Mistä johtuu, kun aikuisena oma suhde äitiin on etäinen

Lapsuus ok koska et tiennyt muusta. Henkinen yhteys ja lämpö, tunnetarpeisiin vastaaminen puuttui. Suomessa ihan yleistä.

Arvosteleva ihminen ei ole turvallinen vaan käyttää henkistä väkivaltaa. Kun aikuisena ei ole pakko olla tekemisissä, ei olla.

Sitä ei vain jaksanut ja oli pakko ottaa etäisyyttä. Vasta ihan äitini viimeisinä elinvuosina suhde parani.

Sama voi mennä myös toisin päin. En jaksa olla lasteni seurassa kovinnpitkään. Aikuiset ihmiset eivät pääse eroon teinikiukuttelijan roolista, vaan taantuu joka kerta kun näemme.

Olette erilaisia.

Kysy sun isiltä.

Äitini oli meillä aaton ja jäi yöksi. Vietiin hänet joulupäivänä kotiin ja hyvä niin. En olisi jaksanut pitempään enää.

Jos totean : olet perinyt kroppani, lyhyt, paksut pohkeet ja tanakka muutenkin onko se loukkaavaa arvostelua?  Eilö aikuisen pidä olla sinut jo itsensä kanssa.   Miten voi olla läheiset välit jos tytär joku kiukkuiita joka ei kestä äidiltään sitä puhetta jota läheiset keskenään puhuvat.  Työkaverilta kestetään   koitas tuota naamarasvaa, hiusväriä, sulle sopii tuon mallinen vaate hyvin.  Äidin sanomana viiskymppinen "aikuinen"  kokee sen loukkauksena.

Eikö aikuisen pidäkin itsenäistyä?

Jänisemokin sanoo:  nyt sulla yhtä suuret silmät kuin mulla, loikipa tiehesi.

Tulevatko nämä jotka eivät kestä äitiään toimeen työtovereiden kanssa tai puolison tai omien lastensa?

Vierailija kirjoitti:

Jos totean : olet perinyt kroppani, lyhyt, paksut pohkeet ja tanakka muutenkin onko se loukkaavaa arvostelua?  Eilö aikuisen pidä olla sinut jo itsensä kanssa.   Miten voi olla läheiset välit jos tytär joku kiukkuiita joka ei kestä äidiltään sitä puhetta jota läheiset keskenään puhuvat.  Työkaverilta kestetään   koitas tuota naamarasvaa, hiusväriä, sulle sopii tuon mallinen vaate hyvin.  Äidin sanomana viiskymppinen "aikuinen"  kokee sen loukkauksena.

Äidin sanoissa on koko historian paino. Miten on hyväksynyt ja arvostanut koko elämän ajan, lapsena varsinkin.

Suomessa on valitettavan vähän lämpöä perheenjäsenten välillä. Itsenäisyyttä arvostetaan ja selviämistä, ei rakastamista ja tervettä, rajoja kunnioittavaa huolenpitoa. Se näkyy perhesuhteissa aikuisuudessa sitten.

Emme tiedä etäisyyttä paremmasta.

Siitä että on itsenäistynyt onnistuneesti ja äidilläkin oma elämä. Hieno juttu, 10/10.

Vierailija kirjoitti:

Jos totean : olet perinyt kroppani, lyhyt, paksut pohkeet ja tanakka muutenkin onko se loukkaavaa arvostelua?  Eilö aikuisen pidä olla sinut jo itsensä kanssa.   Miten voi olla läheiset välit jos tytär joku kiukkuiita joka ei kestä äidiltään sitä puhetta jota läheiset keskenään puhuvat.  Työkaverilta kestetään   koitas tuota naamarasvaa, hiusväriä, sulle sopii tuon mallinen vaate hyvin.  Äidin sanomana viiskymppinen "aikuinen"  kokee sen loukkauksena.

Riippuu miten sanoo. Sun tavasta paistaa kiukku ja arvostelu. Itse kiukuttelee ja projisoit sen lapsiisi.

Vierailija kirjoitti:

Jos totean : olet perinyt kroppani, lyhyt, paksut pohkeet ja tanakka muutenkin onko se loukkaavaa arvostelua?  Eilö aikuisen pidä olla sinut jo itsensä kanssa.   Miten voi olla läheiset välit jos tytär joku kiukkuiita joka ei kestä äidiltään sitä puhetta jota läheiset keskenään puhuvat.  Työkaverilta kestetään   koitas tuota naamarasvaa, hiusväriä, sulle sopii tuon mallinen vaate hyvin.  Äidin sanomana viiskymppinen "aikuinen"  kokee sen loukkauksena.

