Lue keskustelun säännöt.
HS mielipiteissä joku ehdottaa puolen vuoden suruvapaata lapsensa menettäneille
28.12.2025 |
Tarvitaanko teistä lapsen kuoleman jälkeen puoli vuotta vapaata töistä? Minusta aika kuulostaa pitkältä, ja eikö työ olisi terapiaa ja auttaisi pysymään jaloillaan.
Toki joku 2 viikkoa tai jopa kuukausi tilanteen mukaan voisi olla paikallaan.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ennemmin saada suŕuaika vapaata, kun kissa tai ,oira kuolee. Lapsia voi aina tehdä uudestaan.
Mutta ainahan voit OSTAA uuden kissan tai koiran.
Lemmikki on yksilö siinä missä ihminenkin. Oletko oikeasti noin kylmä, että pidät niitä pelkkinä korvattavina tavaroina?
Paskapää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jääkö lehmät lypsämättä maatiloilla, kun emäntä/ isäntä on suruvapaalla? Jotain tolkkua.
Jotain tolkkua tuohon empatiakyvyttömyyteen. Vai onko lapsellinen vinoilu hauskaakin?
Riippuu työntekijästä ja työyhteisöstä. Omassa työpaikassa yhdeltä kuoli aikuinen lapsi ja toinen menetti vauvansa ja molemmat olivat töissä alle kuukaudessa. Kyllähän se on raskasta heille itselleen sekä työyhteisölle. Toisaalta tuo on vain työpaikan ongelma, missä henkilökohtaiset asiat on tapana ruotia koko juorukanalauman kesken, helpompi vaan tehdä se työ ja kestää itse tunteensa kuin että 1000 kanaa määkii vieressä "voi sinua".
Elikkäs se työ ja saikun määrä ei varsinaisesti ole se ongelma vaan se työyhteisö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suruvapaat pidetään omalla ajalla ja rahalla.
Näin sanoo empatiakyvytön paska, joka todennäköisesti itse vaatii empatiaa muilta ikävyyksien yllättäessä.
Voit toki pitää kokonaisen vuoden suruvapaata jos haluat, mutta palkkaa siitä ei pidä maksaa.
Eli rangaistaan ihmistä vielä vähän lisää sen jälkeen kun on kokenut pahimman mahdollisen?
Illuusio tulee kalliiksi. Paitsi, jos rahoittaa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen hyvinvointiyhteiskunta on hajoamassa ja joku vielä kehtaa vaatia palkallista lomaa vain koska on paha olo. Realismia, kiitos. Ei kilpailijamaissakaan elätetä luusereita.
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä kannata. Suru ei ole sairaus. Jos työnantaja hyväksyy, voi ottaa palkatonta lomaa. Ja miksi lapsen kuolema olisi yhtään sen traumatisoivampaa kuin vaikka puolison tai vanhemman? Ei normaaleista elämäntilanteista kuulu mitään lomia antaa.
Palataan asiaan, kun itse koet menetyksiä. En tosin usko että kaltaisesi mulkero edes osaa tuntea surua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei työssä tarvitse onnellisena olla. Aivan turhaa velloa monta kuukautta sängyn pohjalla. Työ auttaa irti murheista, kun joutuu töihin keskittymään ja aktivoitumaan.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu työntekijästä ja työyhteisöstä. Omassa työpaikassa yhdeltä kuoli aikuinen lapsi ja toinen menetti vauvansa ja molemmat olivat töissä alle kuukaudessa. Kyllähän se on raskasta heille itselleen sekä työyhteisölle. Toisaalta tuo on vain työpaikan ongelma, missä henkilökohtaiset asiat on tapana ruotia koko juorukanalauman kesken, helpompi vaan tehdä se työ ja kestää itse tunteensa kuin että 1000 kanaa määkii vieressä "voi sinua".
Elikkäs se työ ja saikun määrä ei varsinaisesti ole se ongelma vaan se työyhteisö.
Ja kyllä kun tällaista tapahtuu niin se laittaa miettimään myös koko elämän prioriteetit ja merkitykset. Melko julmia asioita ihmiset edelleen tekevät toisilleen, eikä kapitalismi todellakaan ole sieltä inhimillisimmästä päästä. Tuo on sitten se seuraus. Yhteisöt ovat sairaita ja lääkärit eivät varsinaisesti tätä asiaa paranne, vaan ovat vain yksi loinen ja piikki ihmisten lihassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä kannata. Suru ei ole sairaus. Jos työnantaja hyväksyy, voi ottaa palkatonta lomaa. Ja miksi lapsen kuolema olisi yhtään sen traumatisoivampaa kuin vaikka puolison tai vanhemman? Ei normaaleista elämäntilanteista kuulu mitään lomia antaa.
Palataan asiaan, kun itse koet menetyksiä. En tosin usko että kaltaisesi mulkero edes osaa tuntea surua.
Siinä vasta henkilö empatian pienapuiden ylimmällä tasolla!
