Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tiedätkö olevasi vahinkolapsi?
30.12.2025 |
Mä oon lapsesta asti epäillyt olevani vahinkolapsi ja jouluna äitini myönsi suoraan, että tulin yllätyksenä.
Äitini oli jo 43v, kun synnyin ja sisarukseni ovat minua 16 ja 18 vuotta vanhempia. Olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi meidän perheessä.
Isäni kuoli ollessani 14-vuotias. Se oli hirveää aikaa. Asuin äitini kanssa kaksistaan ja hän oli kuolla suruun.
Oletko sinä vahinkolapsi? Onko sinut silti hyväksytty perheeseen?
Kommentit (29)
En suunniteltu mutta toivottu. Vanhempani ei koskaan ole olleet yhdessä ja ovat aina asuneet erillään, mutta heillä on ollut toimiva yhteishuoltajuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, kolmen keskenmenon jälkeen minä sinnittelin melkein maaliin asti kun synnyin vain kuukauden etuajassa.
Oh yes ja kyllä minut onkin siitä hyvin tehokkaasti informoitu. Isäni on halunnut isyystestiä useampaan otteeseen, mutta tosi paikan tullen on aina muuttanut mieltään. Äitini ja sukulaiseni selittelivät jotain romanttista skeidaa, kun olin lapsi, mutta teini-iässä äitini karjui minulle, että hänet oli pakotettu synnyttämään minut. Olisi halunnut abortin. En alunperin jostain syystä uskonut, mutta tätini kertoi minulle vuosikymmeniä myöhemmin raskauden olleen äidilleni todellinen paskarasti ja että toivomus sikiön menetyksestä oli ollut ihan totta. Myöhemmin sisartani odottaessaan, äitini ihan leuhki sillä, miten raskaita kantamuksia oli nostellut, mutta ei ollut tämäkään mokoma mennyt kesken.
Mitä muutakaan, ei joku perheen 10. Lapsi ole voinut olla suunniteltu ja toivottu koska ei edes uskonnollinen perhe. En ole saanut koskaan hepulia siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vahinkolapsi. Äiti kuvaili usein, millä kaikilla keinoin oli yrittänyt saada keskenmenon. Puoskareiden luo hän ei ollut uskaltanut kumminkaan mennä. Äiti vihasi minua kuolemaansa asti.
Äiti päätti juuri ennen keskeytystä olla tekemättä sitä. En saanut tiedosta mitään traumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, 1960-luvulla suunnilleen joka toinen syntynyt lapsi oli vahinko.
Kyllä tiedän. Monen muun kokemuksesta poiketen minut kuitenkin otettiin rakkaudella vastaan, vaikka tulemistani ei oltu suunniteltu. Olen sisaruksistani vanhin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedän. Monen muun kokemuksesta poiketen minut kuitenkin otettiin rakkaudella vastaan, vaikka tulemistani ei oltu suunniteltu. Olen sisaruksistani vanhin.
Näin. En millään voi uskoa, että äitini olisi 16- vuotiaana suunnitellut raskautta.
Sen sijaan nuorin siskoni (meillä on ikäeroa melkein 20v) on ollut kauan toivottu ja suunniteltu, ennen häntä oli keskenmenoja... mrillä on siis muitakin sisaruksia välissä.
Äiti ja isä viettävät kohta 55v hääpäivää.
Joo, olen vahinkolapsi. Perheen iltatähti. Sisarukseni olivat jo teini-ikäisiä, kun synnyin. Äiti joskus myönsi nauraen, että olin melkoinen yllätys, mutta ihan mukava yllätys, kunhan alkujärkytyksestä oli toivuttu...
Mä olen joskus miettinyt vanhempieni tai etenkin äitini, s. -43, ymmärrystä seksuaaliterveysasioista. Perheessämme on neljä lasta, joista yksi on ollut suunniteltu ja epäilen, että me muut vahinkoja. Äitini sai esikoisen 18-vuotiaana ja menivät kesäkuussa naimisiin, kun vauva syntyi lokakuussa. Selvä vahinko. Seuraava syntyi tasan 12 kk myöhemmin ja äiti oli 20 vuotiaana jo kahden taaperon äiti. Vaikea kuvitella, että siinä elämäntilanteessa (yksiössä asuivat, isä opiskeli...) olisivat tarkoituksella halunneet noin lyhyen ikäeron. Sitten olikin useamman vuoden tauko ja kolmas vauva tuli toivottuna, äidillä oli yksi keskenmenokin ennen sitä. Ja sitten vuosien päästä minä.
