Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaista punk-rockia kuuntelevat nuoret olivat niin ilkeitä 90-2000 -luvuilla?
27.12.2025 |
Radiosta tuli Tehosekoittimen Kaikki nuoret tyypit ja muistin miten sitä kuuntelevat nuoret olivat kaikki ihan hirveitä aikoinaan. Moni heistä oli alkkiskodista ja viilteli itseään, ilmaisi voimakasta vihaa ja vihasi oikein erityisesti sellaisia jotka oli ystävällisiä ja kilttejä, ns. viattomia. Heidän kohdalla varmaankin piti paikkansa se että huono itsetunto aiheutti alemmuudentunnetta joka ylpeyteen yhdistettynä johti vihaan. Musiikki tuo muistoja vuosikymmenten takaa.
Kommentit (15)
Tuo nyt ei pidä ollenkaan paikkaansa. Punkkaritko muka ilkeitä, no ei todellakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Punkkarit ovat ilkeitä niille joita eivät hyväksy. Ne nuoret eivät jostain syystä hyväksyneet sinua AP. Näin on kyllä monen muunkin nuorisoalakulttuurin kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Paskapuhetta.
Tuskin sua tarkoitin. Sä saatoit olla ihan mukava. Aloitukseni vain muuten sopi sun menneisyyteen. Suomessa oli aikoinaan paljon nuoria jotka kuunteli Tehosekoitinta.
Ap.
Aika moni tuolloin punkkarina itseään pitänyt ei ollut sisäistänyt punk-aatetta lainkaan. Heille punkkarius tarkoitti ryyppäämistä, aggressiivisuutta, häiriköintiä ilman sen kummempaa syytä ja "nössöjen" katsomista nenänvartta pitkin. Harva niin kutsuttu kapinallinen haluaa kyseenalaistaa haitallisia rakenteita ja saada oikeasti muutosta aikaan. Heille kapinointi on vain tahallista pahan mielen aiheuttamista toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ajan punkkarit ei mielestäni olleet varsinaisesti aggressiivisia, vaan enemmän rinkirunk kareita, eli haistelivat toistensa pieruja pienessä porukassa ja nostivat jonkun ihannoiduksi johtohahmoksi. Ulkopuolisia dissattiin ja hierarkia omien parissa oli tarkkaa. Sellaista rasittavaa ja epä-älyllistä touhua, mutta eivät toki olleet ainoita lajissaan.
Ne aggressiiviset kilju- ja piripunkkarit oli enemmän 80-luvun ilmiö vaikka sitä piriä kyllä on vedetty aina piireissä.
Lukiossa luokkakaveri "pärähti skeneen" tuossa ysärin puolivälin tietämillä ja alkoi raivokkaaksi kasvissyöjäksi ja absolutistiksi. Muutenkin sellainen fanaattisuus ja "puhdasoppisuus" tuli kuvioihin ja jätkästä tuli pirun rasittava pätijä joka vinkui muille joka asiasta. Kyseessä ei ollut edes mikään tyylitajuinen tapaus, vaan sellainen hikinen nörtti rilleissän ja mauttomassa tukassaan. Kaikki muut oli hänen mielestään paskaa paitsi ne omat jutut. Lopulta hänelle sanottiin että painu sitten v ittuun jos ei kelpaa, kun tyyppi alkoi vinkumaan bileissäkin alkoholin käytöstä muille. Ei näkynyt sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa negatiivista tekstiä punkkareista. Punkkareita on aina syrjitty ja haukuttu, ehkä he joskus ovat antaneet takaisinkin.
Punk on asenne, ei musiikki- hius- tai vaatetyyli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tavannut lähinnä kivoja punkkareita.
Oikeat punkkarit ei ole näitä nykypäivän mitä lie erikoisoluita lipittäviä stadilaisia hipstereitä ja sääntöjä noudattavia skeneorjia, vaan tekivät mitä huvitti. Jos he päättivät sanoa n-sanan, he myös sanoivat sen. Jos eivät sanoneet, eivät sanoneet. Mitkään "skenen säännöt" ei näitä rajoittaneet. Päinvastoin jos joku tuli sanomaan että näin ei saa sanoa, he nimenomaan huusivat sen kieltäjän korvaan kovalla äänellä. Siihen aikaan nynnyily ei ollut isossa roolissa kuten nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeat punkkarit ei ole näitä nykypäivän mitä lie erikoisoluita lipittäviä stadilaisia hipstereitä ja sääntöjä noudattavia skeneorjia, vaan tekivät mitä huvitti. Jos he päättivät sanoa n-sanan, he myös sanoivat sen. Jos eivät sanoneet, eivät sanoneet. Mitkään "skenen säännöt" ei näitä rajoittaneet. Päinvastoin jos joku tuli sanomaan että näin ei saa sanoa, he nimenomaan huusivat sen kieltäjän korvaan kovalla äänellä. Siihen aikaan nynnyily ei ollut isossa roolissa kuten nykyään.
Joo, punkkia kun on niin monenlaista. Tiedostava vasemmistolainen punk ja nat*ipunk ovat aatteellisesti hyvin kaukana toisistaan. Molemmat ovat silti punkkia.
Vierailija kirjoitti:
Lukiossa luokkakaveri "pärähti skeneen" tuossa ysärin puolivälin tietämillä ja alkoi raivokkaaksi kasvissyöjäksi ja absolutistiksi. Muutenkin sellainen fanaattisuus ja "puhdasoppisuus" tuli kuvioihin ja jätkästä tuli pirun rasittava pätijä joka vinkui muille joka asiasta. Kyseessä ei ollut edes mikään tyylitajuinen tapaus, vaan sellainen hikinen nörtti rilleissän ja mauttomassa tukassaan. Kaikki muut oli hänen mielestään paskaa paitsi ne omat jutut. Lopulta hänelle sanottiin että painu sitten v ittuun jos ei kelpaa, kun tyyppi alkoi vinkumaan bileissäkin alkoholin käytöstä muille. Ei näkynyt sen jälkeen.
Juuri rasittavimpia oli noi reisitaskuhousuiset, kaljut straight edge tyypit tribaalitatskoineen, joiden kiihkoilu oli verrattavissa uskonnolliseen fanatismiin. Maito on murhaa, ihan ok lyödä ihmistä kadulla jos se polttaa tupakkaa ja vegan forever. Yeah right.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon ajan punkkarit ei mielestäni olleet varsinaisesti aggressiivisia, vaan enemmän rinkirunk kareita, eli haistelivat toistensa pieruja pienessä porukassa ja nostivat jonkun ihannoiduksi johtohahmoksi. Ulkopuolisia dissattiin ja hierarkia omien parissa oli tarkkaa. Sellaista rasittavaa ja epä-älyllistä touhua, mutta eivät toki olleet ainoita lajissaan.
Ne aggressiiviset kilju- ja piripunkkarit oli enemmän 80-luvun ilmiö vaikka sitä piriä kyllä on vedetty aina piireissä.
Nykyään ne on keski-ikäisiä insinöörejä ja rinkirunkkailee samaan malliin jossain Punk In Finland-palstoilla
Paskapuhetta.