-eri
Vierailija kirjoitti:
Suomen hyvinvointiyhteiskunta on hajoamassa ja joku vielä kehtaa vaatia palkallista lomaa vain koska on paha olo. Realismia, kiitos. Ei kilpailijamaissakaan elätetä luusereita.
Minä vähän veikkaan että sinutkin on kasvatettu luuserirahoilla eli hyväntekeväisyydellä. Niin sitä ääni muuttu kellossa kun ei olekaan enää se pieni ja avuton vauveli tai lapsi. No ehkäpä seuraavassa elämässäsi saat tuta, mitä on kun ei hyvää yhteiskunnassa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomen hyvinvointiyhteiskunta on hajoamassa ja joku vielä kehtaa vaatia palkallista lomaa vain koska on paha olo. Realismia, kiitos. Ei kilpailijamaissakaan elätetä luusereita.
Näin sanoo vain empatiaan kykenemätön, epäinhimillinen paskaperse, joka ei salli ihmisyyttä, mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä on itse vaatimassa myötätuntoa pahimman sattuessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei työssä tarvitse onnellisena olla. Aivan turhaa velloa monta kuukautta sängyn pohjalla. Työ auttaa irti murheista, kun joutuu töihin keskittymään ja aktivoitumaan.
Tuo ei toimi kaikkiin, mutta sehän ei taida kiinnostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä kannata. Suru ei ole sairaus. Jos työnantaja hyväksyy, voi ottaa palkatonta lomaa. Ja miksi lapsen kuolema olisi yhtään sen traumatisoivampaa kuin vaikka puolison tai vanhemman? Ei normaaleista elämäntilanteista kuulu mitään lomia antaa.
Palataan asiaan, kun itse koet menetyksiä. En tosin usko että kaltaisesi mulkero edes osaa tuntea surua.
Siinä vasta henkilö empatian pienapuiden ylimmällä tasolla!
-eri
No elämää ei synny rahalla. Sitä voi miettiä onko suomi olemassa kansalaisia vai kapitalisteja varten, jos kapitalisteja niin kannattaa sanoa se rehdisti ääneen ja jättää ihmiset rauhaan ihan kokonaan. Kyllä me osaamme järjestää vaikka ihan uuden yhteiskunnan ilman kapitalisteja, jos se siihen menee.
Palaa aiheeseen, kun sulta on lapsi kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen hyvinvointiyhteiskunta on hajoamassa ja joku vielä kehtaa vaatia palkallista lomaa vain koska on paha olo. Realismia, kiitos. Ei kilpailijamaissakaan elätetä luusereita.
Minä vähän veikkaan että sinutkin on kasvatettu luuserirahoilla eli hyväntekeväisyydellä. Niin sitä ääni muuttu kellossa kun ei olekaan enää se pieni ja avuton vauveli tai lapsi. No ehkäpä seuraavassa elämässäsi saat tuta, mitä on kun ei hyvää yhteiskunnassa ole.
Tuokin nilkki on kuin Purra, joka vihaa hyvinvointiyhteiskuntaa, vaikka ilman sitä hän itse ei edes olisi elossa.
Vierailija kirjoitti:
Palaa aiheeseen, kun sulta on lapsi kuollut.
Ei kannata, se nakkaa kuolleen lapsensa roskikseen ja palaa töihin, koska kapitalismin rattaat on pidettävä pyörimässä.
Vierailija kirjoitti:
Suomen hyvinvointiyhteiskunta on hajoamassa ja joku vielä kehtaa vaatia palkallista lomaa vain koska on paha olo. Realismia, kiitos. Ei kilpailijamaissakaan elätetä luusereita.
Hyvinvointiyhteiskunta on hajoamassa siksi, että hallitus ei tavoittele hyvinvointia kansalle, vaan voittoja varakaimmille. Kun empatia ei kuulu politiikkaan, ei ihmisyydellä ole väliä. Silloin myöskään ei ymmärrystä riitä surevalle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen hyvinvointiyhteiskunta on hajoamassa ja joku vielä kehtaa vaatia palkallista lomaa vain koska on paha olo. Realismia, kiitos. Ei kilpailijamaissakaan elätetä luusereita.
Hyvinvointiyhteiskunta on hajoamassa siksi, että hallitus ei tavoittele hyvinvointia kansalle, vaan voittoja varakaimmille. Kun empatia ei kuulu politiikkaan, ei ihmisyydellä ole väliä. Silloin myöskään ei ymmärrystä riitä surevalle ihmiselle.
Paitsi sitten, kun pahin sattuu omalle kohdalle. Niinhän se Purrakin on ollut mediassa itkemässä ongelmistaan, ikään kuin häntä pitäisi jotenkin sääliä. Jos ei halua osoittaa empatiaa, ei sitä pidä odottaa saavansakaan.
Se mikä toimii sinulla, ei välttämättä toimi kaikilla. Oletko huomannut että ihmisiä on erilaisia? Vai eikö vain kiinnosta?