HS mielipiteissä joku ehdottaa puolen vuoden suruvapaata lapsensa menettäneille
Tarvitaanko teistä lapsen kuoleman jälkeen puoli vuotta vapaata töistä? Minusta aika kuulostaa pitkältä, ja eikö työ olisi terapiaa ja auttaisi pysymään jaloillaan.
Toki joku 2 viikkoa tai jopa kuukausi tilanteen mukaan voisi olla paikallaan.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Suruvapaat pidetään omalla ajalla ja rahalla.
Näin sanoo empatiakyvytön paska, joka todennäköisesti itse vaatii empatiaa muilta ikävyyksien yllättäessä.
Työ auttaa joitain ja terapia joitain, riippuu täysin ihmisestä. Puoli vuotta on vähän liikaa, mutta kyllä ainakin kuukausi olisi kohtuullista. Lapsen menettäminen on ehdottomasti hirveimpiä asioita, joita ihmiselle voi sattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suruvapaat pidetään omalla ajalla ja rahalla.
Näin sanoo empatiakyvytön paska, joka todennäköisesti itse vaatii empatiaa muilta ikävyyksien yllättäessä.
Missä on empatia työnantajaa kohtaan? Ei siviilielämän asioita pidä tuoda työpaikalle.
Pitäisi ennemmin saada suŕuaika vapaata, kun kissa tai ,oira kuolee. Lapsia voi aina tehdä uudestaan.
Ei loma auta toipumaan surusta. Ajatus on aivan absurdi. Tekeminen ja ihmisten tapaaminen parantaa tehokkaammin kuin yksin mököttäminen.
Tanskassa on jo käytössä puolen vuoden ansiosidonnainen suruloma, jonka vanhemmat saavat jos heiltä kuolee alaikäinen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ennemmin saada suŕuaika vapaata, kun kissa tai ,oira kuolee. Lapsia voi aina tehdä uudestaan.
Mutta ainahan voit OSTAA uuden kissan tai koiran.
Vierailija kirjoitti:
Ei loma auta toipumaan surusta. Ajatus on aivan absurdi. Tekeminen ja ihmisten tapaaminen parantaa tehokkaammin kuin yksin mököttäminen.
Tule sitten kertomaan mököttämisestäsi kun sinua kohtaa suru.
Jääkö lehmät lypsämättä maatiloilla, kun emäntä/ isäntä on suruvapaalla? Jotain tolkkua.
En kannata palkallista suruvapaata. Se vain toisi paineita saada suru käsiteltyä puolessa vuodessa, ja lapsen kuolemahan on menetys josta ei koskaan pääse yli. Minulta on kuollut täysi-ikäinen lapsi, ja pystyin kyllä tekemään töitä heti hänen kuolemansa jälkeen, mutta käytännön asioiden hoitamisessa menee oma aikansa, joten siihen tarvitaan työelämässä joustoa ja ymmärrystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei loma auta toipumaan surusta. Ajatus on aivan absurdi. Tekeminen ja ihmisten tapaaminen parantaa tehokkaammin kuin yksin mököttäminen.
Tule sitten kertomaan mököttämisestäsi kun sinua kohtaa suru.
Sureminen ei ole yksin mököttämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suruvapaat pidetään omalla ajalla ja rahalla.
Näin sanoo empatiakyvytön paska, joka todennäköisesti itse vaatii empatiaa muilta ikävyyksien yllättäessä.
Voit toki pitää kokonaisen vuoden suruvapaata jos haluat, mutta palkkaa siitä ei pidä maksaa.
Omassa kaveriporukassa eräs nainen jäi työttömäksi, koska ei päässyt yli äitinsä kuolemasta. Kuolema on osa luonnollista elämänvaihdetta, ei kukaan täällä loputtomasti ole.
Vierailija kirjoitti:
Ei loma auta toipumaan surusta. Ajatus on aivan absurdi. Tekeminen ja ihmisten tapaaminen parantaa tehokkaammin kuin yksin mököttäminen.
Ystäväni sai lapsensa kuoleman jälkeen hallitsemattomia paniikkikohtauksia. Hänelle diagnosoitiin jossain vaiheessa post-traumaattinen oireyhtymä. Haluaisitko näin rikki olevan ihmisen esimerkiksi ajamaan bussia, jossa lapsesi on kyydissä tai tekemään sinulle kirurgista operaatiota? Jos ihminen on niin hajalla, että ei pysty keksittymään mihinkään, niin miten hän voisi tehdä esimerkiksi ajatustyötä vaativia tehtäviä?
En missään nimessä kannata. Suru ei ole sairaus. Jos työnantaja hyväksyy, voi ottaa palkatonta lomaa. Ja miksi lapsen kuolema olisi yhtään sen traumatisoivampaa kuin vaikka puolison tai vanhemman? Ei normaaleista elämäntilanteista kuulu mitään lomia antaa.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ennemmin saada suŕuaika vapaata, kun kissa tai ,oira kuolee. Lapsia voi aina tehdä uudestaan.
Uuden kissan tai koirankin voi hankkia ja nopeamminkin kuin lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suruvapaat pidetään omalla ajalla ja rahalla.
Näin sanoo empatiakyvytön paska, joka todennäköisesti itse vaatii empatiaa muilta ikävyyksien yllättäessä.
Missä on empatia työnantajaa kohtaan? Ei siviilielämän asioita pidä tuoda työpaikalle.
Lapsensa menettänyt on kokenut jo ihan riittävästi, siinä ei työnantajan tilin lihotus ole minkään arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä kannata. Suru ei ole sairaus. Jos työnantaja hyväksyy, voi ottaa palkatonta lomaa. Ja miksi lapsen kuolema olisi yhtään sen traumatisoivampaa kuin vaikka puolison tai vanhemman? Ei normaaleista elämäntilanteista kuulu mitään lomia antaa.
Kaikki eivät ole kylmiä tunteettomia robotteja. Jokainen suree eri tavoin, et voi tietää miten sinun kävisi jos menettäisit pienen lapsesi. Se on aivan eri asia kuin iäkkään kuolema.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ennemmin saada suŕuaika vapaata, kun kissa tai ,oira kuolee. Lapsia voi aina tehdä uudestaan.
Tapa itsesi, mulkku. Lapset eivätkä lemmikit eivät ole mitään käyttöesineitä, joita voi hankkia uusia entisten tilalle.
Suruvapaat pidetään omalla ajalla ja rahalla.