Sektiosta toipuminen

kohta 6 vuotta ja arpi on edelleen paikoin tunnoton. Se tunnon palautuminen kestää yllättävän pitkään. Muutenkin sun topiuminen kuulostaa ihan normaalilta. Onhan se iso leikkaus, mutta nopea ylösnousu ja se, että keho tekee itse muutenkin palautumista, helpottaa myös siitä sektiosta palautumista.

Kolme sektiota tehty ja laaja tunnoton alue on alavatsalla. Pari kertaa olin 5 pv ja yhden kerran kaksi viikkoa, kun meni jotain vähän vikaan.



Mutta senkin sanon, että ei noihin sektioihin kyllä totu. Vaikka joskus vitsailenkin, että rutiinillahan ne meni. On se niin maan tuskallinen olotila. Ja aina ei se parantuminen lähde käyntiin kuin kirjoissa.



Olisi ollut kyllä ihana kokea oikea alatiesynnytyskin. Mutta en sentään niin kovasti sitä halunnut, että väkisin olisin yrittänyt, kuten yksi synnärillä samassa huoneessa ollut. Mietin, että mikä ihme ihmistä vaivaa, jos eka lapsi jo juuttui, niin vielä toista sitten väkisin yritetään...

ja mä toivuin aluksi aika samaan tahtiin sun kanssasi, eli parin kuukauden päästä oli jo yllättävän hyvä olla. Mulle vaan iski n 6viikon jälkeen hirveä kohtutulehdus, se oli kamalinta, mitä olen koskaan tuntenut! Yleensä kohtutulehdus tulee nopeemmin synnytyksen jälkeen, mutta mulle jostain syystä vähän myöhemmin. Pidän peukkuja, ettei sulle tulis, mut aika yleinen se kai on. Nyt oon toipunu jo tosi hyvin, ei aina edes muista koko sectiota :) mutta se tosiaan on tosi iso leikkaus, niin muista ottaa rauhallisesti. Siinä menee n vuosi, että on kokonaan parantunut. Tunto palailee kyllä pikkuhiljaa. Hyvä vaan, jos ei tunne kaikkea kipua koko ajan.

Nousin ylös heti kuin mahdollista ja kävelin paljon, olin sairaalassa 7 päivää.



Ei tullut tunnotonta kohtaa ollenkaan.

välissä muutama alatiesynnytys.



Sairaalassa viivyin hätäsektion jälkeen 6 päivää, sairaala olispitänyt kauemmin. Mut olin kuin missään leikkauksessa olis ollutkaan. Kotiutumispäivänä tehtiin 4km kävelylenkki jne. Ei mitään tunnottomia jälkiä jäänyt, arpikin ohuen ohut.



Kiireellisen sektion jälkeen olin sairaalassa viikon, tämä vauvan tarpeesta. 2 viikon päästä matkasin 10 000km päähän vauvan kanssa, alatiesynnytyksen jälkeen en siihen olisi kyennyt.

Pyynnöstäni tämä sektio tehtiin samasta kohtaa kuin vanha, siis pinnalta. Enhalunnut poikittaista viiltoa pystyn kanssa. Ei mitään tunnottomia paikkoja tämänkään jälkeen.

joka kerta kolmantena päivänä kotiutunut sairaalasta, kyllä käveleminen ja nouseminen yms on onnistunut ihan ekasta päivästä alkaen. Nostaminen on vaarallista eli mitään painavampaa ei saa nostella todellakaan, usko se. Itse nostin keskimmäisen sektion jälkeen kaksi päivä myöhemmin kolmevuotiaan esikoisen syliin lattialta ja toipuminen otti rajun takapakin, joka sitten vaikutti mm. maidon nousuun. Vikasta sektiosta nyt reilu 4v ja muuten tunto on palautunut paitsi ihan tietysti siinä arven kohdalla.

Googlaamalla löysin tämän ketjun viime syksyltä, vaan eiköhän sektion kokeneita ole linjoilla jatkuvasti...