Äitini ei ole koskaan käynyt gynellä ja muistan, että ollessani teini ja ekat poikaystävät tuli kuvioihin, niin äiti ei puhunut ehkäisystä yhtään mitään, vaan asenne oli lähinnä, että mitäs jos sulla kohta on vauva huollettavana ja koukut jää kesken... Pidin tuota silloin teininä outona ja pidän edelleen, kun oman tyttären kanssa on nyt puhuttu e-pillerien hankkimisesta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedän. Monen muun kokemuksesta poiketen minut kuitenkin otettiin rakkaudella vastaan, vaikka tulemistani ei oltu suunniteltu. Olen sisaruksistani vanhin.
Sama täällä, olen tosin vanhempieni ainoa lapsi.
Välillä ajattelen, että olen niin sanottu vaihdokas, kun en aina ymmärrä ihan kaikkea heti. Luulen, että piru on käynyt kapaloihin vaihtamassa aidon lapsen (itseni) tilalle vaihdokkaan, jotka eivät yleensä kykene itsenäiseen elämäänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän meistä jokainen ole enempi tai vähempi "vahinko".
On vahinko tai ei onko mitään typerämpää vanhemmalta kuin sanoa asia perheriidan keskellä. Meillä on käynyt näin sisarukseni kohdalla.
Ja onhan myös äitejä, jotka eivät ymmärrä esim. sitä, että e-pillerin unohtaminen, vatsatauti tai oksentaminen on riski vahinkoraskaudelle. Ja jotkut naiset ovat sellaisia, että päättävät itse lapsimäärästä ilman miehen lupaa. Ja miehen näkökulmasta se on vahinkolapsi. Näin luulen käyneen lapsuudenperheessäni. Äidin sisar sai lapsen hieman aiemmin, omaa äitiäni ei odottanut työ kodin ulkopuolella mikäpä sen kätevämpää kun yksi lapsi vielä lisää.
Luultavasti aika moni meistä ekoista on vahinkoja.
Vierailija kirjoitti:
Joo, olen vahinkolapsi. Perheen iltatähti. Sisarukseni olivat jo teini-ikäisiä, kun synnyin. Äiti joskus myönsi nauraen, että olin melkoinen yllätys, mutta ihan mukava yllätys, kunhan alkujärkytyksestä oli toivuttu...
Mä olen joskus miettinyt vanhempieni tai etenkin äitini, s. -43, ymmärrystä seksuaaliterveysasioista. Perheessämme on neljä lasta, joista yksi on ollut suunniteltu ja epäilen, että me muut vahinkoja. Äitini sai esikoisen 18-vuotiaana ja menivät kesäkuussa naimisiin, kun vauva syntyi lokakuussa. Selvä vahinko. Seuraava syntyi tasan 12 kk myöhemmin ja äiti oli 20 vuotiaana jo kahden taaperon äiti. Vaikea kuvitella, että siinä elämäntilanteessa (yksiössä asuivat, isä opiskeli...) olisivat tarkoituksella halunneet noin lyhyen ikäeron. Sitten olikin useamman vuoden tauko ja kolmas vauva tuli toivottuna, äidillä oli yksi keskenmenokin ennen sitä. Ja sitten vuosien päästä minä.
Äitini ei ole koskaan
Tekstisi voisi olla melkein kuin minun kirjoittamani. Minäkin olen iltatähti ja vahinkolapsi 1940-luvulla syntyneiden vanhempien perheessä, jossa ne pari pakollista lasta tehtiin tosi nuorena. Samanlaisia iltatähtiä saivat myös molemmat mummoni päälle neljäkymppisinä.
Minun vanhemmillani tosin oli aborttihistoriaakin, koska äiti oli yhdessä vaiheessa vakavasti sairas, eikä ehkäisy silti onnistunut.
Joskus hieman kritisoin vanhempiani asiasta, ja perustelu oli, että sellaista se siihen aikaan oli, lapsia ei suunniteltu mutta he silti olivat tärkeitä vanhemmilleen. Ehkä tämä on vain asia, jota me nuoremmat sukupolvet emme pysty ymmärtämään.
Valitettavasti en, vanhinkona syntyminen olisi ollut helpompaa antaa anteeksi vanhemmille kuin se että tietoisesti suunnitellen ja yrittäen pakottivat mut tähän maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti en, vanhinkona syntyminen olisi ollut helpompaa antaa anteeksi vanhemmille kuin se että tietoisesti suunnitellen ja yrittäen pakottivat mut tähän maailmaan.
Ei siinä ollut mitään henkilökohtaista, eivät he sinua voineet tuntea.
Alue: Aihe vapaa
En, mutta tuli asian tiimoilta pari juttua mieleen. Exäni oli lapsena keksinyt olevansa keskonen, koska vanhemmat olivat olleet naimisissa vain puoli vuotta ennen hänen syntymäänsä.
Minä taasen olen vedonlyönnin tulos. Isäni löi työkaverinsa kanssa vetoa, kumpi saa lapsen ensin. Armeijassa tapasin kaverin, jonka isä oli isäni entinen työkaveri ja kertoi tarinan. Soitin siitä isälleni, joka vahvisti asian.