Mitäpä mieltä?

Do you not know that you are God's temple and God's spirit dwells in you? If anyone destroys God's temple God will destroy him. For God's temple is holy and you are that temple.

Sen jälkeen päivän julistus, miten media kirjoittaa tarinoitaan ja jotkut niihin uskoo ja jotkut ei, mutta elämän pelissä sillä ei ole merkitystä. Jumala katsoo ja näkee kaiken. Jumalalta eikä Jumalan totuudelta ei pääse piiloon. Ne, jotka yrittävät vahingoittaa muita voivat kuvitella voivansa kontrolloida, mutta lopussa oikeus kuuluu Jumalalle. Hän korjaa asiat haluamakseen, omassa aikataulussaan. (Vapaa suomennos ja tiivistys)

Sitten halikuva lasten kanssa kuvatekstillä:

 

What truly matters is not the noise of this world, but the love we hold onto. The arms wrapped around your children, the faith that carries you forward, the peace that comes from knowing God is in control. This world is temporary. And in that truth, I rest.

Sitten yhteiskuva kurpitsapellolta Minnesotasta lasten kanssa ja tämän jälkeen kirjoitus, miten lasten hyvinvointi alkaa äidin hyvinvoinnista. On aivan kriittistä, että äitejä tuetaan, suojellaan eikä revitä rikki riippumatta siitä, mitä erossa on tapahtunut ja riippumatta siitä, kuka on tehnyt mitäkin. Aina puhutaan lasten edusta, mutta miten voimme suojella lapsia, kun systeemi antaa ja jopa mahdollistaa heidän äitinsä tuhoamisen. Miten lapsi voi tuntea turvaa, kun se henkilö, johon lapset eniten luottavat on rikottu. Äiti on aina äiti. Ja äidin hyvinvoinnista pitää välittää, koska kun tuhoatte äidin, tuhoatte lapset, Systeemin pitää muuttua. Äitien ei pitäisi koskaan joutua taistelemaan instituutioita vastaan, joiden tarkoitus on suojella heitä. Ja lasten etua ei koskaan aja se, että rikotaan se yksi henkilö, joka on aina ollut heidän turvapaikkansa.

Ilmeisesti asioita taustalla tapahtuu aiempaa isompia asioita ja nyt on hätä kädessä, kun todellisuus iskee silmille. Ja miten muutenkaan Hyvä Äiti asiaa lähestyisi ja yrittäisi korjata tilanteen kuin korostamalla itseään ja äitiyttään? Äiti ensin ja muut vasta sitten! 

Jumala-kirjoitukset olivat synkkiä ja niiden tarkoituksena on yrittää luoda Mikolle ja hänen läheisilleen jännitystä ja jopa pelkoa Helenan mielentilasta. Pitää huoli siitä, että Mikko pelkäisi lapsilleen tapahtuvan jotain. Kontrolloida ja hallita. Kun mitään muuta ei enää ole ja kun tiedetään, että lapset ovat Mikolle kaikkein tärkeintä, luodaan näitä tilanteita. Tilanteita, missä Mikkoa yritetään pakottaa ajattelemaan Helenaa edes jollain tavalla.

Mutta tätä samaa on harrastettu ennenkin, lukemattomia kertoja. Ja aina silloin, kun jotain suurempaa on tapahtunut tai joku asia on saatu oikeudessa päätökseen. Toistaiseksi mitään ei ole näistä synkistä höpinöistä huolimatta ikinä tapahtunut, mutta seuraavasta hetkestähän ei kukaan tiedä. Ja sen tietää Helenakin ja siksi iskee siihen. 

Tämä on ihan sairasta paskaa taas. Lapset siirtyvät tänään seuraavaksi viideksi päiväksi äidilleen ja taas Helena on tällaisessa mielentilassa. Helena on käytännössä aina tällaisessa mielentilassa, kun lapset ovat siirtymässä hänelle. Ja kun lapset sitten taas aikanaan häneltä lähtevät, Helena on kiihtyneessä mielentilassa silloinkin. Ja hyvin usein, varsinkin, jos on joutunut olemaan lasten kanssa yksin, hän on ollut kiihtyneessä mielentilassa sinä aikanakin, kun lapset ovat hänellä. Mutta tämä nyt on ilmeisesti lastenkin etu, kun tämä sama kaava toistuu kuukaudesta toiseen. Täytyy siis toivoa, että Helena suunnistaa lapsineen Helsinkiin (eikä harrastuksia jää väliin), koska silloin Helena on rauhallisempi.