Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tukiryhmä naisille, joiden puoliso tai ex on ollut neurokirjolla, esim. asperger, adhd
09.02.2026 |
Olen eronnut pitkästä parisuhteesta ja tuntuu, että tästä asiasta en voi jutella oikein kenenkään kanssa, sillä kukaan ei oikein ymmärrä, mistä on kyse.
Olin pitkään siis miehen kanssa, jolla on melko voimakkaita asperger-piirteitä. Hän pystyy käymään töissä ja elää ns. normaalia elämää, mutta hänellä on ihan selkeitä piirteitä, mm. tilannetajun puuttuminen, introvertti jolle sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita, ei katso silmiin, hyvä muisti, keskustelu ei ole keskustelua vaan luennointia jostakin aiheesta, tietyt erikoiset kiinnostuksen kohteet...
Minä koin elämäni tosi raskaaksi hänen kanssaan varsinkin viime vuosina. Elämä oli hyvin säänneltyä ja rutiininomaista, meillä ei ollut mitään henkistä aitoa yhteyttä, en usko että kenelläkään on, hän oli epäempaattinen ja on yhä, jäin todella yksin isojen surujen kanssa esim. läheisen kuolema ja oma, vakava sairastuminen.
Tuntuu, että parisuhde asperger-miehen kanssa oli niin raskas, että joudun keräilemään itseäni vielä pitkään ja huomaan yhä puivani näitä asioita, vaikka erostakin on jo pari vuotta.
Onko täällä kohtalotovereita?
Kommentit (46)
No ei tuollaisesta, mutta ainahan miesten kanssa oleminen on raskasta. Pitää antaa sitä ja tätä, mieslapsen elämä pyörii oman itsensä ympärillä, sinä sopeudut ja mielellään pyörität omaakin elämääsi hänen ympärillään. Jos on minkäänlaisia tunnesäätelyn ongelmia niin se voi olla yhtä helvettiä. Kun kerrot omista asioistasi, tulee kilpailuasetelma ja sitten se iän ikuinen seksuaalinen hyväksikäyttö
Ja tuo epäempaattisuus ei ole vain assien ongelma vaan koko miessukupuolen tyyppivika. He empatisoivat kyllä r aiskauksesta syytettyä kaveriaan, mutta eivät sitä r aiskattua naista, jne.
Koita nyt vaan hengähtää ja nauttia siitä, että tänään taakkanasi ei ole yhtäkään mieslasta :D Mene vaikka kahville ja syö pulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adhd puoliso, joka ei välitä hygieniastaan tai pidä asunnostaan huolta. Mun huonekalut haisee p*skalle ja ne kärsii kun joutuu putsaamaan melko kovilla aineilla, että haju lähtee.
On tullut oltua monenlaisissa suhteissa. Adhd-miehen huonoina puolina näyttäytyivät sotkuisuus ja pään hiljentäminen päihteillä. Asperger-miehelle seksuaalisuus oli mekaanista suorittamista ja keskustelu luennointia. Jälkimmäisestä jäi ikävämmät muistot.
Epäilen näiden kommenttien perusteella myös, että mieheni jotenkin autistinen. On hyvin itsekeskeinen ja sosiaalisesti sekä käytännön asioissa kömpelö. Töksäyttelee ja tilannetaju heikkoa. Ajattelee yksioikoisesti, eikä ymmärrä kaikkea ihmisten välillä tapahtuvaa. Hallitsee hyvin erään pelin, muu ei kiinnosta. Ei ota asioista vastuuta eikä pahoittele aiheuttamiaan vahinkoja. Pikemminkin suuttuu. Olen ottanut välimatkaa ja yritän itsenäistyä pitkän parisuhteen jälkeen, koska tilanne ei muutu. Suunnittelen lähtöä, vaikka siitä tulee vaikea.
Miten miehesi suhtautui eroon, ja tuliko siitä vaikea? Syyteltiinkö sinua ns. avuttoman miehen jättämisestä? Kyselen, koska edessä on sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua. Mieheni on myös kirjolla ja elämä hänen kanssa on aika vaikeaa välillä. Isoin ongelma on juurikin tuo emotiaalinen vajaavaisuus tai kyvyttömyys keskustella tai asettua toisen asemaan.
Missä vaiheessa nää tuli esiin?
