Onko muita, jotka eivät halua kertoa ammattiaan? Mikset?

Olen toimittaja, tykkään työstäni paljon, mutta ei se ole sellaista kuin elokuvista saa käsityksen, en metsästä skuuppeja. Teen aikakauslehteä, pääasiassa kirjoitan henkilöhaastatteluja ja usein jotain terveysaiheita. 

En nykyään kerro olevani toimittaja ellei joku nyt ihan suoraan kysy. Syynä se, että ihmiset rupeavat usein tarjoamaan minulle "juttuideoita" tyyliin "sun pitäis kirjoittaa juttu minusta / minun lapsesta!" tai sitten keskustelu menee heti median kritisoimiseksi ja kuinka media nykyään sitä ja tätä ja lehdet vain näin ja noin... ja sitten vilkuillaan minua odottaen ja toivoen, että sanoisin jotakin. Yleensä juttuideat ovat huonoja ja mediakritiikki tulee ihmisiltä, jotka eivät tajua yhtään mitään median toimintaperiaatteista tai toimittajan työstä. (Pitääkö siitä Ukrainan sodasta nyt niin paljon kirjoittaa, se on niin masentavaa! Toimittajat keksii ne jutut ihan omasta päästään!)

En siis kerro ja jos kerron, niin koitan ohjailla keskustelua äkkiä muihin aiheisiin.

Olen lentoemäntä. En voi hankkia jokaiselle keskustelukumppanille halpoja lentolippuja. Pysyn hiljaa ammatistani.

Kaupan kassasta ei onneksi juuri voi keksiä jutun juurta, joten keskustelu lähtee aina etenemään muihin aiheisiin. Ei mulla ole työstäni mitään kerrottavaa.

En mainitse ammattiani kovin mielelläni, koska herkästi se aiheuttaa joko avautumista omista elämänkriiseistä tai sitten ammattikuntani kritisointia.

T. Maisteri ihmissuhdetyössä

Oman ammattini voin tuoda julki helpommin mutta vältän kertomasta sitä, että mieheni on lentäjä, sillä se aiheuttaa joissain naisissa kateutta. Voitteko uskoa? Näin valitettavsti olen vuosien varrella saanut kokea. 

Olen opettaja, en kerro tätä vieraille ihmisille.

Aina saa kuulla kuinka kamala opettaja oli jossain Kiimingin kiertokoulussa vuonna nakki.

Olin töissä teknologia-alan tehtaassa, tein vähän kaikkea laitehuollosta suunnitteluun, minulla ei ollut mitään lyhyesti yhdellä sanalla kerrottavaa ammattia, tai ehkä sekatyömies.

Vierailija kirjoitti:

Oman ammattini voin tuoda julki helpommin mutta vältän kertomasta sitä, että mieheni on lentäjä, sillä se aiheuttaa joissain naisissa kateutta. Voitteko uskoa? Näin valitettavsti olen vuosien varrella saanut kokea. 

No voin uskoa. 

Olen sanonut naiselleni että olen astronautti vaikka oikeasti minulla ei ole mitään tekemistä avaruusrakettien kanssa. Olen juottolan pitäjä jossa kaikki on kuutamolla ja olisi kuin juttelisi avaruusolion kanssa kun tämä on 3 promillen humalassa. Että tavallaan olen kyllä avaruusasemalla. Siellä ei valitettavasti ole myöskään vetovoimaa joten nämä alienit joutuvat rakettilennolle niskap*rseotteella kun portsari kantaa heitä ulos ypö yksin tähtipöllyssä taksiin. Pieni askelkin hankala päästä edes kotiovesta sisään ja suuri askel valtiolle maksaa nämä avaruusmatkat. 

Olen insinööri, rakennuksilla toimin vastaavana mestarina.

Miehille en paljasta ammattiani koska en tule nimeksi paperiin sun omakotitaloprojektiin kaljapalkalla enkä vilkaise sun suunnitelmia ja anna tyhjentävää lausuntoa niistä vaikka "eihän siinä mene ku viis minuuttia".

Ja naisille en paljasta ammattiani koska en jaksa sitä länkytystä kuinka insinööri vaihtaa lamppua tai siitä kuinka ne on niin tylsiä/harmaita/huumorintajuttomia/teoreettisia eikä osaa edes autoon renkaita vaihtaa yms

Olen nainen miesvaltaisella alalla ja teen töitä miesten kanssa. Jos kerron ammattini ja työni, saan pelkkää ihastelua miten mukavaa minulla varmasti on töissä. Miehet kun ovat niin suoria ja reiluja, ja naisvaltaisilla aloilla on pelkkää juonittelua ja riitelyä. Miehet eivät kuulemma myöskään juoruile kuten naiset. Nämä oletukset ovat melko kaukana totuudesta ja näitä toistelevat naiset. Tietäisittepä vain mitä kaikkea vuosien varrella on tullut töissä eteen!     Naiset kun juoruilevat, on taustalla yleensä joku pieni tosipohja, mutta kaikki eivät usko naisten juoruja. Miehet kun juoruilevat, taustalla ei useinkaan ole tosipohjaa vaan keksivät omasta päästään jutun, ja kaikki uskovat. 

Olen sairaanhoitaja, enkä kerro ammattiani, koska usein alkvat kysellä omista tai sukulaisten sairauksista.

Voin kertoa alan mutten muuta. Turvaluokitus.

Olet koulutukseltani yhteiskunnan eliittiä eli diplomi-insinööri ja teen päätöksiä kansakunnan kaapin päällä.

Olen töissä pankissa, ja en halua kertoa ammattiani. Keskustelukumppani joko kysyy neuvoja tai sitten haluaa haukkua työnantajaani.

Varastotyöntekijä. Yleensä kukaan ei halua kuulla asiasta muutenkaan mitään lisää, pidetään kai jotenkin tyhmänä ihmisenä. Ei ole hienoa titteliä, jolla päteä. Työ ei määrittele minua ihmisenä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Olen sairaanhoitaja, enkä kerro ammattiani, koska usein alkvat kysellä omista tai sukulaisten sairauksista.

Jep, ja sitten tuodaan labratulokset arvioitavaksi 

Vierailija kirjoitti:

Oman ammattini voin tuoda julki helpommin mutta vältän kertomasta sitä, että mieheni on lentäjä, sillä se aiheuttaa joissain naisissa kateutta. Voitteko uskoa? Näin valitettavsti olen vuosien varrella saanut kokea. 

Olet joku homomies.

Kun menen suomi.fi sivuille ja katson omalta kohdalta ammatin, niin siellä lukee työmies.

Olen ollut virallisesti työmies vuodesta 1988. Armeijasta lähtiessä sanoivat, että kannattaa päivittää tiedot silloiseen järjestelmään ja minä päivitin heti siviiliin päästyäni.



Työmies. En edes muistanut sitä, kunnes Suomi.fi sivusto tuli käyttöön ja siellä huomasin, mutta en muuta ellei joku pakota.



Olen siis työmies kaikille kysyjille.

Muo ärsyttää sellainen kun tapaan jonkun vanhan tutun, niin ihan eka kysymys on että missä sä oot töissä.