Koulukiusaaminen ja minä-kuva

Asia on vakava, mutta mielestäni sana koulukiusaaminen vie asian sivuraiteille. Koulukiusaamisesta saa kuvan, että kiusaaminen tapahtuu koulussa ja opettajilla on valta se kokonaan lopettaa. Kuitenkin koulu yksin on asian kanssa aika  voimaton, ja mukaan tarvitaan vanhempia. Yleensä kiusaamista ei tapahdu yksinomaan vain koulussa, vaan myös vapaa-ajalla, harrastuksissa, kotipihoilla, nykyisin paljon netin välityksillä. Kiusaamisverkostoon saattaa liittyä jo vanhempien välisiä jännitteitä ja puheita ja milloin mitäkin. Puuttumiseen tarvitaan isompi verkosto kuin vain yksittäinen opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla näinkin. Mutta mitä olen seurannut asiaa, niin opettajilla on kaikki mahdollisuudet ehkäistä kiusaamista JOS vain haluavat. Suurin osa ei halua, koska ei kiinnosta. Moni kiusaaminen alkaa jo alaluokan ensi vuosina, jolloin siihen ryhmäyttämiseen ja kaveritaitoihin pystyisi vielä puuttumaan. Opettajat eivät vain halua nähdä sitä vaivaa.

 

Kyllä, opettajat RYHDISTÄYTYKÄÄ. 

Meinaat että vanhemmilla ei mitään roolia tai vaikutusta asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Asia on vakava, mutta mielestäni sana koulukiusaaminen vie asian sivuraiteille. Koulukiusaamisesta saa kuvan, että kiusaaminen tapahtuu koulussa ja opettajilla on valta se kokonaan lopettaa. Kuitenkin koulu yksin on asian kanssa aika  voimaton, ja mukaan tarvitaan vanhempia. Yleensä kiusaamista ei tapahdu yksinomaan vain koulussa, vaan myös vapaa-ajalla, harrastuksissa, kotipihoilla, nykyisin paljon netin välityksillä. Kiusaamisverkostoon saattaa liittyä jo vanhempien välisiä jännitteitä ja puheita ja milloin mitäkin. Puuttumiseen tarvitaan isompi verkosto kuin vain yksittäinen opettaja.

Tästä syystä älypuhelimia ei olisi pitänyt keksiä. Niiden välityksellä kiusataan yölläkin snäpissa ja wa-ryhmissä. Tämä tekee kiusaamisen huomaamisen vaikeammaksi

Vierailija kirjoitti:

Sukulaistani kiusattiin koulussa ja koko luokka kiusasi häntä. Äitinsä siirsi toiseen kouluun, mutta taas sama kiusaaminen jatkui eli täysin ilkeää henkistä pahoinpitelyä, potkimista ym. Hänelle jäi erittäin pahat traumat tästä ja "suuri kiitos" näille typeryksille. Toisesta kiusaajasta tuli onlyfans pitäjä?! En ihmettele lainkaan. Jos on tyhmä nuorena, niin näköjään myös aikuisena. 

Miten joutuu kahdessa koulussa kiusatuksi? Joko äärettömän huono tuuri tai jotain pitää jo tehdä jo itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Asia on vakava, mutta mielestäni sana koulukiusaaminen vie asian sivuraiteille. Koulukiusaamisesta saa kuvan, että kiusaaminen tapahtuu koulussa ja opettajilla on valta se kokonaan lopettaa. Kuitenkin koulu yksin on asian kanssa aika  voimaton, ja mukaan tarvitaan vanhempia. Yleensä kiusaamista ei tapahdu yksinomaan vain koulussa, vaan myös vapaa-ajalla, harrastuksissa, kotipihoilla, nykyisin paljon netin välityksillä. Kiusaamisverkostoon saattaa liittyä jo vanhempien välisiä jännitteitä ja puheita ja milloin mitäkin. Puuttumiseen tarvitaan isompi verkosto kuin vain yksittäinen opettaja.