Tuo on huonoa käytöstä. Aika usein on niin, että edeltävä sukupolvi on törkerömpi ja brutaalimpi kuin seuraava, ja vanhoill normaali käytös voi olla jopa rikollista suhteessa nuorempiin. Yksityisyyden loukkaaminen, rajattomuus, asiaton käytös, puuttuminen, tungettelu, arvostelu, jne.

Se lapsi on elänyt vanhempansa kanssa lisäksi itseään hilliten eikä sanonut mitään äidin rumuudesta, hajusta, huonosta mausta, jne. Lapsen työ on olla kiltti ja hiljaa enimmäkseen. Jos vanhempi sitten tökeröitsee, piereskelee ja paskoo lapsen päälle niin totta helvetissä se lapsi ottaa etäisyyttä heti kun vaan pystyy. 

Mutta se on kiva, että sinulla on omat porukkasi, missä voit tökeröillä ja kohdella kavereitasi vastavuoroisesti huonosti ihan rauhassa.

Kun lapsena vain epämääräisesti tuntee olevansa jotain ei-toivottua, jäävänsä vaille jotain, jota muut saavat, epäkelpo. Aikansa yrittää saada osakseen hyväksyntää ja lämpöä, toivoo olevansa äidilleen tärkeä. Pikkuhiljaa huomaa pyrkimykset turhiksi, alkaa vetäytymään kauemmaksi, ettei jatkuvasti törmäisi välinpitämättömyyteen. Alkaa tajuta, että oli jo lapsena oikeassa, vaikkei osannut täysin nimetä tunnetta, joka äidistä välittyi. Se, ettei ole koskaan ollut äidilleen muuta kuin harmi, jota oli vain siedettävä. Helpompi olla "väleissä", riittävän etäällä. 

En osannut odottaa mitä oli rulossa kun äitini kuoli. Selvisi että oli seläntakana yrittänyt vaikeuttaa ja kontrolloida elämääni. Veljeni toimi apulaisena. Nyt on jo neljäs sukupolvi jolle on opetettu että olen paholainen. Yritän myydä kuolinpesäosuuttani mutta sitä yritetään hankaloittaa kaikin mahdollisin keinoin.

Kun se onnistuu en tule olemaan sukuni kanssa missäön tekemisissä.

Onkohan muissakin maissa tällaista, vai onko tämä jokin suomalainen erikoisuus? Karhun kainalossa, ankarassa ilmastossa ei ole ehkä ollut kaikkein helpointa elää. Nämä suomalaisen kasvatuksen räikeät virheet on kuvattu lukuisten sivilisaatioiden viisauksissa: miten täällä ollaan niin pösilöitä, ettei ymmärrettä rakkauden ja kunnioituksen merkitystä?

Vierailija kirjoitti:

Jos totean : olet perinyt kroppani, lyhyt, paksut pohkeet ja tanakka muutenkin onko se loukkaavaa arvostelua?  Eilö aikuisen pidä olla sinut jo itsensä kanssa.   Miten voi olla läheiset välit jos tytär joku kiukkuiita joka ei kestä äidiltään sitä puhetta jota läheiset keskenään puhuvat.  Työkaverilta kestetään   koitas tuota naamarasvaa, hiusväriä, sulle sopii tuon mallinen vaate hyvin.  Äidin sanomana viiskymppinen "aikuinen"  kokee sen loukkauksena.

Äitini lopetti hiusteni jatkuvan arvostelun vasta siinä vaiheessa, kun kysyin haluaako hän kuulla mitä mieltä minä olen hänen hiuksistaan ja arveleeko hän, että ne ovat minun mielestäni hienot?

-ohis

Aina ollut etäinen. Miksipä se siitä enää muuttuisi, ja toisaalta aina ollut myös liian tungetteleva. Ei mitään hauskaa seuraa, valitettavasti.

Jos äiti pitää omaa lastaan omien negatiivisten tunteittensa likasankona, ilmaisterapeuttina... niin ei kannata ihmetellä, jos tapaamiset/puhelut jäävät minimaslisen lyhyiksi. Jokaisella on oikeus suojella itseään.