Oletko tyytyväinen siihen ajankohtaan, jona olet syntynyt ja saanut elää?

Olen tyytyväinen.

Olen tyytyväinen. Olisin todennäköisesti tuntenut oloni kotoisammaksi jossain muussa ajassa, mutta olisipa se voinut olla merkittävästi huonompikin.

Synnyin 94, eli omaan elinkaareen on mahtunut mahtava vapaa lapsuus ilman digilaitteita,  hauskat 1990-luvun ja 2000-luvun hypet kuten Pokemon, Habbo Hotel, tietokoneiden ja internetin yleistyminen, kännyköiden kehitys, karkkien haku lähikiskalta kymmenen markan kolikolla ja kouluaikana kaikki irc, emo, galtsu, pissisjutut ja sitten teininä somen tulo.

Tuon jälkeen on ollut vain ekaksi finanssikriisiä, lamaa, toitotusta miten ei ole työpaikkoja, työelämä on epävarmaa jne. Opiskeluajat oli jees ja ehdin saamaan vakipaikan juuri ennen kuin korona laittoi maailman kiinni. Ehdin ostaa omistusasunnon ja maksaa ison osan ennen kuin rahoitusmarkkinat ja korkotaso paskoontui.

Jos pitäisi arvosanana ilmaista, niin mielestä 7/10 eli ihan ok synnyinvuotena. Tuntuu että 85-90 vuosina syntyneet vetivät pidemmän korren ajoituksessa. Tietysti vain jos opiskeluista valmistui oikeaan aikaan finanssikriisin ja koronan välissä.

Tuntuu että oma aikuisaika on ollut vain kriisiä kriisin perään.

Olen vm.72, olen tyytyväinen lapsuuteen ja nuoruuteen ilman digilaitteita. Yksinkertasempaa aikaa, mutta tietty oli silloinkin ongelmia, ei se mitään täydellistä onnen kulta-aikaa ollut.

Synnyin -72. Tähän ikään on tullut vaikka mitä hienoa ja mahtavaa. Vähäisimpänä ei onnellinen lapsuus leikkien ja touhuten rauhassa monelta nykyajan kotkotuksilta ja nuoruus parhaalla vuosikymmenellä kasarilla. Lapset sain kasvatella ilman digikirousta. Kyllä, hyvin on tähän asti mennyt! 

On mielenkiintoista elää tällaisessa taitekohdassa, jossa maapallon väkiluku on jonkin ajan kuluttua kääntymässä laskuun. Toivottavasti yhteiskunnat pystyvät sopeutumaan siihen hallitusti.

80 luvun alku.. ja tyytyväinen olen, kokenut laman kauheudet pahimmassa lapsen kehitysvaiheessa. Ja päässyt näkemään tietotekniikan ja internetin kehityksen aitio paikalta parhaaseen mahdolliseen aikaa... jälkikäteen mietittynä en olisi halunnut syntyä missään muussa ajassa. Ja myös vahempien tuskat ja perhe kriisit ovat suuressa arvossa, minun näkemyksiin mailmasta ja ihmisyydestä.

Olen kaikesta kiitollinen ja onnellinen myös kaikista noista negatiivista asioista joita elämääni mahtuu.

Olen erittäin tyytyväinen, että 80-luvun alussa lapsuuden viettänyt, tuolloin koulussa oppi vielä lukemaan ja laskemaan kiitettävästi. 90-luku nuoruusaikoina oireilin niin, että jatko-opinnot jäi ja työelämään pääsy. Näin jälkikäteen tuo oli onnenpotku. Sinkkuna olo mitä mahtavinta, eikä perhettäkään riesana. Elo on suht huoletonta ja olen tyytyväinen. Tämä nykyaika on parasta aikaa elellä näin mielialaongelmaisena, alan historia suorastaan karmiva ja tulevaisuus täysin tuntematon kun on..

Erittäin tyyytyväinen kun olen syntynyt sodan jälkeen ja saanut elää. Lainaan löyhästi serbialaisen profeetan Mitar Tarabichin kertomaa. Eli tämä pitkä rauhan aika, jolloin olemme enemmän kuin onnellisia, on kuitenkin vain katkera illuusio. M59

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 94, eli omaan elinkaareen on mahtunut mahtava vapaa lapsuus ilman digilaitteita,  hauskat 1990-luvun ja 2000-luvun hypet kuten Pokemon, Habbo Hotel, tietokoneiden ja internetin yleistyminen, kännyköiden kehitys, karkkien haku lähikiskalta kymmenen markan kolikolla ja kouluaikana kaikki irc, emo, galtsu, pissisjutut ja sitten teininä somen tulo.