Vierailija kirjoitti:
No ei tuollaisesta, mutta ainahan miesten kanssa oleminen on raskasta. Pitää antaa sitä ja tätä, mieslapsen elämä pyörii oman itsensä ympärillä, sinä sopeudut ja mielellään pyörität omaakin elämääsi hänen ympärillään. Jos on minkäänlaisia tunnesäätelyn ongelmia niin se voi olla yhtä helvettiä. Kun kerrot omista asioistasi, tulee kilpailuasetelma ja sitten se iän ikuinen seksuaalinen hyväksikäyttö
Ja tuo epäempaattisuus ei ole vain assien ongelma vaan koko miessukupuolen tyyppivika. He empatisoivat kyllä r aiskauksesta syytettyä kaveriaan, mutta eivät sitä r aiskattua naista, jne.
Koita nyt vaan hengähtää ja nauttia siitä, että tänään taakkanasi ei ole yhtäkään mieslasta :D Mene vaikka kahville ja syö pulla.
Olisin kans sanonut, että tuohan kuulostaa ihan keskiverrolta suomalaiselta mieheltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäilen näiden kommenttien perusteella myös, että mieheni jotenkin autistinen. On hyvin itsekeskeinen ja sosiaalisesti sekä käytännön asioissa kömpelö. Töksäyttelee ja tilannetaju heikkoa. Ajattelee yksioikoisesti, eikä ymmärrä kaikkea ihmisten välillä tapahtuvaa. Hallitsee hyvin erään pelin, muu ei kiinnosta. Ei ota asioista vastuuta eikä pahoittele aiheuttamiaan vahinkoja. Pikemminkin suuttuu. Olen ottanut välimatkaa ja yritän itsenäistyä pitkän parisuhteen jälkeen, koska tilanne ei muutu. Suunnittelen lähtöä, vaikka siitä tulee vaikea.
Perusmies.
Ex aviomiehelläni oli luultavasti ADHD, koska hänen biologisella isälläänkin on. Avioliitossa hän oli kaaottinen ja inhosi rutiineja. Eli en saanut aina esim siivota tai petata sänkyä ja hän valitti rutiineista. Hän oli myös rankaiseva sekä minua, että lastamme kohtaan. Hänellä siis luultavasti ADHD:n lisäksi kontrolloivia ja narsistisia piirteitä, tosin ei varsinaista narsismia kuitenkaan, koska ei ole rikollinen, eikä haitallinen sillätavoin ympäristölleen. Oli myös todella vahvasti kiinni alkoholiin menevään äitiinsä, joka hästäsi meillä aika paljon. Minun olisi pitänyt tajuta siinä vaiheessa, että hänellä on jotakin kun äitinsä soitteli hänelle niin usein ja kun kävin kylässä niin suhtautuivat kuin oltaisiin lapsia. Omat vanhemmat kasvattivat minusta itsenäisen. Hän ei ollut kovin itsenäinen. Olin siinä perheessä enemmän palvelijan ja piian kuin kumppanin ja puolison roolissa. Myös lapsella on ADHD ja olen yrittänyt katkaista kierteitä eli opettanut hänet itsenäiseksi, osaa tehdä itse ruokaa, siivota jälkiään ym ettei mahdollisen puolison tarvitse olla hänen hoitaja/palvelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sai teidät jäämään näihin suhteisiin?
Kuulostaa tosi raskaalta ja rasittavilta nämä suhteet, niin oikeasti kiinnostaa, miksi jäitte?
Joillekin läheisriippuvaisille ADHD miehille pettäminen on elämäntapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet keskimäärin ovat aivoiltaan autistisempia kuin naiset, mutta diagnoosiin on aihetta vain silloin, kun on toistuvia sosiaalisia ongelmia eri yhteyksissä ja eri ihmisten kanssa. Epäonnistunut parisuhde ei ole syy diagnosoida, ja exien onatoimidiagnosointi on muutenkin vastenmielistä.
Enpä ole ikinä kuullut, että läheisriippuvainen olisi sarjapettäjä. Mutta ihan miten vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet keskimäärin ovat aivoiltaan autistisempia kuin naiset, mutta diagnoosiin on aihetta vain silloin, kun on toistuvia sosiaalisia ongelmia eri yhteyksissä ja eri ihmisten kanssa. Epäonnistunut parisuhde ei ole syy diagnosoida, ja exien onatoimidiagnosointi on muutenkin vastenmielistä.
Tämä on astroturffausketju. Nämä menevät aina saman kaavan mukaan ja kirjoitustyyli on sama. Joku yrittää tuoda Suomeen CADD-vihahöpsötystä.
https://rationalwiki.org/wiki/Cassandra_affective_deprivation_disorder
Vierailija kirjoitti:
Miehet keskimäärin ovat aivoiltaan autistisempia kuin naiset, mutta diagnoosiin on aihetta vain silloin, kun on toistuvia sosiaalisia ongelmia eri yhteyksissä ja eri ihmisten kanssa. Epäonnistunut parisuhde ei ole syy diagnosoida, ja exien onatoimidiagnosointi on muutenkin vastenmielistä.