Sanaa koulukiusaaminen käytetään siksi että silloin ei tarvitse kutsua tekoa rikokseksi. Eikä silloin tarvitse välittää siitä rikoksesta. Koska sitä ei kutsuta rikokseksi. Eihän se silloin ole rikos.

Ajatella miten sairas koko yhteiskunnan pitää olla, että kutsumalla rikosta kiusaamiseksi saadaan koko rikos "katoamaan" tuosta noin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla näinkin. Mutta mitä olen seurannut asiaa, niin opettajilla on kaikki mahdollisuudet ehkäistä kiusaamista JOS vain haluavat. Suurin osa ei halua, koska ei kiinnosta. Moni kiusaaminen alkaa jo alaluokan ensi vuosina, jolloin siihen ryhmäyttämiseen ja kaveritaitoihin pystyisi vielä puuttumaan. Opettajat eivät vain halua nähdä sitä vaivaa.

 

Kyllä, opettajat RYHDISTÄYTYKÄÄ. 

Meinaat että vanhemmilla ei mitään roolia tai vaikutusta asiaan?

Sä varmaan tykkäisit jos äiskä olis vahtimassa koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla ne sosiaalisten taitojen haasteet liittyivät ihan siihen että oli koko ajan selviytymismoodissa. Koulussa sit ottivat ilon irti. Pahoinpitelyä, vapaudenriistoa, yleistä nöyryyttämistä, kaikkea mahdollista. Tajusin jo silloin, että oma perhe jää haaveeksi ja että parisuhdekin todennäköisesti sula mahdottomuus.

Mutta kiva että koulukavereilla oli hauskaa

Kuvitelkaa millaset traumat tuo voi joillekin aiheuttaa. Traumasta kiusaamisen takia on alettu pikku hiljaa puhua. Aiemmin se oli vain sotilaiden sairaus kuten joskus sanottiin.

Eivät halua kuvitella, mitä tuo aiheuttaa. Mieluummin kuvittelevat että mitään ei koskaan tapahtunut. Pesevät kätensä koko asiasta. Siksi ne jotka näkivät mm nuo pahoinpitelyt käänsivät vain katseensa pois.

Eivät välttämättä haluakaan mutta on jo tiedoatettu että kiusatullekin voi puhjeta traumaperäinen stressi. 

Tarkoitat: uusi syy kiusata kiusattua vähän lisää

Eipä se kiusatun traumatisoituminen tai itsemurhakaan herätä välttämättä kiusaajaa todellisuuteen. Kannattaisi lopettaa hyvän sään aikana mikä on liikaa pyydetty.

Kiusattu saa huomion korkeintaan kuoleman kautta kuten Koskelan teinisurmassa nähtiin. Vain silloin muisteltiin kiusattua ja sitä, millainen hän oli, kuinka hän oli taitava englannissa ja piirtämisessä, oli herkkä poika jne. Kiusatun elinaikana näitä piirteitä ei huomioitu. 

Myös noin 20 vuotta sitten kadonneesta, kuolleena vodkapullo vieressä löytyneestä Nora Bhatiasta puhuttiin positiivisesti vasta kuoleman jälkeen netissä. Hän oli niin kaunis, hän olisi ansainnut elää pidempään, koska oli kaunis mallityttö. Minfossa vilisivät sanat "kiusattu" useaan otteeseen, ja ikävä kyllä tytön äiti vahvisti kiusaamisen. Toisaalta Nora ei mahtunut monien mielikuvissa "stereotyyppisen" kiusatun muottiin: hoikka, kaunis, dokaava ja vieläpä mallikoulua käyvä tyttö - eikö jokainen haluaisi olla sellaisen kaveri millä hinnalla hyvänsä? Tässä on oma spekulaatio: tyttöjen puolelta tullut kiusaaminen. Tytöt kateellisina sulkivat Noran ulkopuolelle, voi olla myös ulkomaalaisen taustan takia, mutta uskon myös mallikoulutaustan takiakin tuota kiusaamista tapahtuneen. 