Tuon jälkeen on ollut vain ekaksi finanssikriisiä, lamaa, toitotusta miten ei ole työpaikkoja, työelämä on epävarmaa jne. Opiskeluajat oli jees ja ehdin saamaan vakipaikan juuri ennen kuin korona laittoi maailman kiinni. Ehdin ostaa omistusasunnon ja maksaa ison osan ennen kuin rahoitusmarkkinat ja korkotaso paskoontui.

Jos pitäisi arvosanana ilmaista, niin mielestä 7/10 eli ihan ok synnyinvuotena. Tuntuu että 85-90 vuosina syntyneet vetivät pidemmän korren ajoituksessa. Tietysti vain jos opiskeluista valmistui oikeaan aikaan finanssikriisin ja koronan välissä.

Tuntuu että oma aikuisaika on ol

-72 syntyneenä melko samat fiilikset. 

Vierailija kirjoitti:

Synnyin -72. Tähän ikään on tullut vaikka mitä hienoa ja mahtavaa. Vähäisimpänä ei onnellinen lapsuus leikkien ja touhuten rauhassa monelta nykyajan kotkotuksilta ja nuoruus parhaalla vuosikymmenellä kasarilla. Lapset sain kasvatella ilman digikirousta. Kyllä, hyvin on tähän asti mennyt! 

Paitsi 80-luvulta asti yleistyi digitaalinen pelimaailma, eikä siitä niin kärsitty (vaikka jotkut hysteerikot niin luulikin). Samoin tietokoneet.

Jos olisi syntynyt 70-luvulla niin olisi vielä päässyt hyvään elämään kiinni, helppo päästä opiskelemaan, koulutetuin ikäluokka, kun opintotuki oli hyvä, pystyi opiskelemaan useamman tutkinnon valtion piikkiin. Parinmuodostus oli helppoa, kun yökerhoissa pystyi käymään vielä turvallisesti ja perhearvot olivat toiset.

Nykyisin maa on täysin toinen, säälittää nykylasten elämä.

Olen tyytyväinen. Olen nähnyt sodanjälkeisestä ja sotakorvauksien maksamisen jälkeen  köyhyydestä nousevan Suomen, jossa on ruoka riittänyt kaikille ehkä vähän liikaakin. Työtä joutui tekemään, jos mieli jotain saada, eikä se ollut silloin mitään tietokoneen naputtlua, vaan useille ihan fyysistä työtä. Töissä isä kävi lauantaisinkin.

Nykyisin ei ole enää sitä nautintoa, kun rahaa saa vaikkei työtä olisikaan ja se riittää paljon parempaan elintasoon. Monilla on sisävessat ja makkarakaan ei ole vain silloin tällöin tarjottava herkku, niin kuin lapsuudessa oli. Ei ollut televisiota, eikä tietokonetta eikä puhelinta, mutta ilmankin pärjättiin. Sähköt saatiin joskus 60-luvulla, siihen asti käytettiin Tilleylamppuja.

Ollaankohan nyt totuttu liian helppoon elämään, kun kuitenkin maailman ihmisistä suuret määrät kärsii nälkää ja sairauksia.

Olen tai en, sitä kun ei voi valita, mutta vastauksena kysymykseesi enimmäkseen olen.

Nuoruus 60- ja 70-luvulla oli kyllä mahtavaa aikaa, luojan kiitos, silloin ei ollut mitään kännyköitä eikä monia muitakaan teknisiä härpäkkeitä elämää sotkemassa.  Elämässä tulee ihan jokaiselle sekä ylä- että alamäkiä, jokaikisenä aikakautena on omat hyvät ja huonot puolet.

Niin tässä nykyajassakin. Naisena en olisi hakunnut elää yhtään aikaisemmin, on tämä tasa-arvo sen verran viime vuosikymmeninä kehittynyt.

Olen tyytyväinen. Kiitos internetin on helpompi elää itsenäisesti ajattelevana ihmisenä. Menneinä aikoina olisin varmaan ollut suurempi lammas kun tiedonlähteitä olisi ollut niin paljon vähemmän. 

Olen syntynyt 60-l lopulla ja nuoruus kasarilla osui ihan nappiin ajoituksena. Paras musiikki, ei digilaitteita. Olen kuitenkin tyytyväinen että nyt on netti, ja että tiedon hankinta on nykyisin niin paljon helpompaa. En tiedä olisinko enää edes elossa, jossei lääketiede olisi nykyään niin kehittynyttä.  En keksi mitään muuta aikaa, jonka kuvittelisin olevan parempi minulle.