Minulle tehtiin kiireellinen sektio joulukuun alussa, eli noin viisi viikkoa sitten. Toipuminen lähti käyntii tosi hyvin, sängystä nousin liikkeelle 1. päivänä synnytyksen jälkeen ja kotiuduttiin 3. Olen koko ajan voinut tosi hyvin ja ottanut kohtuullisen rauhallisesti (ei urheilua tai muuta riuhtomista tms.), mutta täytyy myöntää, että 3-vuotiasta esikoista on muutamia kertoja tullut nosteltua (eikä ole tuntunut missään).



Nyt kuitenkin tänään on alavatsa tuntunut aralta sekä painellessa että liikuessa. Kipu ei tunnu iholla vaan jossain tuolla sisäpuolella, eikä se ole mitenkään sietämätöntä, mutta kuitenkin sellaista, että ei jää huomaamatta. Sattumalta eilen tuli jälkivuodossa (joka on jo täysin loppusuoralla ja enää oikeastaan pelkkää limaa) noin 1x3 cm kokoinen limainen hyytymä, jollaisia ei ole aiemmin tullut. Näillä oireilla googlaillessa esiin tuli kohtutulehdus, mutta epäilyttää, kun eivät kivut niin kovia ole kuitenkaan...



Onko kenelläkään kokemusta samanlaisesta, siis että kivut yhtäkkiä pomppaavat esiin näin pitkän ajan kuluttua? Ovatko menneet itsestään ohi vai onko diagnoosina ollut jotain isompaa ongelmaa?

Googlaamalla löysin tämän ketjun viime syksyltä, vaan eiköhän sektion kokeneita ole linjoilla jatkuvasti... Minulle tehtiin kiireellinen sektio joulukuun alussa, eli noin viisi viikkoa sitten. Toipuminen lähti käyntii tosi hyvin, sängystä nousin liikkeelle 1. päivänä synnytyksen jälkeen ja kotiuduttiin 3. Olen koko ajan voinut tosi hyvin ja ottanut kohtuullisen rauhallisesti (ei urheilua tai muuta riuhtomista tms.), mutta täytyy myöntää, että 3-vuotiasta esikoista on muutamia kertoja tullut nosteltua (eikä ole tuntunut missään). Nyt kuitenkin tänään on alavatsa tuntunut aralta sekä painellessa että liikuessa. Kipu ei tunnu iholla vaan jossain tuolla sisäpuolella, eikä se ole mitenkään sietämätöntä, mutta kuitenkin sellaista, että ei jää huomaamatta. Sattumalta eilen tuli jälkivuodossa (joka on jo täysin loppusuoralla ja enää oikeastaan pelkkää limaa) noin 1x3 cm kokoinen limainen hyytymä, jollaisia ei ole aiemmin tullut. Näillä oireilla googlaillessa esiin tuli kohtutulehdus, mutta epäilyttää, kun eivät kivut niin kovia ole kuitenkaan... Onko kenelläkään kokemusta samanlaisesta, siis että kivut yhtäkkiä pomppaavat esiin näin pitkän ajan kuluttua? Ovatko menneet itsestään ohi vai onko diagnoosina ollut jotain isompaa ongelmaa?

Vielä täytyy sen verran lisätä, että kivut eivät ole supistuksia tai muuten samantyyppisiä kuin kuukautisissa/raskaudessa/synnytyksessä, vaan ikään kuin jossain tuolla lihaksissa tai muualla mahan sisäpuolella.

neuvolalääkäri oikein kysyi jälkitarkastuksessa, että onko tullut tollasta sun kuvailemaa lopputurahdusta. Oli tullut ja kuulemma yleensä tällainen tulee sektion jälkeen. Olin myös itse sitä ihmetellyt.

Näin itsekin järkeilin (alkujärkytyksen jälkeen), että jospa tämä oli sellainen viimeinen pisara. Jospa tästä elämä jatkuisi siis normaalina :)!



Vai löytyykö vielä muita vastaavia kokemuksia?

Älkää odottako keholtanne ihmeitä!

2 päivää sairaalassa ja kivut täysin poissa alle viikossa. Pitkä lenkkeily aiheutti hieman särkyjä muutaman viikon. Tapahtumasta n. puoli vuotta ja tunto on palanut myös haavan alueelle.