Ihan omaa kokemusta on tyttöjen harjoittamasta kiusaamisesta, mutta aivan eri vinkkelistä. Olin outo. Ja kun sana kiiri yhdestä jutusta, niin sekin toi lisää boostia kiusaamiseen, jota muutamat tytöt harjoitti yökäten ja väistäen, jopa bussissa en saanut istumapaikkaa: olin kuin saastunut. Sopii miettiä, miksi en ole uskaltanut ketään lähestyä saati päästää ketään lähelleni ja kaikkein vähiten halusin tehdä ryhmä- tai paritöitä peruskoulussa, ravintola-alalla ja merkonomiksi opiskellessa keskityin ennemmin omiin juttuihini eli opintoihini sosiaalisten suhteiden luomisen sijaan. Tunsin olevani kuin kala vedessä vasta media-alan tutkinnon osaa opiskellessa näin 30 vuoden iässä. Tämä voinee selittyä juuri sillä, kuinka kyseisessä koulussa tuli paljon vastaan auringonkukkanauhan käyttäjiä ja omista neuropsykiatrisista oireyhtymistäkin puhuttiin avoimesti. Kun olin tajunnut tämän aiemmin kuin hukata parhaat ikävuodet nettimaailman ääressä ryveten huonossa itseluottamuksessa ja ahdistuen kaupan kassan työhön.  Eihän vanha koira uusia temppuja opi. 

- aiemmin omista kokemuksistaan kirjoittanut nro. 42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaistani kiusattiin koulussa ja koko luokka kiusasi häntä. Äitinsä siirsi toiseen kouluun, mutta taas sama kiusaaminen jatkui eli täysin ilkeää henkistä pahoinpitelyä, potkimista ym. Hänelle jäi erittäin pahat traumat tästä ja "suuri kiitos" näille typeryksille. Toisesta kiusaajasta tuli onlyfans pitäjä?! En ihmettele lainkaan. Jos on tyhmä nuorena, niin näköjään myös aikuisena. 

Miten joutuu kahdessa koulussa kiusatuksi? Joko äärettömän huono tuuri tai jotain pitää jo tehdä jo itsekin.

Yksinkertaisesti tästä syystä: pienellä paikkakunnalla on aina riski, että samasta koulusta joltain löytyy sukulaisia, tuttuja ja kavereita naapuripaikkakunnalta.

Yläastetta käydessä äiti tuumi, että kait tässä pitää siirtyä naapurikunnan yläasteelle, mitä olisin pitänyt hyvänä ideana ajatuksen tasolla, mutta se olisi siirtänyt ongelmaa vain itsessään sillä sielläkin oli vanhoja koulututtuja, joista joku olisi vain laverrellut, että "tuo on se tyyppi, joka teki/on sitä ja tätä". Se olisi ollut vain lisää kauhua elämään, sitä jo riitti ennestään. 

- nro. 42

Ei kaikille kiusatuille käy noin. Monia on kiusattu lapsena ja aikuisena, mutta silti on löytynyt parisuhteita.

Kyllä on kiusattu päiväkodissa ja kouluissa, mutta silti on löytynyt parisuhde ja perhe. 

Joillakin kiusaaminen alkaa päiväkodissa, jatkuu aikuisena parisuhteessa tai töissä. Päättyy vanhana vanhainkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla näinkin. Mutta mitä olen seurannut asiaa, niin opettajilla on kaikki mahdollisuudet ehkäistä kiusaamista JOS vain haluavat. Suurin osa ei halua, koska ei kiinnosta. Moni kiusaaminen alkaa jo alaluokan ensi vuosina, jolloin siihen ryhmäyttämiseen ja kaveritaitoihin pystyisi vielä puuttumaan. Opettajat eivät vain halua nähdä sitä vaivaa.

 

Kyllä, opettajat RYHDISTÄYTYKÄÄ. 

Meinaat että vanhemmilla ei mitään roolia tai vaikutusta asiaan?

Sä varmaan tykkäisit jos äiskä olis vahtimassa koko ajan?

usein kai vanhemmat osaavat kasvattaa muillakin tavoilla, kuin että vain vahtii lastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla näinkin. Mutta mitä olen seurannut asiaa, niin opettajilla on kaikki mahdollisuudet ehkäistä kiusaamista JOS vain haluavat. Suurin osa ei halua, koska ei kiinnosta. Moni kiusaaminen alkaa jo alaluokan ensi vuosina, jolloin siihen ryhmäyttämiseen ja kaveritaitoihin pystyisi vielä puuttumaan. Opettajat eivät vain halua nähdä sitä vaivaa.

