuvihjeistä? (Tuo "sairaus" ei näy missään kuvantamisissa, joissa jopa psykopatia näkyy, joten se lienee enimmäkseen ruutuherkkien lasten nykyajan ylidiagnosointia.) Miten tässä maassa kannattaa tosiaan enää edes hakea apua ilman, että on vain terveydenhoitobisneksen pyörittelykohde...?
Onko seurakunnalla sentään vielä auttamishaluja ilman orwellimaista joka nytkähdyksen raportointi- ja ylianalyysi-intoa?
Kommentit (50)
Voit keskustella lyhyesti, kannustaa, lyhyt komento, ei räyhätä ja opetellaan käytöstä. Perustella välillä miksi. Tilaa jostain lapsille lisää. Lapset liikkuvat paljon ja on ääntä. Korvatulpat ja kuulosuojaimet. Eri huoneet. Jos antaa esimerkin että vain huutaa ja kiroilee, lapsi voi kokea sen väkivaltana psyykelle ja vihana. Minkälainen lapsi sitten on itse isona, vihainen vain? On myös niksejä mikä voi auttaa.
Älä pelkästään kiellä, vaan selitä myös miksi jotain ei saa tehdä.
Äläkä huoli. Homma helpottaa kun lapset kasvaa. Olin samanlainen ja olen potenut huutamisesta aivan valtavaa syyllisyyttä. Kerran vähän lohdutti, kun nyt jo aikuinen lapseni sanoi, että on se hyvä, ettet sä kasvattanut meistä lumihiutaleita, jotka särkyy heti kun ääni vähän nousee. Tietynlainen resilienssi työelämässä on vaan hyvästä siis.
Kyllähän se tietysti rassaa välillä ketä vaan, mugta kuulostat kuitenkin siltä, ettet käy käsiksi lapsiin ja tiedostat puutteet.
Yritä nyt rauhoittua. Se nyt on vaan tommosta välillä.
Laittaisin sen juoksijan jotenkin kiinni niin ettei pääse juoksemaan, kiljujan johonkin virikkeettömään paikkaan arestiin, toisen kädestä ottajalta ottaisiin kaikki kamat pois eli saisi olla ilman leluja jonkin aikaa ja kinuajalta myös kaikki ekstrat pois.
Tiedän ettei joku asiantuntijakasvattaja näistä keinoista varmaan tykkää mutta tuo on se mistä lapsi oikeasti oppii ettei tottelemattomuus kannata.
Alle kouluikäisistä lapsista lähtee ääntä. Laita kuulokkeet ja yritä olla välittämättä. Päivät on pitkiä, mutta vuodet lyhyitä, kohta helpottaa. T: kaksosten äiti
Vierailija kirjoitti:
Alle kouluikäisistä lapsista lähtee ääntä. Laita kuulokkeet ja yritä olla välittämättä. Päivät on pitkiä, mutta vuodet lyhyitä, kohta helpottaa. T: kaksosten äiti
Ja lisäyksenä vielä, ei ne lapset rikki mee, jos vähän ääntä korottaa. Jos ihan raivohuuto tulee joskus, niin sitten voi jälkikäteen vähän selittää syitä ja pyytää anteeksi. Ja kertoa, että äitikin on vain ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Älä pelkästään kiellä, vaan selitä myös miksi jotain ei saa tehdä.
Äläkä huoli. Homma helpottaa kun lapset kasvaa. Olin samanlainen ja olen potenut huutamisesta aivan valtavaa syyllisyyttä. Kerran vähän lohdutti, kun nyt jo aikuinen lapseni sanoi, että on se hyvä, ettet sä kasvattanut meistä lumihiutaleita, jotka särkyy heti kun ääni vähän nousee. Tietynlainen resilienssi työelämässä on vaan hyvästä siis.
Eivät pienet usein tajua vaikka miten selittäisi. Meillä 4v sai vammoja kun juoksi kaupassa ja törmäsi vaaterekkiin (haava mihin piti laittaa tikkejä) mutta ei se siitä mitään oppinut. Mutta käveli kyllä hihnassa tuon episodin jälkeen.
Aloita helpoimmasta, hae itsellesi apua ja lääkitys kestämään sun elämää. Sitten lepoa ja vastuun jakamista sen isän kanssa.
Perhe palaveri ja teette päätökset kuka tekee ja mitä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole terve.
Ap on ihan normaali ihminen. Oletko itse täydellinen?
Isä? tottelevatko häntä?
Jos tuntuu tosi pahalta, niin ota vain rohkeasti yhteyttä johonkin paikkaan, josta saat apua ja vaikka keinoja hallita kaaosta. Ei niitä kullanmuruja minnekään pois viedä viedä, vaan yrittävät kyllä auttaa. Ammattilaisilla voi oikeasti olla hyviä neuvoja tilanteisiin.
Miten ap:lla on järjestetty lastenhoito ja kotiasiat? Oletko lauman kanssa keskenään kotona ainoana vanhempana 24/7? Itsehän niitä maailmaan on tuupattu, mutta jotain tarttis tehdä ettei mene järki aikuiselta. Nukutko? Syötkö? Saatko omaa aikaa? Jos et, miksi et?
Saako lapset edes osapäivähoitoon oppimaan muiden kanssa toimimisesta? Onko teillä rutiinit? Onko teoilla seuraamuksia? Onko varaa hoitajaan ja/tai esim siivoojaan edes joskus? Tukiverkkoja?
Nukkuminen olisi tärkeää palautumiselle, miten se parannetaan? Sieltä sitten aletaan miettiä seuraaveja raameja, tietty lapset tarvii ruuat ja ulkoilua yms myös, mutta kaikessa ei tarvii supersuorittaa kerralla ja 24/7
Vierailija kirjoitti:
Perheneuvola?
Siellä tekevät automaattiset lasut kaikista "huolista". Ja ne neuvotkin mitä saa ovat tyyliin ota tunnekortit avuksi sanoitukseen.
On ihanaa olla yhden lapsen vanhempi. Meillä on koti jossa asuu lapsi, mutta heti kynnyksellä ei iske vastaan lapsiperhekaaos. Miksi ihmiset tekee monta lasta?
Huutamisella ja haukkumisella rikot lapsesi loppuelämäksi. Hae itsellesi apua NYT!
Mitä te siellä kotona ravaatte? Menkää ulos. Lapset metsään tai leikkipuiston kiipeilemään ja päästämään höyryjä. Ovat sitten paljon rauhallisempia kotona.
Älä huuda niille lapsille. Se on vastenmielistä käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Huutamisella ja haukkumisella rikot lapsesi loppuelämäksi. Hae itsellesi apua NYT!
Pienestäpä se nykylapsi rikki menee. Ennen oli käytössä remmit ja risut ja aivan tavallisiksi kasvettiin silti.
Lapset päiväkotiin. Huutaminen ja raivoaminen kertoo ettet jaksa.
Kannattaa puuttua huonoon käytökseen ajoissa eikä vasta sitten kun hermo menee. Ja tehdä puuttuminen jämäkästi siten, että se pysyy lapsen mielessä pitkään. Tarpeeksi tuntuvat rangaistukset tai muut seuraukset. Ei rikkomusten sormien välistä katsomista vaan johdonmukaiset säännöt missä kiellettyyn käytökseen puututaan joka kerta.
Kokeilemalla löytyy sellaiset seuraukset mitkä lapsiin tepsivät. Jokaisen lapsen kohdalla se ei välttämättä ole sama mikä tepsii.