Koulukiusaaminen ja minä-kuva

Tämän takia lapsen on tärkeää oppia itsepuolustusta.

Saatuaan verisen nenän, koulukiusaaja siirtyy etsimään helpompaa kohdetta.

Voi olla näinkin. Mutta mitä olen seurannut asiaa, niin opettajilla on kaikki mahdollisuudet ehkäistä kiusaamista JOS vain haluavat. Suurin osa ei halua, koska ei kiinnosta. Moni kiusaaminen alkaa jo alaluokan ensi vuosina, jolloin siihen ryhmäyttämiseen ja kaveritaitoihin pystyisi vielä puuttumaan. Opettajat eivät vain halua nähdä sitä vaivaa.

Jos opettaja olisi läsnä aivan koko ajan ja ryhmät olisivat aina opettajan määräämiä, ei kiusausta voisi olla paljon ollenkaan. 

Siis ope määräisi istumapaikat ruokalassa, ryhmätöiden ryhmät, ope johtaisi välituntitekemisiä. 

Oppilailla ei olisi koulupäivän aikana vapaata tilaa kiusaamiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Voi olla näinkin. Mutta mitä olen seurannut asiaa, niin opettajilla on kaikki mahdollisuudet ehkäistä kiusaamista JOS vain haluavat. Suurin osa ei halua, koska ei kiinnosta. Moni kiusaaminen alkaa jo alaluokan ensi vuosina, jolloin siihen ryhmäyttämiseen ja kaveritaitoihin pystyisi vielä puuttumaan. Opettajat eivät vain halua nähdä sitä vaivaa.

Aika paha on sekin jos ala-asteella vielä tulee toimeen ihan ok luokkakavereiden kanssa, mutta sitten yläasteelle meno epäonnistuu täydellisesti, joutuu yksin ja kiusatuksi, mikä katkera pettymys, entiset kaveriksi luulemansa tyypitkin kääntyy sinua vastaan muiden yllyttämänä, perättömien juorujen takia, tai ehkä jopa omasta tahdostaan, olet vihattu hylkiö mutta silti sinne kouluun on pakko mennä jokapäivä nöyryytettäväksi ja häpäistäväksi, jne.

Kyllä nuorena koettu henkinen väkivalta jää ikuisesti  piinaamaan.  En siis puhu kiusaamisesta, se on liian lievä ilmaisu julmuudesta.  Termi 'kiusaaminen' vähättelee asiaa.  Vaikka myöhemmin elämässä asiat sujuisivat näennäisesti paremmin, muistijäljet menneisyydestä  pysyvät ja voivat aiheuttaa epävarmuutta omasta ihmisarvosta.  Monikaan ei jaksa tai halua puhua kokemistaan vääryyksistä, mutta kantaa surua sydämessään.  Sen tietää jokainen, jota on kohdeltu epäinhimillisesti.

Kyllä se kiusaaminen on vaikuttanut omiin sosiaalisiin taitoihin kun jäi kometta kaverisuhteet mutta en ole katkera. Minusta kasvoi melko tasapainoinen ja ystävällinen tyyppi. Olen kyllä introvertti enkä edes nykyään kaipaa ystäviä kun en osaa olla heidän kanssa. En siis edes ymmärrä mitä hienoa on ystävyyssuhteissa kun ei ole ikinä ystävää ollut enkä siis koe menettäväni mitään

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kiusaaminen on vaikuttanut omiin sosiaalisiin taitoihin kun jäi kometta kaverisuhteet mutta en ole katkera. Minusta kasvoi melko tasapainoinen ja ystävällinen tyyppi. Olen kyllä introvertti enkä edes nykyään kaipaa ystäviä kun en osaa olla heidän kanssa. En siis edes ymmärrä mitä hienoa on ystävyyssuhteissa kun ei ole ikinä ystävää ollut enkä siis koe menettäväni mitään

Kokematta ei kometta

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nuorena koettu henkinen väkivalta jää ikuisesti  piinaamaan.  En siis puhu kiusaamisesta, se on liian lievä ilmaisu julmuudesta.  Termi 'kiusaaminen' vähättelee asiaa.  Vaikka myöhemmin elämässä asiat sujuisivat näennäisesti paremmin, muistijäljet menneisyydestä  pysyvät ja voivat aiheuttaa epävarmuutta omasta ihmisarvosta.  Monikaan ei jaksa tai halua puhua kokemistaan vääryyksistä, mutta kantaa surua sydämessään.  Sen tietää jokainen, jota on kohdeltu epäinhimillisesti.

Ikäsyrjintä ja ainaiset "sinua ei valittu" -vastaukse työhakemuksiin muistuttaa ikävästi siitä koulukiusaamisesta ja hyljeksinnästä :/

Nyt kun oli ystävänpäivä, niin olisiko kiva että töissä vaadittaisiin tekemään ystävänpäiväkorttii niille joita pitää ystävinä. Sitten yhdessä katsottaisiin montako korttia sait. Tuntuisi aika ikävältä. Näin tapahtui erään pääkaupunkiseudun ensimmäisen luokan oppilaille. Varmaan sille,  joka sai monta korttia oli kiva asia, mutta jos ei saanut yhtäkään korttia, on olo varmaan aika surullinen. Aikuinen tuollaisen kestää, mutta noin nuoren lapsen itsetuntoa varmaan vaurioittaa. Kivaa hiihtoloma kuitenkin ja iloista mieltä. Ei ihme, että terapeutteja tarvitaan.