Edellisistä kommenteista päätellen olen onnekas!

Maha tunnoton ja kivut kesti melkein 2kk. 3 ensimmäistä viikkoa olin kipeä nopeasta liikkumaanlähdöstä ja ylipäätään liikkumisesta huolimatta.

Maha tunnoton ja kivut kesti melkein 2kk. 3 ensimmäistä viikkoa olin kipeä nopeasta liikkumaanlähdöstä ja ylipäätään liikkumisesta huolimatta.

Ne on vain hetkellisiä.

Ekasta kotiuduin 5. päivänä sektiosta (vauva oli teholla, oisin lähtenyt muuten jo pari päivää aiemmin). Toisesta kotiuduin 3. päivänä sektiosta ja kolmannesta sitten 2. päivänä sektiosta.



Kaikista sektioista ole toipunut nopeasti. Kolmannesta nopeiten. Sektio tehtiin heti aamusta, niin iltapäivällä ja kyykin ja mylläsin kaappiani sairaalahuoneessa.



Olen kokenut sektiot helpoksi omalla kohdallani. Toki kaikilla ei parantuminen käy yhtä nopeasti ja helposti. Voi tulla ongelmiakin.



Tunnoton kohta on vatsaan jäänyt kun kolme kertaa on leikattu auki. Ekan sektion jälkeen arpi oli tosi ohut ja siisti, mutta ei ole enää... Mutta sen nyt ei niin väliäkään.

Eka kiireellinen ja toinen hätä.



Molemmista olin pysytyssä seuraavana päivänä ja parin ekan päivän jälkeen pärjäsin pelkällä Buranalla ja sekin jäi pois aika pian. Kipuja ei oikein ollut muuten kuin niissä tilanteissa, joissa tarviaan vatsalihaksia. Tokan sektion jälkeen kaikkein kipeimmät oli tissit :)



Eli yllättävän kivuton olo. Tosin lääkärit sano, että mulla taitaa olla taipumus toipua nopeasti.

Mulla takana hätäsektio. Viilto pystyssä, tällä hetkellä (synnytyksestä 1v 9kk) 15cm pitkä ja "parhaimmillaan" 2cm leveä, eli aika pahan näköinen. Väriltään edelleen punertava, alkuaikoina tai varmaan vuosi leikkauksesta oli sellainen violetti. Aristi myös monen monta kuukautta, en enää muista tarkkaa aikaa. Tunnottomuutta ei ole ollut missään vaiheessa, ehkä sitä tulee vain poikkiviillon kanssa?



Kohtutulehdus oli, jälkivuoto haisi mädäntyneelle kalalle, tulehdusarvo 240 ja kuumetta. Olin sairaalassa viikon. Jälkivuoto oli kuitenkin aika niukkaa, kesti yhteensä vain kaksi viikkoa. Ekan viikon oli yhtä runsasta kuin kuukautiset ja tokan viikon niin niukkaa, että pelkät pikkuhousunsuojat riitti. Toipuminen sujui tulehduksista huolimatta paljon helpommin kuin olisin osannut kuvitella. Ekan päivän vaan makasin sängyssä katetroituna, mutta toisena päivänä nousin ylös.

1kk päästä ei tuntunut enää mitään...toki leikkausarven kohta on vielä himpun verran tunnoton vaikka sitä ei meinaa edes nähdä enää mutta ei ole menoa haitannut :)



Sektiosta jo tovi aikaa eli melkein 10v

meni suunnilleen toipuminen samalla tavalla kuin ap:n kanssa. Tunto ei vain koskaan palautunut täydellisesti, aika laajalta alueelta on puutunut, välillä särkee ja pistelee. Sektiosta 5 vuotta jo.

Tulehdus alkoi tosiaan siis jo synnytyksen aikana, eli ei johtunut sektiosta. Lapsivesi oli vihreää ja sitä epäiltiin tulehduksen syyksi. myös vauvalla oli tulehdus, oli niellyt sitä lapsivettä ja oli teholla 3 päivää sen tulehduksen vuoksi.