Jos olisit 30-vuotias, mitä tekisit elämälläsi? Mikä olisi suunta mitä kohti menisit?

No.. en tiedä mitä tekisin vuonna 2025 eli nyt tässä ajassa. Ehkä opiskelisin aikuislukiossa pitkän matikan (täydentäisin ylioppilastodistustani) ja avoimessa yliopistossa psykologiaa ja tilastotiedettä. Sitten hakisin yliopistoon psykologian pääaineopiskelijaksi. (Olkaa hyvät, se voi olla hyvä polku jollekin toiselle!)

Mutta vuonna 2010, jolloin olin 30-vuotias, synnytin toisen lapseni. Ulkoilin, imetin ja luin satukirjoja.

n45

Iskisin komeaa minusta kiinnostunutta miestä. Ja kuvittelisin olevani 26v. Ajaisin ajokortin. Firma pystyyn. 

En ole varma, opiskelisinko enää tohtorin tutkintoa. Helposti parituhatta tuntia meni, ainakin se. T. YTT

Eh pyrkisin voimallisemmin pariutumaan, enkä olisi ollut niin idiootti, että olisin uskonut sanontaan, että se oikea voi tulla kohdalle missä vain. - Voi varmaan mutta kun ei ole koskaan saanut mahdollisuutta elää ja olla parisuhteessa  niin tuntuu, että olen se poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Tietysti parisuhde on aina mahdollisuus, eikä kenenkään velvollisuus. Särkee ja tekee vain kipeää tämä läheisyyden kaipuuni mutta, olisihan se vielä hirveämpää riutua onnettomas parisuhteessa, ikäänkuin ei olisi muita vaihtoehtoja. 

Riippumatta iästä, elämässä mennään aina kohti kuolemaa.

Tekisin uudelleen saman, kun tein ollessani 30-vuotias neljännesvuosisata sitten. Anoin töistä vuorotteluvapaata ja muutin ulkomaille opiskelemaan. Sain paljon hienoja kokemuksia ja tapasin nykyisen vaimoni.

Katselisin työpaikkoja ja uraa muualta kuin Suomesta.

M30

En palaisi takaisin Suomeen.

Aloittaisin terveelliset elintavat ja urheilun

Bilettäisin aamuun asti nykyään ei jaksa 🥳

Täytän kuukauden päästä 30. Haen tällä hetkellä töitä kaupungista, jossa tein aikoinani työharjoittelun. Kaipaan sinne takaisin. Irtisanoin juuri kuntosalijäsenyyden ja aion niillä rahoilla alkaa harrastaa ratsastusta monen vuoden tauon jälkeen. Tinderin aion ladata joulun jälkeen, vaikka hirveä epätoivo kumppanin löytämisestä ei olekaan. 

Olen 30-vuotias toipuva addikti, jolla onneksi kuitenkin eri ammatteja ja töitä. Tein keskustelun koska olen yksin, minulla on kaikki tiet auki mutta minä en tiedä yhtään mihin tähtäisin. Vaihtoehtoja olisi useita. Nyt on vakaa, turvallinen työpaikka. Kuitenkin minussa olisi potentiaalia muihinkin asioihin. Parisuhde olisi tietenkin ihana, jos se olisi turvallinen ja toimiva mutta en tiedä olenko valmis. Minä en tiedä keskittyisinkö rauhalliseen ja vakaaseen elämään vai menestyksekkääseen. Tuntuu aika haahuilulta. - ap

En enää nyt 10 vuotta myöhemmin jaksaisi hankkia lapsia. Joten en muuttaisi sen osalta mitään, että ne lapset tuli hankittua juuri tuossa iässä.

Jos olisi ollut tuolloin enemmän hilloa, olisin pitkän psykoterapian sijaan lähtenyt ulkomaille testaamaan hyötyykö mielenterveys enemmän psykobilliineistä.

Hankkisin lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 30-vuotias toipuva addikti, jolla onneksi kuitenkin eri ammatteja ja töitä. Tein keskustelun koska olen yksin, minulla on kaikki tiet auki mutta minä en tiedä yhtään mihin tähtäisin. Vaihtoehtoja olisi useita. Nyt on vakaa, turvallinen työpaikka. Kuitenkin minussa olisi potentiaalia muihinkin asioihin. Parisuhde olisi tietenkin ihana, jos se olisi turvallinen ja toimiva mutta en tiedä olenko valmis. Minä en tiedä keskittyisinkö rauhalliseen ja vakaaseen elämään vai menestyksekkääseen. Tuntuu aika haahuilulta. - ap

Rauhallinen ja vakaa on hyvä vaihtoehto niin kauan kuin koet, ettet tiedä mitä kohti pyrkiä, tai elämässä on asioita joista pitää aktiivisesti toipua. Menestykseen voi pyrkiä sitten myöhemmin. 

Ehkä olisi pitänyt veivata enempi muijien anuksia

Aloittaisin OF ja twerkkauksen koska se ei ole strippausta eikä h u o raamista kuulemma, täysin normaalia ja tosi arvostettua.

Kannattaa pistää jopa cv:n!

Opiskelisin hyvän ammatin.

Ulkomaat, ehdottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Olen 30-vuotias toipuva addikti, jolla onneksi kuitenkin eri ammatteja ja töitä. Tein keskustelun koska olen yksin, minulla on kaikki tiet auki mutta minä en tiedä yhtään mihin tähtäisin. Vaihtoehtoja olisi useita. Nyt on vakaa, turvallinen työpaikka. Kuitenkin minussa olisi potentiaalia muihinkin asioihin. Parisuhde olisi tietenkin ihana, jos se olisi turvallinen ja toimiva mutta en tiedä olenko valmis. Minä en tiedä keskittyisinkö rauhalliseen ja vakaaseen elämään vai menestyksekkääseen. Tuntuu aika haahuilulta. - ap

Miksi tarvitsisi pyrkiä kohti menestystä (mitä se sitten tarkoittaakaan) ihan vain sen menestyksen vuoksi? Jos on mielessä jokin tavoite, joka tuo merkitystä ja haluamaasi sisältöä elämään (ja sivutuotteena ehkä se menestys) niin toki. Mutta rauhallinen ja vakaa ei ole mielestäni yhtään sen huonompi vaihtoehto.