Ei opettaja voi kiusaamista kokonaan estää, yleensä sosiaalisten taitojen perusteet opitaan jo varhaislapsuudessa ja päiväkodissa. Sekä päiväkotilaiset että koululaiset ovat yleensä tekemisissä myös vapaa-ajalla, eihän opettaja voi niihin puuttua, vaan riippuu myös lasten perheistä. Varsinkin jos kiusaajan kotona ei välitetä puuttua kiusaamistoimintaan on muiden keinot aika kortilla.

Minua yritti kiusata koulussa yksi orvoksi jäänyt laösi joka asui huoltajiensa luona. Ilmeisesti hänellä oli huono itsetunto, oli sosiaalitoimen ja lastensuojelun asiakas ja häpesi taustaansa. Onneksi kiusaaja joutui ongelmiin sosiaaliviranomaisten kanssa kun kiusaaminen tuli ilmi.

Vierailija kirjoitti:

Jos opettaja olisi läsnä aivan koko ajan ja ryhmät olisivat aina opettajan määräämiä, ei kiusausta voisi olla paljon ollenkaan. 

Siis ope määräisi istumapaikat ruokalassa, ryhmätöiden ryhmät, ope johtaisi välituntitekemisiä. 

Oppilailla ei olisi koulupäivän aikana vapaata tilaa kiusaamiselle. 

Kiusaaminen on siirtynyt nettiin. Tehdään hassunhauskoja meemejä ja jaetaan niitä koko luokalle jne. Ei opettajan läsnäolo kaikkea estä.

Sukulaistani kiusattiin koulussa ja koko luokka kiusasi häntä. Äitinsä siirsi toiseen kouluun, mutta taas sama kiusaaminen jatkui eli täysin ilkeää henkistä pahoinpitelyä, potkimista ym. Hänelle jäi erittäin pahat traumat tästä ja "suuri kiitos" näille typeryksille. Toisesta kiusaajasta tuli onlyfans pitäjä?! En ihmettele lainkaan. Jos on tyhmä nuorena, niin näköjään myös aikuisena. 

Kiusaajista tehdään presidenttejä. Ainakin Yhdysvalloissa ja Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajista tehdään presidenttejä. Ainakin Yhdysvalloissa ja Suomessa.

Onko se hyvä vai huono asia?

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajista tehdään presidenttejä. Ainakin Yhdysvalloissa ja Suomessa.

Jos haluaa urakehitystä niin pitää olla röyhkeyttä ja oman edun ajamista. Taidot on toistaitoisia ja siksi hissukat jääkin usein sinne suorittavalle portaalle.

Hyvä anonyymi ap, sinun kannattaisi jo oppia pois tuosta manipulaatiosta/valehtelusta. Et sinä mikään yläkoulun opettaja ole ja kaikki ymmärtävät sen. Halusit niin kovasti tulla otetuksi vakavasti että sorruit valehtelemaan. Olisit vaan rehellisesti kertonut omista kokemuksistasi ja mielipiteistäsi ilman tuollaista sumutusta, tämä vinkiksi jatkoon. 

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia lapsen on tärkeää oppia itsepuolustusta.

Saatuaan verisen nenän, koulukiusaaja siirtyy etsimään helpompaa kohdetta.

Ei se ole ihan näin yksinkertaista. Minua kiusattiin yläasteen ajan. Heppu oli tuon ikäisenä sellainen rauhaton luonne että meinasi polttaa kotitalonsa, paloi kuitenkin vain autotalli. Täysi-ikäistyttyään päästi tyttöystävänsä päiviltä ja päätyi linnaan.. jotenkin en usko että tuollaista sekopäätä yksi nenäverenvuoto pystyttäisi..

Olis myös kiva jos opettajat tarttuisivat asiaan. Minun kohdalla luokanvalvoja käänsi selän ja lakaisi asian maton alle. Ja pahimman kiusaajan äiti itse oli töissä samassa koulussa, erityisopettajana (eli kultamussu oli suojeluksessa).

Mutta...tämähän tarkoittaisi että inceletä pilkkaavat tosiaan lyövät lyötyä, ja vieläpä julmasti . 

Miksi sinäkin kiusaat kiusattuja? Näissä keskisteluissa syytetään aina kiusattuja siitä, että sosiaaliset taidot muka puuttuu, mutta jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin kiusaajillahan ne huonot sosiaaliset taidot on. 
Suomalaisillahan on krooninen ongelma: ei osata olla kuin vain niiden kanssa, jotka on tunnettu tyyliin syntymästä alkaen, eikä muualta tulvia oteta koskaan mukaan porukkaan. Vika ei siis ole niissä, jotka suljetaan ulkopuolelle, vaan kiusaajissa.