Tiedätkö olevasi vahinkolapsi?
Mä oon lapsesta asti epäillyt olevani vahinkolapsi ja jouluna äitini myönsi suoraan, että tulin yllätyksenä.
Äitini oli jo 43v, kun synnyin ja sisarukseni ovat minua 16 ja 18 vuotta vanhempia. Olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi meidän perheessä.
Isäni kuoli ollessani 14-vuotias. Se oli hirveää aikaa. Asuin äitini kanssa kaksistaan ja hän oli kuolla suruun.
Oletko sinä vahinkolapsi? Onko sinut silti hyväksytty perheeseen?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Joo, 1960-luvulla suunnilleen joka toinen syntynyt lapsi oli vahinko.
Ja silti ikäluokat olivat niin pieniä. Ilmeisesti boomerit eivät olisi halunneet lapsia lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikös niitä vahinkoja ollut ennenvanhaan paljonkin kun peheussin synti joka mökkini 8 - 13 lasta.. Oli köyhää sodan aikana ja kotrtsuja ei ollut. Naiset opettettu uskookin että miehelle on pakko antaa. Hyi helvetti ja sääli niitä perhettä...
Sota-aika vaikuttaa ihmisiin jännittävällä tavalla. Uskokaa tai älkää, ne sotaveteraanit ja äitienpäivinä mitalein palkitut mummot olivat joskus nuoria ihmisiä, jotka pelkäsivät kuolevansa ennen kuin ehtisivät elääkään, ja tuo pelko kanavoitui seksin tarpeeksi, oltiin vihittyjä tai ei.
Maaliskuun lapset usein juhannuksen tuloksia 😂
Vanhemmat menivät naimisiin ja äiti opiskeli, kunnes alkoi melko pian odottaa minua. Sain kuulla melkein koko ikäni, ettei hän olisi halunnut lapsia ja sen sain kyllä tuntea nahoissani. Synnytyskin oli vaikea, ja siitäkin syyllistettiin vuosi kausia. Veli ja sisar olivat sitten kuitenkin toivotumpia.
Mä olen ehkä kaikkein eniten vahinko, koska olen tulos sellaisesta seksikerrasta, mitä äitini ei olisi halunnut.
Isäni siis pakotti, hän oli noin 30v vanhempi mies ja jo aiemmin lapsensa tehnyt. Äitini kyllä hoivasi minut, mutta rakkautta en valitettavasti saanut.
Vahinko tai yllätys, synnyin 6 kk vanhempien vihkimisen jälkeen. En ole kysellyt tarkemmkn.
Vierailija kirjoitti:
Vahinko tai yllätys, synnyin 6 kk vanhempien vihkimisen jälkeen. En ole kysellyt tarkemmkn.
Huomattavan pian vanhempiensa avioitumisen jälkeen syntyneellä Winston Churchillilla oli uteliaille kyselijöille mainio toteamus, joka kuului jotenkin niin, että vaikka hän olikin paikalla syntymässään, ei hänellä ollut selviä muistikuvia siihen johtaneista tapahtumista.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän meistä jokainen ole enempi tai vähempi "vahinko".
Eräs tuttuni oli poikaystävän vanhempien luona vierailulla. Siellä oli samalla kertaa eräs naapuri vierailulla, moukkana oli kahvipöydässä laukaissut" jaa, onko käynyt vahinko". Tutullani olikin upea tuleva appi ja iski tälle naapurille: " mikä pirun vahinko se on jota kaksi ihmistä hiki päässä yrittää".
Eikös niitä vahinkoja ollut ennenvanhaan paljonkin kun peheussin synti joka mökkini 8 - 13 lasta.. Oli köyhää sodan aikana ja kotrtsuja ei ollut. Naiset opettettu uskookin että miehelle on pakko antaa. Hyi helvetti ja sääli niitä perhettä...