Mun exän isällä on virallinen adhd diagnoosi joten hyvin todennäköisesti hänelläkin on. Ja todellakin näin jälkeenpäin ajatellen hän myös projisoi minuun kommunikaatio vaikeutensa eli hän sanoi, että "tämä kommunikaatio ei toimi" ja käski kasvaa aikuiseksi. Hän tarkoitti sillä itseään eikä minua. Häneltä mm. puuttui toisen tunteita huomioivat suodattimet. Hän saattoi sanoa vaikka, että ompa sulla leveä naama yhtäkkiä ruokapöydässä. Meillä nyt ei ollut kyse pelkästään epäonnistuneesta suhteesta vaan todellakin hänellä jotakin oli.
Asperger-miehenä en voi todeta kuin että haistakaa paska! Voi jumalauta mitä tuomitsemista täälläkin. Joku kaljaa kiskova liivijengin sikaniska tai heroiinia rännittävä hintelä rokkibändin solisti on tietenkin sitten se oikein unelmien mies! Niiden kanssahan voi kuitenkin bilettää ja jauhojengeillä ja tyhjännauraa kaikelle paskalle!
Minulla ei ole päihdeongelmaa, ei rikosrekisteriä, ei sukupuolitauteja, ei historiaa holtittomasta käytöksestä! Mutta niin vaan tässä ollaan näköjään ihan kirjaimellisesti Hiiitttllleeerrr! Syökää paskaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuollaisesta, mutta ainahan miesten kanssa oleminen on raskasta. Pitää antaa sitä ja tätä, mieslapsen elämä pyörii oman itsensä ympärillä, sinä sopeudut ja mielellään pyörität omaakin elämääsi hänen ympärillään. Jos on minkäänlaisia tunnesäätelyn ongelmia niin se voi olla yhtä helvettiä. Kun kerrot omista asioistasi, tulee kilpailuasetelma ja sitten se iän ikuinen seksuaalinen hyväksikäyttö
Ja tuo epäempaattisuus ei ole vain assien ongelma vaan koko miessukupuolen tyyppivika. He empatisoivat kyllä r aiskauksesta syytettyä kaveriaan, mutta eivät sitä r aiskattua naista, jne.
Koita nyt vaan hengähtää ja nauttia siitä, että tänään taakkanasi ei ole yhtäkään mieslasta :D Mene vaikka kahville ja syö pulla.
Olisin kans sanonut, että tuohan kuulostaa ihan keskiverrolta suomalaiselta mieheltä...
Niinhän sitä helposti luulisi, mutta sitten kun olet tekemisissä autistin kanssa, kyllä ero on selkeä. Mulla on autistinen mies työkaverina ja kaikilla menee siihen hermot.
Kyseessä ei ole mikään tyhmä mies, hän on koulutetumpi kuin kukaan meistä, mutta hänellä oli vaikeuksia löytää oman alansa työpaikka ja syy on selvä. Ihan onneton sosiaalisesti, sammakot lentelee suusta jatkuvasti ja ei osaa edes väistää ihmisiä!
Ei tuollaista voi laittaa kuin suorittavaan työhön ja sielläkin työkavereilla menee häneen hermot. Onneksi hän ei pahemmin myöskään piittaa siitä jos häneen hermostutaan. Ei ala uhriutumaan tai syyttämään kiusaamisesta, on kaiketi tottunut siihen ettei ihmiset häntä ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sai teidät jäämään näihin suhteisiin?
Kuulostaa tosi raskaalta ja rasittavilta nämä suhteet, niin oikeasti kiinnostaa, miksi jäitte?
Mua kiinnostaa enemmän se, miten suhde edes alkoi? Nää neurokirjolaiset ei yleensä kykene esittämään normaalia edes alussa.
"Onneksi hän ei pahemmin myöskään piittaa siitä jos häneen hermostutaan. Ei ala uhriutumaan tai syyttämään kiusaamisesta, on kaiketi tottunut siihen ettei ihmiset häntä ymmärrä."
Tuo on behavioristinen taktiika nimeltään ekstinktio. Sillä pyritään sammuttamaan se sinun aggressiivinen käytös. Se on kuitenkin vaarallista, koska käytös yleensä pahenee, kun kohde yrittää saada reaktiota aikaan tekemällä samaa kuin aiemmin, mutta voimakkaammin. On siis mahdollista, että sinä ryhdyt fyysisesti väkivaltaiseksi.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän sinua. Mieheni on myös kirjolla ja elämä hänen kanssa on aika vaikeaa välillä. Isoin ongelma on juurikin tuo emotiaalinen vajaavaisuus tai kyvyttömyys keskustella tai asettua toisen asemaan.