 

Kyllä, opettajat RYHDISTÄYTYKÄÄ. 

Meinaat että vanhemmilla ei mitään roolia tai vaikutusta asiaan?

Sä varmaan tykkäisit jos äiskä olis vahtimassa koko ajan?

usein kai vanhemmat osaavat kasvattaa muillakin tavoilla, kuin että vain vahtii lastaan.

Toki. Ja lapsethan aina tekevät niin kuin vanhemmat käskevät...

itse kun pääsin ysiltä ja muutin opintojen perässä, niin kyllä elämä muuttui. Ei samoja naamoja tarvinnut katsella ja olla muiden kiusattavana. Samalla alkoi sosiaalisuus kiinnostamaan, kun opiskeli samaa alaa ja näin ollen oli yhteinen tekijä. Kumppanikin löytyi nettideittailun kautta. Kyllä se minäkuva alkoi siitä kohentumaan. Eli ei kiusatuksi tuleminen automaattisesti ole loppuelämän tuomio riippuen tilanteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä uskomatonta, miten tässäkin keskustelussa syy vieritetään kiusatulle ("huonot sosiaaliset taidot"). Kiusattu voi esim. olla suosittu harrastusympyröissä, mutta koulussa henkisesti pahoinpideltävänä vuodesta toiseen. Ja kouluunhan on pakko mennä. Jättää aivan varmasti pahat traumat. Koulumenestyskin kärsii, jos vuosia joutuu keskittymään vain selviämiseen.

 

Maailma ei kehity niiden heikoimpien ehdoilla vaikka sitä kovasti rummutetaan että poikkeukset ensin. On pakko jättää jälkeen vaikka kuinka toivoisi jokaiselle hyvää. 

Minkä ihmeen heikompien? Et kyllä tiedä mistä puhut.

Miten ne kiusaajat muka ovat vahvoja? Eivät uskalla edes avata suutaan kiusatulle jos ei ole oma jengi takana tukena ja apuna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on vakava, mutta mielestäni sana koulukiusaaminen vie asian sivuraiteille. Koulukiusaamisesta saa kuvan, että kiusaaminen tapahtuu koulussa ja opettajilla on valta se kokonaan lopettaa. Kuitenkin koulu yksin on asian kanssa aika  voimaton, ja mukaan tarvitaan vanhempia. Yleensä kiusaamista ei tapahdu yksinomaan vain koulussa, vaan myös vapaa-ajalla, harrastuksissa, kotipihoilla, nykyisin paljon netin välityksillä. Kiusaamisverkostoon saattaa liittyä jo vanhempien välisiä jännitteitä ja puheita ja milloin mitäkin. Puuttumiseen tarvitaan isompi verkosto kuin vain yksittäinen opettaja.

Sanaa koulukiusaaminen käytetään siksi että silloin ei tarvitse kutsua tekoa rikokseksi. Eikä silloin tarvitse välittää siitä rikoksesta. Koska sitä ei kutsuta rikokseksi. Eihän se silloin ole rikos.

Ajatella miten sairas koko yhteiskunnan pitää olla, että kutsumalla rikosta kiusaamiseksi saadaan koko rikos "katoamaan" tuosta noin vaan.

Samasta syystä käytetään sanaa näpistys. Varmaan vihervasemmistolainen neronleimaus.

Kyllä se kiusaaminen on lähtenyt jo kotoa. Kun ei ole päässyt muodostumaan normaalia tervettä itsetuntoa. Siten on myös alttiimpi kiusaamiselle koulussa ja ihan joka paikassa muuallakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on vakava, mutta mielestäni sana koulukiusaaminen vie asian sivuraiteille. Koulukiusaamisesta saa kuvan, että kiusaaminen tapahtuu koulussa ja opettajilla on valta se kokonaan lopettaa. Kuitenkin koulu yksin on asian kanssa aika  voimaton, ja mukaan tarvitaan vanhempia. Yleensä kiusaamista ei tapahdu yksinomaan vain koulussa, vaan myös vapaa-ajalla, harrastuksissa, kotipihoilla, nykyisin paljon netin välityksillä. Kiusaamisverkostoon saattaa liittyä jo vanhempien välisiä jännitteitä ja puheita ja milloin mitäkin. Puuttumiseen tarvitaan isompi verkosto kuin vain yksittäinen opettaja.

Sanaa koulukiusaaminen käytetään siksi että silloin ei tarvitse kutsua tekoa rikokseksi. Eikä silloin tarvitse välittää siitä rikoksesta. Koska sitä ei kutsuta rikokseksi. Eihän se silloin ole rikos.

Ajatella miten sairas koko yhteiskunnan pitää olla, että kutsumalla rikosta kiusaamiseksi saadaan koko rikos "katoamaan" tuosta noin vaan.

Samasta syystä käytetään sanaa näpistys. Varmaan vihervasemmistolainen neronleimaus.

Sulla on vihervassu housuissas

Minä olen nainen ja minua kiusattiin koko yläaste (poikien toimesta). Olen vihannut itseäni ja kokenut syvää sosiaalista ahdistusta koko aikuisikäni, mutta pakotin itseni opettelemaan sosiaalisia taitoja ja muiden seuraan, minkä seurauksena minulla on hyvä parisuhde, perhe, ja ystäviä. Nelikymppisenä pääsin lopulta psykoterapiaan, mikä auttoi todella paljon olooni.

Mutta en tajua, mitä kiusaamiselle olisi voinut tehdä. Se oli sellaista,mitä opettajat harvoin huomasivat. Yläasteella vanhempien moitteet tai opettajien puhuttelut tai jälki-istunnot eivät tee yhtään mitään vaikutusta kiusaajiin. Tunnen Kiva koulu -tutkijoita, ja heillä on ihan hyvät tarkoitukset, mutta myöntävät itsekin privaatisti, että tulokset ovat todella vaatimattomia (tai olemattomia).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia lapsen on tärkeää oppia itsepuolustusta.

Saatuaan verisen nenän, koulukiusaaja siirtyy etsimään helpompaa kohdetta.

 

Ei se ole ihan näin yksinkertaista. Minua kiusattiin yläasteen ajan. Heppu oli tuon ikäisenä sellainen rauhaton luonne että meinasi polttaa kotitalonsa, paloi kuitenkin vain autotalli. Täysi-ikäistyttyään päästi tyttöystävänsä päiviltä ja päätyi linnaan.. jotenkin en usko että tuollaista sekopäätä yksi nenäverenvuoto pystyttäisi..

Taitaa olla harvinaista tuo, että kiusaajan pataan vetäminen lopettaisi kiusaamista. 
Itse lahjoin 9-luokalla erään koulun pahiksen pieksämään kiusaajani, koska en kestänyt koko yläasteen jatkunutta väkivaltaa. Seuraus: kiusaaminen paheni. Lopulta ne 9.lk viimeiset kuukaudet oli yhtä helvettiä. Kiusaajani värväsi taakseen uusia hovinarreja, lopulta mutkin hakattiin ja ryöstettiin isolla joukolla ja opettajat ottivat mut silmätikukseen. Antoivat mulle huonompia numeroita. esim.  9. Lk päättötokarissa käytösnumeroni oli 7, kun aiemmin se oli 10. Olin englannissa 10 oppilas (sain siis pelkkiä 10 kokeista läpi yläasteen), niin nro oli 9. 
Kiusaajani sai hymypatsaan ja hyvän tyypin stipendin. Opettajat halusivat lelliä häntä sen pieksämisen jälkeen. Kuitenkaan sillon kun hän kiusasi mua. Opettajia ei kiinnostanut, eikä myöskään lasua ja poliiseja. ”tuo on tavallista teinityttöjen nahinaa kyllä se loppuu kun peruskoulu loppuu ja nämä natiaiset aikuistuu”.